Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Höpinää: tämä elämä, entiset elämät ja karminen kökkö - 1

Colourflower

  • Vieras

No niin. Varmasti olen jo muutaman tunnin päästä sitä mieltä, että "idiootti, kun menin sinne sellaista kirjoittamaan". Mutta nyt tuntuu siltä että kirjoitan. Katsotaan, maltanko olla poistamatta höpinöitäni jälkikäteen.

Huom! Tämän tekstin yksityiskohdat eivät ole minulle kaikki absoluuttisen tosia, vaan lähinnä on kyseessä yksi näkökulma, jonka avulla eräitä kiistämättömiä tosielämän asioita voi jäsentää. Ja nyt asiaan:

Seurustelin kaksi vuotta ja nelisen kuukautta sellaisen naisen kanssa, jolla oli näkyjä ja unia elämistään menneinä vuosisatoina. Yksi seurustelumme päättymisen syy oli, etten ole hänen nykymaailmasta etsimänsä reinkarnoitunut menneen elämän henkilöhahmo. Sen sijaan minulle löytyi exän näyistä ihan toinen identiteetti. Olen Safira, jossain itämaassa elänyt palvelijatar, joka taipui kiltisti ja nöyrästi miesväen komentoon ja antoi rääkätä itsensä henkihieveriin palvelutyöstä. Käsittääksemme Safiran "voimaannuttaminen" alkoi jo samassa elämässä. Nykyisestä elämästäni olen päätellyt, että Safira oppi lukemaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tai uskaltanut hyödyntää osaamistaan. (Tämän jälkeen saatan oman elämäni vihjeiden perusteella olla elänyt 60-luvun Ruotsissa hippityttönä, joka kuoli nuorena, ehkä sydänvikaan. Todennäköisesti olin oikea nuorten miesten ihannetyttö, olin kiltti, hymyilin ja yritin hirmuisesti.)

Oman elämäni ymmärrettävänä karmisena lähtökohtana synnyin poikalapseksi, mutta Safira-karma vaikuttaa niin, että olen kasvanut vihaamaan "miestä" itsessäni ja voimaannuttamaan naisia. Toisaalta sama karma on jälleen ajanut minut hirmuisesti yrittäväksi palvelijaksi. Koko varsinaisen oman (omaehtoisen) elämäni ajan on toistunut kuvio: tutustun heikkoon/kärsivään naiseen, omistaudun hänen voimaannuttamiselleen, hän pääsee jaloilleen – ja hylkää minut tarpeettomana yksinäisyyteen. Jokusen kanssa olen seurustellut; muut ovat ystäviä, joihin olen kohdistanut syvimpiä ja sisimpiä tunteitani, koska ei ole ollut lähempiäkään joihin kohdistaisin. Tällä hetkellä poden kriisiä, jonka taustana on seuraava kolmen viime vuoden tapahtumakehitys: 1) nainen vei minut ihmissuhteeseen kuin pässiä narusta, 2) rakastin häntä auttamalla hänen ongelmissaan, mutta en koskaan ymmärtänyt tulla riittävän lähelle (koska en yksinäisen henkilöhistoriani tähden ymmärtänyt oikeasti läheistä läheisyyttä olevan olemassakaan); 3) nainen vapautui ja voimaantui, osaksi suorasta ja välillisestä vaikutuksestani; 4) nainen jätti minut; 5) koska minulla ei ollut läheisempiäkään, tyydyin hänen ystävyyteensä ja annoin sata kertaa anteeksi, ettei hänellä ollut minulle aikaa; 6) nainen löysi uuden kumppanin ja pääsi heti ensitapaamisella lähemmäs häntä kuin me olimme koskaan päässeet. Se totuus on vain minun hyväksyttävä, mutta se ottaa aivan hirmuisen koville, koska yritin niin hirmuisesti.

