^ Sosiaalinen sukupuoli, eli kumpi hoivaa enemmän ja on emona lapselle? Vai että mies ja nainen - isä ja äiti, ovat auttamatta asemassa, jossa 50 - 50 mahdollisuus päähuoltajuudelle? Mites muuten yksinhuoltajuus ja yhteishuoltajuus, pitäiskö olla automaattisesti yhteishuoltajuus, jos löytyy kaks biologista vanhempaa? Entä kun vastuu on ollut vain toisen harteilla, useimmiten naisen, ja toinen vanhempi saa myöhäisen herätyksen?
Lapsi on muutes melkoisen biologinen paketti siinä alussa, kiintymys ja ruokintatekijät on aika iso tekijä. Imetys ja kaikki se on semmost, että aika vahvasti etenkin alussa lapsi ja äiti elävät hyvin tiivistä yhteiseloa (ainakin tääl meilläpäin on ollut), että ai hitsi, jos tää homma jollain arpapelillä yks-kaks menis 50 - 50.
Musta olisi aikamoista väkivaltaa lasta kohti, jos sitä kaikkea biologiaa ei otettais huomioon.,, Toisaalta kaikilla se kiintymys ei samoin ole tai käy, yksilöllistä eroa on.
Biologiset "suodut" taakat toivoisin otettavan huomioon siten, että siltä naiselta tässä systeemissä imetään ja revitään aika paljon verta ja voimia, ja jos tilanne on se, että siinä samassa mies käy "kilpasille" ja johtamaan tilannetta jotenkin äitiä vastaan, niin se on ihan tappomeininkiä silloin
Vähänkuin pikajuoksu sen jälkeen, kun toinen on juuri juossut maratonin ja toinen haluu mitellä huippukuntoisena väsynyttä vastaan. Ja kyl väittäisin että se miten paljon on lapseen vuodattanut resurssejaan, osaltaan vaikuttaa myös siihen lapsi-vanhempiakseliin siten, että ollaan tiukasti yhtä, ja terve vanhempi tekee kaikkensa että se lapsi siitä vain vahvistuu ja voimistuu ja kasvaa. Eli silloin on suotu biologinen kokemus, joka vahvistaa sidettä. Miehet kokevat toki myös osaltaan vahvasti, en varmastikaan sitä ymmärrä tai käsitä tarpeeksi hyvin. Meidän kohdalla, kun biologinen isä oli kaiken aikaa satojen kilometrien päässä ja ero tuli jo siinä paikkeilla kun tulin raskaaksi, hänen kokemus ja vaiheet jäivät hiukka etäälle.
Musta on yllättävää että prosenttiosuus on noinkin tasainen 65% - 35%.
