Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Kuoleman jälkeen? - 1

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583
Kuoleman jälkeen?
« : 07. Elokuuta 2014 klo 11:44 »
  • Tykkää (3)

  • Ajattelin että tänne voisi laittaa näkemyksiä siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

    Oma ajatukseni on se että elämä jatkuu kuolemasta huolimatta tai että kuolema on oikeastaan pelkkää harhaa. Perustan tämän mielipiteen siihen että koska mitään ei voi tässä maailmassa syntyä tyhjästä eikä energia voi kadota, niin ei voi myöskään tietoisuutemme. Näen asian niin että tietoisuutemme on energiaa, mikä kiertää tässä maailmassa. Tietoisuus on ikäänkuin kenttä, mistä kaikki muu syntyy. Me ihmiset olemme vain yksi tietoisuuden luomus, samoin kuin muukin maailma. Ja koska tuo ikuinen tietoisuus ei katoa koskaan, niin ei kuolemaakaan voi todellisuudessa olla. Meidän "versiomme" tietoisuudesta vain kuvittelee kuolevansa, mutta oikeasti kyseessä muodonmuutos ja tietoisuuden jatkuminen jossakin muussa muodossa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Hariel

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1903
    • Human 3.33
      • Galactic Expansion
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #1 : 07. Elokuuta 2014 klo 13:05 »
  • Tykkää (0)

  • Mie ymmärrän kuoleman siirtymänä toiseen ulottuvuuteen. Jätämme väliaikaisen fyysisen "kulkuneuvomme" (kehon) ja palaamme takaisin todelliseen Kotiimme, henkimaailmaan.

    Aiheeseen liittyviä kirjoja:
    - Sylvia Browne: Elämää Toisella puolella (samalta kirjailijalta muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja)
    - Michael Newton: Sielujen matka - Elämää elämien välillä (+ jatko-osa Sielujen Kohtalo - Lisää elämästä elämien välillä)
    - Liisa Lehvola: Soilin kirjeet pilven takaa (automaattikirjoituksella vastaanotettuja kirjeitä henkimaailmasta, kuolleelta tyttäreltä äidille)
    « Viimeksi muokattu: 07. Elokuuta 2014 klo 13:09 kirjoittanut Hariel »
    Kirjattu
    <3 Follow your bliss <3

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #2 : 05. Joulukuuta 2014 klo 16:22 »
  • Tykkää (0)

  • En tiedä. Toivon, että palaamme osaksi Jumalaa, Suurta Henkeä, ainakin kun olemme oppineet elämästä tarpeeksi. Mutta en tiedä. Ehkä kaikki on koodia ja tietoisuuskin vain ohjelma, joka sammuu kun aivot lopettavat toiminnan. En tiedä.
    Kirjattu

    rimpsi lorestaan

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #3 : 06. Joulukuuta 2014 klo 01:03 »

    Toivon vaan etten synny uudelleen, ainakaan jos täällä on ihan karmeet luonnonkatastrofit ja sodat päällä joskus 2100-luvulla.
    oma kokemukseni viittaa vahvasti siihen suuntaan, että reinkarnaatio on todellisuutta, toki emme tiedä edellistä elämäämme kun sosiaalistumme uudeksi minäksi uuteen aikakauteen. Mutta jos tällä hetkellä tulevaisuus näyttää pahalta, kannattaa tehdä jotain sille nykyisyydelle, jonka päälle tulevaisuus aina joka tapauksessa rakentuu. Siksi on minusta luonnollista, ettei eristäydy omaan mukamas ihanteelliseen elämään nykyajassa, vaan pyrkii elämään sellaista elämää, joka rakentaa kaikkein parhaiten hyvää tulevaisuutta, siis yleistä ja yhteistä tulevaisuutta oman (sielun) tulevaisuuden lisäksi.
    Kirjattu

    gemma

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #4 : 06. Joulukuuta 2014 klo 14:34 »

    Mä en oikein tiedä, mitä ajattelen.. En ainakaan helvettiin usko; se me ihmiset luodaan pahimmillaan itse itsellemme ja toisillemme jo tässä todellisuudessa. Enkä siinä mielessä "taivaaseen", että täällä pitäis raataa ja ansaita jotenkin se taivasosuus. Kärsiä ja se kärsimys sitten kuoleman jälkeen palkittaisiin. Se ajatus on liian hyvä vallankäyttöväline, saadaan ihmiset pelolla ja paratiisin toivolla pidettyä ruodussa.