Tiedän, että joku tomppeli reagoisi tällaiseen leimaamalla naiset jotenkin kielteisesti, vaan en minä. Ei Safira. Itse asiassa näen, että yritykseni palvella naista on monessa tapauksessa päätynyt jonkun miehen tai miesten eduksi. Moni nainen on esimerkiksi saanut keskusteluistamme sen puuttuvan varmuuden, että "hei, minut hyväksytään!", minkä seurauksena hän on solminut läheisen rakkaussuhteen jonkun miehen kanssa. Itselläni sitä "minut hyväksytään" -tunnetta on ollut aika lineaarisesti vuosi vuodelta vähemmän (poikkeuksena erityisesti viime vuosi, jolloin seurustelin aiemmin mainitun exän kanssa). Annan kuitenkin näille ihmisille anteeksi jeesustelemalla itsekseni, etteivät he tiedä mitä tekevät. Joku voisi tähän nyt suositella, että hei come on dude, hyväksy itsessäsi oleva mies ja miellytä naista sellaisena kuin nainen sinut haluaa, niin teet viime kädessä parasta naisille. Vaan eipäs. Vihaan yhä itsessäni olevaa "miestä" enkä olisi miehekkäämpänä yhtään tasapainossa edes sisimpäni kanssa, ja lisäksi uskon, että näyttämällä feminiinin miespuolisen mallia ja esimerkkiä olen feministisempi (sitähän se naisten emansipointi ja voimaannutus käytännössä on) kuin taipumalla miehiseen muottiin. Ihanteellista ja ylevää, mutta tällä hetkellä, tässä yksinäisyydessä se ei paljon lämmitä. Olen itse asiassa varma, että nykyiset määrittämättömät massuvaivanikin paranisivat, kun vain saisin elämääni riittävästi rakkauden lähienergiaa. (Ne myös alkoivat aikana, jolloin energia oli lopussa silloisesta työstäni – mikä sopii oikein hyvin Safiralle.) Ja tällaisena, Safiran (ja ruotsalaisen hippitytön?) feminiininä reinkarnaationa minut huolitaan vain palvelijaksi.

Asiaa mutkistaa sekin, että uskon niihin monien tietämiin höpinöihin, että pyhä naiseus – "jumalatar" – on kahlittu miehisen vallan alle. Tämän myytin tunnetuin popularisointi on Prinsessa Ruusunen. Tarinan mukaan hänet herättää satavuotisesta unesta prinssi, jonka nimi on suomalaisen toisinnon mukaan Florestan. Kukkaisprinssi on selkein feminiinin miespuolisen arkkityyppi, mitä voi tulla mieleen. Oman päätelmäni mukaan pyhän naiseuden vapauttaminen tarvitsee sekä naisten omaa voimaantumista että miesten kääntymistä feminiinille kannalle, ja kuten tästä nyt on helppo päätellä, itse molempiin prosesseihin osallistuneena koen sen osaksi elämäni tarkoitusta.

En siis osaa juuri muutenkaan elää. Elämä on valintoja, mutta valintoja ei tehdä karmisessa tyhjiössä. Olen nyt hieman poissa tolaltani ja kaipaisin itse naisellista voimaannuttajaa, jota ei tietysti tulisi mieleenkään jättää. Muuten... pelottaa. Voi olla, että joudun etsimään elämäni valoa taas yksinäisyydestä, mikä veisi minut jälleen niin kauas toisista ihmisistä, etten osaisi tulla riittävän lähelle. Ja kun voimaannuttajaa tarvittaisiin, ottaisin työn vastaan. Kunnes olisin jälleen yksin... :'(

Kiitos jos jaksoit lukea, ainakin tällä hetkellä kiitos.
« Viimeksi muokattu: 17. Marraskuuta 2011 klo 14:47 kirjoittanut Colourflower »
Kirjattu

JakeJoogi

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 36
    • JakeJoogi

Moikka!
Ehdottaisin sinulle käymistä Rebirth-hengitysharjoituksessa....
Siinä on helppo ja kivuton keino palautua jopa kohtuasteelle ja tehdä päätös omasta syntymästä.
Syntymän jälkeen tulet ymmärtämään itseäsi paremmin ja alat tiedostamaan syitä,  miksi teen näin?

