Virtaan astuessaan ihminen saa ensimmäisen omakohtaisen kokemuksensa Nibbanasta (vapautumisesta). Sen myötä hän vapautuu tietyistä "mielen kahleista", kuten uskosta erilliseen itseen, jolloin suuri osa kärsimyksestä poistuu pysyvästi.
Mulle tulee tosta mieleen sellanen ajatus, että maailma on yhtä isoa energian virtausta... Jokainen meistä on kimppu energiasäikeitä, jotka yhdistyy maailman energiasäikeiden kanssa. Sen ajatuksen valossa minuuskin asettuu vähän uuteen mittakaavaan. Vaikka oon välillä henkilökohtaisten juttujen takia kauheissa tuskatiloissa, niin sitten kuitenkin tajuan, että asiat on kyllä silti ihan superhyvin: on ruokaa, katto pään päällä, eikä joudu elämään sotatantereella. Ton energiavirtaus -homman kuvitteleminen auttaa astumaan hetkeksi (ilmeisesti tuon paljonpuhutun) egon ulkopuolelle, eikä tunnu enää yhtään pahalta, koska ei tunnu oikeastaan miltään, on ihan vaan tyyni ja rauhallinen. Kristinuskovaiset rukoilee että "tapahtukoon sinun tahtosi"; ehkä se vastais sitte niinku harmonisoitumista energiavirtausten kanssa? Ajatusleikkejä, teorioita...
Osa tuntemistani tuskista johtuu siitä, kun oon nimenomaan ollut just ihan täysillä, täysin itsekkäästi tunteiden vietävänä ja sitten sotkenut omat ja muiden asiat... Alkaa jotenkin suorastaan kyllästyttää, että niin on TAAS käynyt. Olis tosi kiva pysyä yhä enemmän mielentilassa, jossa huvittuneena tarkastelee omia apinaviettejään ja pystyy jättämään ne sitten houkutusten ensi kerralla iskiessä ihan omaan arvoonsa... Mä taidan antaa tuolle mielentilalle nimen "avaruusminä"; se kattoo jostain toisesta galaksista tätä apinoitten planeettaa ihmetellen.
Mut ihmiset kuulkaa... toki tarttee pitää ittestään ja jaksamisestaan huolta, emmä tiedä onko se itsekkyyttä. Nää meidän minuudethan on meidän omia vähän niinku pyytämättömänä lahjana, kukaan ei oo itse päättänyt omasta syntymästään tänne

Kun mulle on tällanen pakkopulla nimeltä elämä tähän pläjäytetty, niin ei se mun mielestä ole oikein, että joku yrittäis määräillä mun tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, hyvä kun nyt ylipäätään tästä selviytyy niinku parhaaks näkee ja parhaiten kykenee.
Tajunnanvirtaa... valaistuneista munkeista vuorilla tuli vielä mieleen, että helppohan se hei on jossain vuorien rauhassa olla rauhallinen, mutta todellinen mitta otetaan tyypistä varmaankin siinä kohtaa, kun pystyy pysyttelemään vaikka missä hektisessä kaaoksessa rauhallisena; jos joku siinä vieressä vaikka vielä vittuilee lisäbonuksena, ja silti tyyppi pysyy vaan siinä tyynessä valaistuksessa, niin... hyvä hyvä...