    En liioin usko, että kaikki loppuis kuolemaan. Palaammeko tosiaan jonnekin "hyvään" josta olemme tulleetkin vai synnymmekö uudelleen... Tunnen jotenkin, että sielut on jossain olomuodossa olemassa vielä ruumiin kuolemisen jälkeen.. Joskus tuntuu kuin joku edesmennyt läheinen ihminen tai eläin olisi läsnä...
    Kirjattu

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 446
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #5 : 07. Joulukuuta 2014 klo 10:48 »
  • Tykkää (3)

  • Uskon, että palaamme sinne mistä sielumme tulikin, eli henkimaailmaan. Siellä kaikki tekee taas järkeä ja sitten jonkun "ajan" (aikaa ei ole ikuisuudessa) päästä valitsemme seuraavan elämämme jossain. Yleensä uskoakseni melko suurella todennäköisyydellä samalta planeetalta kuin missä aiemminkin olimme jos meillä on jäänyt joitakin juttuja ja sopimuksia kesken. Meidän ihmisten välillä kulkee näkymätön side, joka yhdistää meidät. Joitakin se side yhdistää vaan vahvemmin ja siksi kyseiset ihmiset ja eläimet tuntuvat merkittäviltä ja tärkeiltä elämissämme. Joskus ne siteet haalistuvat, jotta uusia voi syntyä tilalle, mutta koskaan mikään ei lakkaa kuitenkaan olemasta.
    Kirjattu

    Ksri

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #6 : 08. Joulukuuta 2014 klo 22:44 »

    Teillä ei vai ole selittämättömiä unia ajalta ennen kuin muistatte mitään :D? SHUT HIM UP!

    nosto!

    Kelasin näitä just tänään, mutta en keksinyt mitään hyvää teoriaa. Toivon vaan etten synny uudelleen, ainakaan jos täällä on ihan karmeet luonnonkatastrofit ja sodat päällä joskus 2100-luvulla. Muutenkin ihan hirvee ajatus, että kaiken tämän elämän vaivannäön jälkeen pitäis aloittaa koko prosessi alusta. Kaikista ihanteellisin kuolema ois musta joko perus kristillinen taivaaseen meneminen ja siellä kaikkien kuolleiden sukulaisten tapaaminen, sielun yhdistyminen johonkin kosmiseen lähteeseen tai sit ihan vaan kuoleminen ja maatuminen. Reinkarnaatio on taas kamalin vaihtoehto heti helvetin jälkeen. Mutta jos ois pakko ja saisin päättää, reinkarnoituisin johonkin superletkeeseen asemaan, tyyliin jonkun kissaksi.

    ! Kun keskustelin itsejulistamansa shamaanin kanssa joskus 16-17v asiasta my thoughts exactly! Mutta nyt kun ajattelee etukäteen niin tiettyjä muutoksia mukavuuden kannalta vois tehdä, mutta mitä ne olis tarkalleen ottaen?

    Käsittääkseni nykylänsimaisen ajattelun ateistinen ydin on siinä että buddhalaisittain sielu vapautuu automaattisesti ja se on kauheaa! Tai sitten vois käyttää termiä syvä pitkä uni jostain itämaisista uskonnoista, hindulaisuudesta? Se aaltosakara OM-merkissä tarkoittaa kai sitä unta. Mutta jos se on ikuinen uni, milloin siitä herää, jos siihen kerran nukahtaa?

    Jos asiaa alkaa romantisoida, jonkin tietoisuuden pitää tässä "kituamis" tilassa olla läsnä, ja jonkin täytyy pitää sitä paikoillaan, ettei se voisi olla buddhalaisuuden äärimmäinen vapaus Brahman tai mikä ikinä. Jos uni on levollista miksei se voisi olla joku Zen?