Itse olen käynyt kahdeksan kertaa rebirth-harjoituksessa ja joka kerta matka on ollut erilainen.
Uusi minä syntyi 1. elokuuta 2011 jolloin päätin tulla tähän universumiin vapaaehtoisesti...
Uskomattomimpia juttuja elämässäni nuo sessiot matkoineen...
Kirjattu
Oh yeah? Well me and the Lord, we have an understanding.
Love, Peace and Harmony

Colourflower

  • Vieras
Vs: Höpinää: tämä elämä, entiset elämät ja karminen kökkö
« Vastaus #2 : 17. Marraskuuta 2011 klo 20:20 »

Kiitoksia JJ. Olen kuullut joskus tuontyyppisistä. Itse asiassa tämä menee kuitenkin hieman asian viereen, sillä erityisesti joinakin hetkinä (kuten yllä olevan kirjoitushetkellä) luulen ymmärtäväni suhteellisen hyvin, miksi teen näin. Syiden ja seurausten laajamittainen ymmärtäminen olisi suotavampi ajattelun uutuus, johon toki voi siihenkin olla apua tuollaisesta onnistuneesta rebirth-harjoituksesta. Itse olen kaikenlaisissa "harjoituksissa" huono, sillä hieman sekä vierastan että pelkään niitä psyykkiseltä kannalta. Olen heikko ja arka, sen myöntämistä en pelkää.
Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Lainaus
Annan kuitenkin näille ihmisille anteeksi jeesustelemalla itsekseni, etteivät he tiedä mitä tekevät.

Mitä tarkoitat tällä? Annat anteeksi minkä ja keille?

Lainaus
Joku voisi tähän nyt suositella, että hei come on dude, hyväksy itsessäsi oleva mies ja miellytä naista sellaisena kuin nainen sinut haluaa, niin teet viime kädessä parasta naisille. Vaan eipäs. Vihaan yhä itsessäni olevaa "miestä" enkä olisi miehekkäämpänä yhtään tasapainossa edes sisimpäni kanssa, ja lisäksi uskon, että näyttämällä feminiinin miespuolisen mallia ja esimerkkiä olen feministisempi (sitähän se naisten emansipointi ja voimaannutus käytännössä on) kuin taipumalla miehiseen muottiin.

Mä yritän tajuta, mutta jumittaa... Jos et hyväksy itsessäsi olevaa miestä, millaisena miellytät naista siis nyt? Miksi vihaat itsessäsi olevaa miestä? Siksi että Safiraa rääkkäsivät ennen miehet?

Colourflower

  • Vieras
Vs: Höpinää: tämä elämä, entiset elämät ja karminen kökkö
« Vastaus #4 : 17. Marraskuuta 2011 klo 22:20 »

Annat anteeksi minkä ja keille?

Niille, joiden käyttäytymisen takia minusta on tuntunut aina vain vähemmän hyväksytyltä.

Jos et hyväksy itsessäsi olevaa miestä, millaisena miellytät naista siis nyt?

Ei vaan siis, pointti oli, että se mitä olen nykyiselläni, ei yleensä naisia miellytä "siinä mielessä". Ei sitä muuten tarvitsisi olla näin yksin. Helpommin tiettyihin sukupuoliraameihin soveltuvat ihmiset löytävät parisuhteen sujuvammin.

Miksi vihaat itsessäsi olevaa miestä? Siksi että Safiraa rääkkäsivät ennen miehet?

