Elämmekö unessa? - 1

Heh, tähän sopii kuin nenä päähän tuo mitä pistin ketjuun Pysäyttävät videot:

Painavaa asiaa Yrjö Kallisen suusta.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/elammeko_unessa_15455.html#media=15460

Pikaisella tutustumisella näyttäisi siltä, että sekä Sven-Olof että Yrjö Kallinen ovat ymmärtäneet, että olemme unessa (mikä on jo paljon se), mutta eivät täysin osaa herätä siitä. Saatan olla väärässä, mutta tuntuu siltä, että kumpikin tarjoaa vain uusia ideoita vanhojen tilalle sen sijaan, että avaisivat kokonaan silmänsä vapautuen ideoiden vallasta.

Kallinen kylläkin puhui siitä, miten suggeroitavissa olevat ihmiset omaksuvat idean toisensa perään, ja että tätä tulisi varoa ja tutkia asioita objektiivisesti. Silti ainakin minulle jäi se kuva, että hän itse tarjosi vain ideaa toisen perään, eli kommunismia kerskakulutuksen tilalle.

Vaikka pidänkin salaliittoteorioista, niin en silti usko, että mieltämme kahlitsevat niinkään mitkään New World Order -porukat tai muut tahot (mahdollista toki sekin on), vaan oma luontomme. Niin kuin Kallinenkin sanoi, niin puusta pudonneiden esi-isiemme perintö elää: valtaosa ihmiskunnasta syö, nussii, sotii ja kerää tavaroita sikeässä unessa. Mutta heräämistä tapahtuu koko ajan - onneksi!

^ Mitä mieltä itse olet asiasta?

Koen olevani unissakävelijä unissakävelijöiden keskellä. Toiset näkevät toisia asioita selkeämmin kuin minä, ja minä vuorostaan näen joitakin asioita selkeämmin kuin toiset. Tuntuu siltä että suurin osa ihmisistä hahmottaa jonkin osan unea, mutta kokonaisvaltaiseen unesta heräämiseen riittääkin sitten mielenkiintoisia pähkinöitä niin paljon, että useimmille siinä on ihmiselämäksi haastetta.

Uskon kansan nukuttamiseen hieman mutkan kautta, koska yhteiskunta nykymallissaan tarvitsee toimiakseen valikoidun tiedon syöttämistä kansalle, mutta en kuitenkaan NWO:n kaltaiseen systeemiin.

Konnalle: Kallinen taisi videossa todetakin että hän ei ole suinkaan rummuttamansa ajattelun ihannemalli, hän on suorastaan irvikuva niin kuin hän asian ilmaisi. Mielestäni hänen sanomansa oli tämä: jokaisen on otettava itse vastuu unestaan ja siitä heräämisestä. Mutta siihen miten tuo temppu onnistuu, ei hän suuremmin mennyt.

Mielestäni suurin osa meikäläisistä mennä tohottaa tosiaan sikeässä unessa. Itse asemoidun jollakin tavalla heränneiden porukkaan. En kuitenkaan väitä hahmottavani todellakaan kovinkaan paljoa, tai kaikkea. En oikein ymmärrä, miten se voisi yksittäiselle ihmiselle olla edes mahdollista.
Samasta monimutkaisuuden syystä epäilen vahvasti, että miltään yhdeltä porukalta voisi onnistua koko maailman pyörittäminen omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Tai ehkäpä ihmisluonto ei olekaan niin monimutkainen asia kuin kuvittelen, vaan joku / jotkut ovat keksineet tavan hahmottaa, minkälaisiin muutoksiin kulloinkin olemassa olevat seikat tulevat johtamaan. Jos näin on, tajuan sen todennäköisesti viimeisten joukossa ellei sitä kukaan väännä minulle rautalangasta, koska itselleni on ylivoimaisen vaikeaa "arvata", mitä kukakin yksilö tulee seuraavaksi tekemään. (Johtunee omasta melko arvaamattomasta luonteestani.) Saatika jos pitäisi hahmottaa kokonaisten kansakuntien kehityskulkuja. Vaikka onhan se kuitenkin mahdollista. Jos nimittäin sellainen porukka olisi ohjaamassa maailmaa, olisi ne muutokset aloitettu jo vuosikymmeniä tai tod.näk. vuosisatoja sitten, jolloin kyseisillä tahoilla alkaisi olla jo hieman kykyä nähdä syitä ja seurauksia myös etukäteen.

En ole lukenut kunnolla, mitä tämä NWO pitää sisällään tai mitä Sven-Olof Jakobsson haluaa sanoa, mutta olen ymmärtänyt, että jokin / jotkin näistä teorioista ennustaa joidenkin tahojen ajavan yhtenäistä maailmanhallitusta. Vaikka näitä teorioita ja teoreetikkoja pitäisi hassuina, niin kyllähän moni asia näyttäisi moista pyrkimystä olevan olemassa.
Ja todistettavasti on mahdollista synnyttää ajatus ja laittaa muutokset alulle, kuolla itse pois ja vuosikymmenien päästä muut ihmiset toteuttavat pyrkimyksiäsi. Esim. EU:n syntyminen. Ensimmäisten ideoijien joukossa oli ajatus, että on tehtävä Euroopan liittovaltio (tod.näk. vastapainoksi USA:lle.) Mutta he ymmärsivät, että se on rakennettava niin hitaasti, että ihmiset eivät ymmärrä mitä tapahtuu ja siksi vältytään siltä vastustukselta, joka kaataisi tavoitteen, jos se lyötäisiin sellaisenaan pöytään. On hirveän kiehtovaa, että ajatukset voivat jäädä tällä tavoin elämään ja toteuttamaan itse itseään, ilman niitä ihmisiä jotka tavoitteet ovat määrittäneet.
(Ja nyt asetan foliohatun tiukemmin myös korvieni päälle ja kehoitan kaikkia rationaalikkoja hyppäämään tekstin yli: Vai onko todella niin, että vain ideat jäävät? Tiettyjen kehityskulkujen vääjäämätön ajaminen vuosikymmenet toistensa jälkeen aiheuttaa väkisinkin ajatuksen, että voivatko ne todella pysyä hengissä ilman ketään pysyvää asian ajajaa? Toki teoriassa riittää, että löytyy aina uusia ihmisiä, jotka ottavat ajatuksen omakseen ja hyötyvät sen ajamisesta. Mutta vaikka en uskokaan varsinaiseen personoituun jumalaan, paholaiseen on melko helppoa uskoa välillä. Tai ainakin paholaisen asianajajaan...)