    Rationalisoidumpana jos yksinkertaisesti tietoisuus katoaa ihmisen kuollessa, miten se on kokemuksellisesti mahdollista sitten? Voihan niitä olla multiversumeita jotka sitten herättää samalla tavalla ihmisen henkiin kuin tämä nykyinenkin loi ihmisen sielun? Tässä piilee ehkä meidän ajan vapautumisen ajatuksia! Egosentrisyys ja maakeskeisyys on toinen nimitys tälle vankeudelle, onko Maa ainoa elämää synnyttänyt sininen planeetta maailmankaikkeudessa? Kuinka monta väriä paletissa onkaan ja kuinka monta läiskää maailmankaikkeudessa on sitten?

    Kuinka monta kuollutta ja kuinka monta havainnoitsijan synnyttänyttä maailmankaikkeutta on? David Deutschin multiversumiteoria on mielenkiintoinen, ehkä ei niin realistinen, ehkä joo.

    Tästä toivottavasti pääsen siihen, että eikö olisi nykyisen aika luonnontieteellisen käsityksen mukaan loogisinta, että ihminen toistaa samaa elämää täysin samanlaisena mutta muistamatta siitä mitään kuoltuaan? Koska silloin tietoisuuden ei tarvitsisi kadota.
    « Viimeksi muokattu: 08. Joulukuuta 2014 klo 22:47 kirjoittanut Ksri »
    Kirjattu

    Konna

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #7 : 09. Joulukuuta 2014 klo 15:23 »

    Itse olen alkanut pitää jälleensyntymää vähintäänkin mahdollisena. Ilman oletusta edellisistä elämistä tuntuisi jotenkin oudolta, että saan nyt elää ihmisenä, ja vieläpä suhteellisen onnellisena ja viisaana ihmisenä. Kai minun on täytynyt jotakin tehdä jo ennen syntymääni muovatakseni elämästäni sellaista kuin se nyt on. Tai sitten olen vain jonkinlaisen "kaikki hyvä täytyy ansaita" -propagandan tai muuten vain virheellisen ajattelun uhri, ja oikeasti minulla onkin vain käynyt pirun hyvä munkki.

    Aion kuitenkin ainakin toistaiseksi elää sen oletuksen pohjalta, että jotakin siirtyy rajan toiselle puolelle. Se motivoi elämään hyvin ja tarjoaa aika koherentin maailmankuvan. Ja jos olenkin väärässä ja tämä onkin ainoa elämäni, niin mikä menetys! Kuoltuani olisi aivan yhdentekevää, olenko ollut oikeassa vai väärässä.

    ...buddhalaisittain sielu vapautuu automaattisesti...

    Buddhan opetus kieltää varsinaisen sielun olemassaolon, eivätkä sen mukaan myöskään olennot vapaudu jälleensyntymän kierteestä automaattisesti. On harvinaista ensinnäkin syntyä olennoksi, jolla on kiinnostusta ja edellytyksiä vapautua. Sitten pitäisi vielä syntyä semmoiseen aikaan ja paikkaan, jossa tarvittava opetus on saatavilla. Tai sitten vapautua täysin omin neuvoin, mikä on äärimmäisen harvinaista.

    Tietysti voi ajatella, että väkisinkin myös harvinaisia asioita tapahtuu lopulta. Eli että vapautuminen on automaattista, mutta voi vaatia ihan homona aikaa.
    Kirjattu

    gemma

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 73
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #8 : 17. Marraskuuta 2015 klo 07:47 »
  • Tykkää (1)

  • Mietin tätä taas... Jotenkin, kun koira kuoli, muserruin, enkä toki ole toipunut vieläkään. Ainutlaatuinen persoona ja sielu meni pois... Mutta jotenkin joskus ikäänkuin tunnen sen läsnäolon.. Onko se mielen luomaa harhaa ja toiveajattelua vai eikö pikkuinen sitten täysin olekaan poissa? Kaipuuta lievittää toivo, että jos jotakin  siitä tai hänestä olisi jäljellä ja mukana elämässäni.. Samoin tunnen ajoittain aiemmasta koirastani ja joskus siitä isoisästä, jonka menetin jo lapsena.

    Mysteerihän kaikki tuolla puolen on ja arvailujen varassa..
    Kirjattu

    Arathiel

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 8
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #9 : 17. Marraskuuta 2015 klo 11:16 »
  • Tykkää (1)

  • Olen ollut tästä asiasta montaa mieltä. Viimeiset vuodet olen ollut sitä mieltä, että koska en voi tietää niin on turha miettiä sen enempää ja keskittyä tähän päivään ja hetkeen.