Kuten kirjoitin, tuo tekstini oli lähinnä sellainen näkökulma, joka voisi selittää asiat yhdeltä kannalta. Oli miten oli, Safirasta riippumatta, en yhtään pidä ajatuksesta elää miehen sosiaalisessa sukupuolessa. Niinpä minusta on tullut tällainen androgyyni, mitä minusta ihan itsenäni ja itsekseni – ilman että ajattelen yksinäisyyttä ja parin löytämisen ongelmia – on hyvä olla.
Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Ei vaan siis, pointti oli, että se mitä olen nykyiselläni, ei yleensä naisia miellytä "siinä mielessä". Ei sitä muuten tarvitsisi olla näin yksin. Helpommin tiettyihin sukupuoliraameihin soveltuvat ihmiset löytävät parisuhteen sujuvammin.

Aa, tattista. Itsellänikin samaa on tullut pohdittua. Mutta nyttemmin olen toisaalta tullut siihen tulokseen, että toisaalta myöskään minua ei sellainen nainen kiinnosta, joka ei ole kiinnostunut minusta sellaisena kuin olen. Ja olen paljon mieluummin itseni kuin yritän esittää jotakin, jotta saisin hurmattua jonkun, jonka luulen tekevän minut onnelliseksi hetkeksi aikaa.

Ja itse ajattelen myös silloin tälloin yksin olemista siten, että toisaalta olen osittain valinnut itsekin niin. Olen mielestäni mukava, mutta tutustun harvoihin ihmisiin. Ei olekaan siis ihme että olen toisinaan yksin (mutta harvoin yksinäinen). Kaikella on kääntöpuolensa. Olen mieluusti yksin, joten on luonnollista ettei minulla ole paljoa ystäviä tai kavereita. Jos todella haluaisin kavereita ja seurustelukumppanin ja uskoisin heidän tekevän minut onnelliseksi, sitten todella panostaisin siihen. Mutta en usko että kukaan muu voi tehdä minua onnelliseksi kuin minä itse.

Colourflower

  • Vieras
Vs: Höpinää: tämä elämä, entiset elämät ja karminen kökkö
« Vastaus #6 : 17. Marraskuuta 2011 klo 23:05 »

Mutta nyttemmin olen toisaalta tullut siihen tulokseen, että toisaalta myöskään minua ei sellainen nainen kiinnosta, joka ei ole kiinnostunut minusta sellaisena kuin olen. Ja olen paljon mieluummin itseni kuin yritän esittää jotakin, jotta saisin hurmattua jonkun, jonka luulen tekevän minut onnelliseksi hetkeksi aikaa.

Luonnollisesti samoin. Jos en olisi oma itseni ja tekisin sellaisena ei-omana-itsenäni vaikutuksen johonkuhun, suhteesta ei voisi kuvitellakaan oikeaa läheisyyden ja yhteisyyden ihanuutta. Roolipelaaminen ihmissuhteessa = nou tänks.

Jos todella haluaisin kavereita ja seurustelukumppanin ja uskoisin heidän tekevän minut onnelliseksi, sitten todella panostaisin siihen. Mutta en usko että kukaan muu voi tehdä minua onnelliseksi kuin minä itse.

Itselläni oli noin 5–6 vuotta sitten "elä yksin kuin sarvikuono" -vaihe. Onnistuinkin itsenäisen onnen saavuttamisessa aika hyvin. Kun mieleen sitten juolahti, että voisihan tuota ystävystyä uusiin ihmisiin ja vaikka rakastuakin, huomasin kauhukseni liukuneeni aivan liian kauas toisista ihmisistä. Toisen ihmisen läsnäolo oli muuttunut epäilyttäväksi häiriötekijäksi, en uskonut voivani jakaa "omia kivojani" yhtään kenenkään kanssa, enkä aina osannut kommunikoida ymmärrettävästi. (Noita ongelmia on vieläkin...) Yritin tulla lähemmäksi ihmisiä, mutta stressaannuin ja suorastaan traumatisoiduin sosiaalisista vastoinkäymisistä mm. töissä. Paljon helpommalta ja luonnollisemmalta olo tuntui yksin vanhempien mökillä Kainuussa. Niinpä liu'uin uudelleen "sarvikuono"-vaiheeseen ja yhä kauemmas ihmisistä.

