Ei pidä ahdistua silloin kun huomaa palanneensa takaisin vanhaan käytösmalliin, vaan antaa itselleen anteeksi ja keskittyy ajattelemaan että takaiskut ovat väliaikaisia ja niitä kuuluukin tulla. Ahdistus itsessään muodostaa lukon joka sitoo tiettyyn käytösmalliin.
Tämä on ihan
hirvittävän tärkeä juttu. Kun on myöhemmästä takapakista huolimatta
käynyt uudessa käyttäytymismallissa, on hyvä pitää mielessä, että muuri on jo murrettu. Usein mieli tarjoaa väittämiä kuten "en kuitenkaan saa aikaan pysyvää muutosta, en saanut viimeksikään". Tällöin on syytä muistaa noiden mielen esteiden johtuvan opitusta kuvitelmasta, että se entinen on jotain luonnollisempaa kuin uusi. Sitähän se ei ole, vaan sovinnaisempaa ja epäkypsempää. Kun aika tulee ja tietoisuus on valmis, siirrytään taas eteenpäin.
Lisäksi ihmisessä tapahtuu monesti myönteistä kehittymistä monella eri tasolla. Vaikka yhdellä saralla olisikin tullut takapakkia, toisella voi olla edistynyt. Sen tajuaminen antaa kummasti uskoa omaan parempaan tulevaisuuteen.