Itseäni askarruttaa se, että mitä tarkoitetaan täysin heränneellä ihmisellä? Minkälainen ideologia "sallitaan" heränneelle? Pystyykö joku kertomaan, millainen on ihminen ilman mitään ideologiaa? (Tässä yhteydessä tarkoitan nyt ideologialla maailmankatsomusta / tapaa jäsennellä maailmaa / tms, en mitään tiettyä aate- / oppijärjestelmää.)

Unessakävelijä unissakävelijöiden joukossa. Paitsi että ehkä kuljen enemmänkin omissa unissani kuin muiden yhteisissä. En ole koskaan kiinnittänyt huomiota hirveästi yhteiskunnan tapahtumiin. Ne ovat tapahtuneet niinkuin monet muutkin tapahtumat. Yksi tapahtuma satojen tuhansien muiden joukossa joita tulee kokoajan joka luurista kaikista ilmansuunnista. Ei minua kiinnostaa miksi EU on perustettu, ehkä enemmänkin huvittaakseni itseäni, mutta ei sillä ole painoarvoa minulle. On tylsää väitellä tosissaan miksi jokin on tapahtunut, kun tärkeintä on vain se että asia on tapahtunut. Taustatiedot muuttuvat kokoajan, mutta harvemmin itse tapahtumat. Kokoajan ollaan liikkeessä, niin tietenkin tietokin liikkuu, on itsensähuijaamista jos kuvittelee asian olevaan justiinsa silleen ja jetsulleen, niin kuin se esitetään, mutta siinä menisi sitten oma elämä ja kulutettaisiin siinä muidenkin elämää, kun ruvettaisiin miettimään miten asiat oikeasti on. Ei minulle todellisuutta ole se, että ammuskellaanko jossain ja mitä Aasiassa tapahtuu, tai mitä ne on YK:ssa päättäneet. Minulle todelllisuutta on kun pikkukivet nirhivät polvet naarmuille kaatuessa, tai kun tuuli oikaisee hiuksieni lävitse puhaltamaan puista kuivia lehdenkärttänöitä. Lyhyesti selittäen minulle todellisuutta on, jos joku iskee minua täyttä turpiin, ei se, että mistä hemmetistä se tempaisi sellaiset mielihalut tehdä niin. Haluan todellisuuteni yksinkertaisena, mitään suurempia ei siihen tarvitaan. Ei minulle todellisuutta tapahdu itsestäni tuhansien kilometrien päässä, sitä tapahtuu silmieni edessä. Sitten huvikseni ja viihdytyksekseni, tai kun haluan tarjota mielelleni jotain etovaa, niin sitten ruvetaan miettimään niitä kaukaisempia paikkoja, ja tapahtumien taustoja. Ei muuten, muuten istutaan vain tuijottamassa omia mustelmia jaloissa ja mietitään miten sattuu, ehkä sitten välillä annetaan ajatusten hakeutua miettimään miten huonot oltavat jossain maassa jonne matkaa on useita tuhansia kilometrejä. Siksi minulle unessa eläminen ei ole yhteiskunnallisten tapahtumien oikeiden taustojen piilottamista omalta mieleltä. Ajattelen minäkin niitä asioita, mutta ne ovat jotain kaukaista minulle, en minä pysty niitä todellisuuden kaltaisena ajattelemaan, ihmisilluusiona vaan, koska loppupeleissä tärkeintähän se meille on se maa siellä jalkojen alla. Viestini ei sitten saata edes hipaista sitä pääideaa mistä tässä ketjussa haluttiin keskulteltavan, mutta sen riskin otin aloittaessani kirjoittaa, koska nämä oli suunnilleen ensimmäiset asiat mitkä mieleeni tuli, ja mitkä mielessäni oli kun ketjun luin.

Sri Nisirgadatta Maharajin kirja Valvetilasi on unta on hyvä. Suosittelen! Kertoo lähinnä kuinka valaistua.

On niitä vähän tuntemattomia ja tunnettujakin tapettu sen takia kun ovat puhuneet asioista.
JFK puhui viimeisessä puheessaan juuri näistä ja kuinkas kävikään. Sit on ollut joitakin räppäreitä joita on ammuttu autosta kun ovat kävelleet jne. Ja miksi Suomessakin on joutunut tyyppejä pakkohoitoon kun ovat kertoneet asioista. Mitä vaaraa päättäjät kokevat heistä jos mikään ei pidä paikkaansa?