Kun reilut kolme vuotta sitten törmäsin nykyiseen exääni, suhdetta hankaloitti koko ajan – varsinkin alussa mutta vielä lopussakin – se että pidin alitajuisesti yksinoloa normaalitilana ja tietyn etäisyyden tuomaa rauhoittumista rakkaussuhteessakin ihan OK-juttuna. Tarvittiin ero ja muutama kuukausi eteenpäin vuodenkiertoa, ennen kuin päässä naksahti: "Voi luoja, kuinka läheisiä ihmiset voivat olla toisilleen ihan kaikessa, ja mihin meillä kahdellakin olisi ollut mahdollisuus, jos vain olisin ymmärtänyt koko jutun ja antanut periksi etäisyydestäni ja yksinäisyydestäni!" ???
Kirjattu

Omppu

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 446

Kyllä on muistoja ja tuntemuksia muista paikoista ja maista joita ei voi järjellä selittää enkä usko, että kaikki ovat edes tästä maailmasta. Tunnen kuitenkin hyvin vahvaa yhteyttä idän (Japani, Tiibet) maita kohtaan. Muistoja harmonisista ja rauhallisista paikoista, paratiisista. Tässä nykyisessä elämässäni olen ollut aina vähän "väärässä" paikassa väärään aikaan tai ainakin siltä on tuntunut, mutta valitsin kuitenkin tulevani tänne syystä. Kuitenkin nuo muistot paremmasta ajasta ja paikasta ovat tuoneet tietynlaisen melankolian minulle aina tai ehkä se melankolia johtuu vain tästä maailmasta ja sen tilasta. Avatarin kun katsoin viisi vuotta sitten niin tuli melkoinen "koti-ikävä". En ole muuten kyseistä leffaa sen teatterireissun jälkeen katsonut, voisi kyllä taas. :)
Kirjattu

Hariel

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1903
  • Human 3.33
    • Galactic Expansion

Aihe on kyllä kiehtova. :) Minulla ei ole varsinaisia muistoja tullut, mutta olen saanut aika paljon tietoa kanavoimalla. Koitan tiivistää tähän oleellisen.

Tämä on 517. elämäni ja kolmas elämä tällä planeetalla. Olen "vaeltaja" ja olen elänyt 16 eri planeetalla, osan sijainneistakin olen saanut tietooni. Tämä on viimeinen fyysinen elämäni, sen jälkeen jatkan toisilla tasoilla.

Tässä elämässä minulla on ollut henkilökohtainen tehtävä, jonka tärkein oppitunti on valaistuminen. Tilanteeni on siinä mielessä mielenkiintoinen, että elämäntehtäväni on suoritettu, kaikki oppitunnit on opittu ja karma kuitattu. Kaikki etukäteen suunnitellut "poistumispisteetkin" on ohitettu, vissiin olen tällä jollain tapaa "ylimääräisellä" ajalla. En tiedä (en ole kehdannut kysyä :) ) miten kauan tuun täällä vielä hengaamaan...

Suurimmassa osassa elämistäni olen ollut miespuolinen, mutta tiedossani on ainakin kaksi naisinkarnaatiota. Olen myös ollut puu yhdessä elämässäni, yhden elämän olen elänyt energiatasolla, muita tuollaisia "erikoisuuksia" ei ole tullut tietooni.

Olen myös ns. starseed, kristalli, indigo ja enkelisielu.

Siinä ehkä tärkeimmät jutut.
Kirjattu
<3 Follow your bliss <3

Brooks

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1012

Eli tässä on kysymys Déja-vu -ilmiöstä? Minä en muista sellaisia tuntemuksia kohdanneeni, mutta toki mielenkiintoinen ilmiö kaikkinensa.

