Muutaman kappaleen ajatuksia tahtoisin aiheesta jakaa.
Omakohtaisesti katson sumuisen olon, sekoamisen tunteen ja muun sellaisen johtuvan erityisesti otsa-, sydän-, ja solar plexus chakrojen tukoksesta ja epätasapainosta (poissaolevan olon käsitän eritoten otsachakran tukoksena). Yleensä tuolloin monet muutkin chakrat ja meridiaanit ovat tukossa, ja aurassa on ongelmia. Jos joutuu ihan paniikkiin, niin myös juurichakra on tukossa ja maadoitus heikko. Vainoamisen tunne voi tulla taas kurkkuchakran ongelmista suhteessa muihin chakroihin. Ymmärtääkseni, jos kurkkuchakra on auki ja muut tukossa, on tuloksena ikävimmillään "psykoosi". Kuitenkin jälleen tapauskohtaista. Onkin niin tärkeää hoitaa kaikki chakrat, meridiaanit, aura ja muu kuntoon samaan aikaan sopusuhtaisesti alkaen maadoituksesta ja juurichakrasta ylöspäin. Mielellään ensin fyysisen kehon alueen chakrat ja muu kuntoon, sitten muihin 'uudempiin' chakroihin käsiksi, jos haluaa. Tiettyjen chakrojen hoidosta ja muiden laiminlyönnistä seuraa hankaluuksia. On hyvä muistaa, että nähtävästi chakroilla on eetterikehon lisäksi vastineensa samassa kohtaa myös astraali-, mentaali-, ja kausaalikehossa. Voi esimerkiksi olla, että eetterikehon chakrat ovat auki ja tasapainossa, mutta astraalikehon tasolla olevat vastaavat eivät ole. Toisaalta tämä asia varmaankin yleensä ymmärretään chakrojen syvyytenä ja tulee automaattisesti riittävästi huomioiduksi.
Se, että tuntee ympärillä olevan jotain 'ylimääräistä' voi olla osin totta. Varsinkin raskaita energioita on ympärillämme kokoajan (ellei puhdistele), ja ne voivat tavallaan naamioitua 'hengiksi' (tuntuvat / näyttävät siltä). Lähettelemme niitä toisillemme tiedostamattamme usein. Vahva suojautuminen torjuu nekin kokonaan. Ei-toivottuja henkiäkin on keskuudessamme (jos olosuhteet on otolliset). Olemme kuitenkin aivan turvassa, perussuoja meillä on aina. Joskus voi joutua speciaalimpiin häiriötekijöiden häätämistoimiin. Useimmiten ne ovat silti meidän omia energioitamme / muistojamme mitä aistimme lähellämme ja luulemme möröiksi. Ajatuksilla vedämme toki puoleemme ajatustemme kohteita, joten ajatusten muuntaminen positiivisiksi on tärkeää. Jos ihminen on herkkänä ja osin vielä energeettisesti 'likaisena' lähtenyt 'polulle' (esim. energiahoitojen ja henkiparannuksen tekeminen ilman omaa puhdistusprosessia) on suojausten pyytäminen / luominen jollain konstilla olennaisen tärkeää. Valo, jossa on tahroja houkuttelee kokemusteni mukaan niin avun tarvitsijoita kuin ei-toivottua puolta holtittomasti. Onneksi meitä siis kuitenkin suojataan joka tapauksessa. Lisäsuojaukset tulevat, kun vain vilpittömästi niitä pyydämme. Näin on chakrojen hoidonkin laita, apua tulee kun pyytää.
Jos itsestä katsottuna vasen puoli kehosta / aurasta 'ei tunnu' tai on tukossa, johtuu siitä, että vasemmalla puolella on menneisyytemme. Hyvin tuttu kuvio muutenkin tässä ketjussa kuvailtu tilanne. Tällaisissa tilanteissa todennäköisimmin ihmisellä nousee vanhoja asioita ikäänkuin ylös, ja nämä vanhat asiat ovat yleensä niin tukahdutettuja, ettei niitä enää kykene suoraan tunnistamaan, vaan tuntuu kuin 'jokin hyökkäisi' ja 'ottaisi valtaansa', tai itse olisi katoamassa jonnekin. Kun vanhaa energiaa alkaa poistua, voi se tuntua kuin jakaantuisi kahtia / osiin, tai osa itsestä irrotettaisiin pois. Se voi olla erittäin ikävää, mutta onneksi se ei ole sen kummempaa ja tuossa tilanteessa pitää vain luottaa ja rauhoittua, jos suinkin pystyy. Tarpeeton energia poistuu ja siitä kuuluu päästää irti (mikä on toki vaikeaa). Joskus voi tuntua niinkuin osa itsestä lähtisi lentoon tai niinkuin tavallaan aaltoilisi tai keinuisi, vaikka olisikin voimakkaasti maadoittunut. Siinäkin kuitenkin on onneksi kyse yleensä vain energian virtaamisesta ja poistumisesta. Valitettavasti tällaiset tilanteet ja oireet lääketiede luokittelee ja leimaa tietämättömyydessään tunnetuin tautiluokituksin ja seurauksin.