Monenlaisia selityksiä sille on tarjottu, monet niistä varmastikin ihan relevantteja.

Olen miettinyt sitäkin, että voisiko kysymys olla siitä, ettei aika sittenkään ole länsimaalaisittain (eli juutalais-kristillisen käsityksen mukaan) lineaarinen, vaan syklinen? Silloinhan ihminen on hyvinkin voinut olla jossakin paikassa tai tilanteessa jo aikaisemmin. Ihminenhän ei pysty ymmärtämään neljättä ulottuvuutta.
Kirjattu
The Art Of Brooks

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Olen miettinyt sitäkin, että voisiko kysymys olla siitä, ettei aika sittenkään ole länsimaalaisittain (eli juutalais-kristillisen käsityksen mukaan) lineaarinen, vaan syklinen? Silloinhan ihminen on hyvinkin voinut olla jossakin paikassa tai tilanteessa jo aikaisemmin. Ihminenhän ei pysty ymmärtämään neljättä ulottuvuutta.


Se mikä tieteen käsitys ajasta on tällä hetkellä, menee minulta yli. Ajan suhteellisuuden vielä jotakuinkin ymmärrän, mutta sen jälkeen tulevat jutut menevät ohi ja lujaa. Tässä loistava dokumentti aiheesta, joka ainakin sai minut hämmentymään jollei muuta. :D

r
Small | Large

Brooks

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1012

Muistettakoon, ettei eurooppalaiseenkaan kulttuuripiiriin alun perin kuulunut lineaarinen aikakäsitys. Siitä tuli vakiintunut käytäntö vasta kristinuskon myötä. Juutalaisuuteen ja kristinuskoon kun kuuluu ajatus siitä, että maailma ja elämä ovat syntyneet luomisessa ja päättyvät viimeiseen tuomioon.
Kirjattu
The Art Of Brooks

Hariel

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1903
  • Human 3.33
    • Galactic Expansion

Mystiikkapuolella puhutaan, että aikaa ei olisi olemassa, vaan kaikki tapahtuu samanaikaisesti ikuisessa nykyhetkessä. Siinä mielessä meillä ei olisi edellisiä tai tulevia elämiä, vaan samanaikaisia elämiä. Puhutaan myös sykleistä, esim. 7 vuoden syklit. Sitten on useita tulevaisuuteen ja menneisyyteen liittyviä aikalinjoja.

Mutta en ole hirveästi tutkiskellut/opiskellut näitä aikaan liittyviä juttuja...

Tuli äsken kirjoitettua lineaarisilla termeillä, koska halusin ilmaista asian selkeästi ja en halunnut mennä filosofisiin pohdintoihin.
Kirjattu
<3 Follow your bliss <3

Omppu

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 446

Ajasta kun puhutaan. :)

r
Small | Large

Kirjattu

tassujateekuppeja

  • Vieras
Vs: Höpinää: tämä elämä, entiset elämät ja karminen kökkö
« Vastaus #14 : 14. Maaliskuuta 2023 klo 20:14 »

Mun entisessä new age elämässä olin entisissä elämissä intiaani (tuli kerran näkynä ja kerran regressiohoidossa). Lisäksi olin yhdessä kelassa viktoriaanisen ajan nainen. Mutta nykyään en enää usko noihin, vaikka nämä silloin aiheuttivatkin todella liikuttavia ja koskettavia kokemuksia, siis tunnereaktiot olivat todella voimakkaita.

Ps. Ja symppaan (ja romantisoin) intiaaneja vieläkin omalla tavallaan tietyistä jutuista, ja arvostan kansana
« Viimeksi muokattu: 15. Maaliskuuta 2023 klo 13:29 kirjoittanut tassujateekuppeja »
Kirjattu