Kundalini on mielenkiintoinen asia. Sillä pelotellaan ja sitä tavoitellaan hurmoksellisesti joskus. Minun mielestä kundalinia ei pitäisi tavoitella väkisin, silloin sillä voi ehkä olla ikäviä seurauksia. Kundalini nousee silloin kuin on sen aika. Sanovat, että sen tie on vapaa vasta kun ego on hiljennyt. Kundalini on oma voima, jota pitääkin kontrolloida. Voi olla, että kun kundalini nousee ajallaan, se ei olekaan mikään järisyttävä kokemus, vaan se lempeämmin asettuu osaksi omaa energiavirtausta. Sanovat, että kundalinia on aina mukana hitusen.
Kirjallisuudessa ja koulukunnissa chakroistakin on melkein yhtä paljon eri kantoja ja väitteitä kuin on kirjoja ja koulukuntia. Peruskäsitykset ovat melko yhteneväisiä kyllä. Joskus saa lukea esimerkiksi chakrojen "oikeasta" pyörimissuunnasta, joka väitetään olevan "normaaleilla" miehillä ja naisilla vastakkaissuuntainen tai muuta sellaista. Minusta se on hieman hassua sukupuolinormatiivisuutta. Henkisessä kirjallisuudessa on paljon tekopyhyyttä. Suurimmasta osasta henkisiä kirjoja on löydettävissä vähintään se ripaus pelkoon perustuvia käsityksiä, ihmisten luokittelua ja arvottamista. Taitaa olla lopulta niin, että chakrojenkin pyörimissuunnatkin ovat yksilöllisiä. Ehkä silti 'valaistuneen' ihmisen chakrat pyörivät kaikki samaan suuntaan sukupuolesta ja muusta riippumatta, itsestä katsottuna vasemmalle päin, siis vastapäivään.
Kannattaa olla tarkkana kirjoja ja muita tekstejä lukiessa, laittaa oma puhtain intuitio / viisaus päälle ja tunnustella onko luettu totta. Ei ehkä ole tekstiä, jossa kaikki olisi peräisin totuudesta. Mukana tahtoo olla aina värittynyttä tietoa, riippuen onko kirjoittaja pystynyt pysymään koko kirjoitusprosessin ajan totuuden kanavana, tai onko halunnutkaan sitä (useissa kirjoissa käytetään vain vanhoja muualta saatuja tietoja, jolloin virheet kertaantuvat). Myös suomennokset saattavat vaikuttaa. Joskus alkaa kirjoja lukiessa epäilyttää jokin kohta (ilman, että varsinaisesti pelkäisi väitteen olevankin totta), eli sen vain tietää milloin on tullut väärän tiedon kohdalle. Esimerkiksi juuri Cooperin kirjoissa on tällaisia kohtia. Suurimmaksi osaksi Cooperinkin kirjat ovat varsin hyviä ja totta, mutta jokin niissä epäilyttää. Mielestäni esimerkiksi chakroja ei pitäisi puoliväkisin kehittää sillä tavalla kuin hänen kirjoissaan kehoitetaan, se voi olla haitallista (chakratkin kehittyvät ajallaan). Cooperin kirjoissa "mielikuvaharjoitukset" paljastuvat usein itse asiassa kehosta irtaantumismatkoiksi, jotka on valmiiksi käsikirjoitettuja. Sellainen voi olla myös haitallista varsinkin jos ei hoksaa asiaa tai ei ole valmis. Kaikilla, esimerkiksi minulla, ei ole haluajakaan sellaisiin matkoihin (toimin maasta ja fyysisestä kehostani käsin, se riittää). Onneksi meitä suojellaan aina kuitenkin. Doreen Virtuen kirjat, ne mitä olen lukenut, välittävät mielestäni puhtaampaa fiilistä kokonaisuudessaan. Jokainen silti aina tavallaan, niin kirjoittaja kuin lukija. Paras henkinen ja muun muassa chakroja käsittelevä kirja tähän mennessä itselleni on ollut Marianne Aallon "Kivet kertovat". Ehkä siinä on sama aallonpituus kuin minulla, mutta jotenkin tuntuu, että siinä kirjassa liikutaan vilpittömän lähellä totuutta. "Totuus" on sanana hieman taas hankala käsite ja oma aiheensa, mutta tieto on meissä.