    Siitä huolimatta muistan pienenä nähneeni unen, jossa sielut palasivat spiraalin omaisesti johonkin, josta käytin nimeä sielujen valtameri - koti. Termi sielu on minusta kuitenkin hieman epämääräinen. Kuten myös minuus. Sen vuoksi, että toisaalta olen pitänyt reinkarnaatiota hyvin mahdollisena mutta en ole varma, mikä loppujen lopuksi siirtyy eteenpäin. Jokin ydinminuus - vaikka minuus onkin tavallaan harhaa. Tiibetinbuddhalaisten bardot ovat hyvin kiehtovia.

    Vaikkakaan en voi varmaksi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu tai on, silti jotenkin ajattelen sen vain yhtenä siirtymävaiheena. En oikeastaan pelkää kuolemaa, vain ehkä siihen mahdollisesti liittyvää edeltävää kärsimystä. Ikään kuin jokin minussa sanoo, että on jotakin paljon suurempaa kuin tämä näkyvä maailma, jota voimme perusaisteillamme havaita ja tämä jokin suuri on osa sitä, mihin fyysisen kuoleman jälkeen siirrymme.
    Kirjattu

    kale

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 14
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #10 : 17. Marraskuuta 2015 klo 20:34 »
  • Tykkää (1)

  • Väitän että sielu päätyy kuoleman jälkeen jonnekkin (minne?), ja siten voi ns.syntyä uudestaan toisessa kehossa.. En tiedä mistä tämä johtuu mut mulla on vain tämmöinen ajatus asiasta...
    Kirjattu

    Maria

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #11 : 20. Huhtikuuta 2017 klo 14:11 »

    Onkohan kellään ollut tai jollain tutulla kuolemanrajakokemusta? Toivottavasti siis ei mut jos ois niin kiinnostais saada vähän infoo.

    Tai jos joku on oikeesti saanu tuonpuoleisesta jotain viestejä niin millasia ja miten?
    Kirjattu

    Maria

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #12 : 24. Huhtikuuta 2017 klo 17:39 »

    Yks tuttu oli saanu hiljattain sydäninfarktin ja ollu kliinisesti noin tunnin kuolleena. Onneks kuitenkin selvis ja heräs henkiin. Vähänkö kiinnostais tietää millanen kokemus se oli mut ois kyl vähän tahditonta ehkä alkaa kyselee et kerro heti kaikki jooko!! ;D ;D
    Kirjattu

    Galaktika

    • Vieras
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #13 : 19. Maaliskuuta 2018 klo 15:45 »

    No nyt olis sivukaupalla luettavaa, Miia Kontron kirjoittama Portilla sisältää 22 kertomusta kuolemanrajakokemuksista. :)

    Hesaris oli kans pari artikkelia tosta: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005607042.html ja https://www.hs.fi/elama/art-2000005587362.html

    Ekassa summataan kyseiset kokemukset lopulta vain ”aivojen jekuksi”... Yllätys yllätys, otetaan luulot pois. Ihan kuin tietoisuus olisi vain aivojen tuotetta. Oma käsitys siitä ettei kaikki lopu siihen vaikka keho kuolee on vahvistunut entisestään paljon, ja uskon että kuolemanrajakokemuksissa kyseessä on kyllä muutakin kuin hupsu ja merkityksetön häiriö aivoissa... Muutenkin ajatus jälleensyntymisestä tuntuu jotenkin luonnolliselta, se että sielu jatkaa matkaa vaikka maanpäältä poistuiskin jne.
    Kirjattu

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 446
    Vs: Kuoleman jälkeen?
    « Vastaus #14 : 03. Toukokuuta 2018 klo 15:54 »
  • Tykkää (0)

  • Kuoleman toinen puoli on syntymä.

    Itse odotan kuolemaa mielenkiinnolla, mutta en ole mitenkään vauhdittamassa sitä. Tiedän vain sen, että todellisempikin maailma on olemassa ja se tuo minulle lohtua pelon sijaan. Nyt vain satumme elämään tässä näennäisen "fyysisessä" maailmassa. Kokemus joka kertyy sieluun ei katoa koskaan ja se on myös viisauden ydin. Eikä rakkaus myöskään katoa, koska se on kaiken olevassaolevan perusta. Ilman sitä emme olisi täällä.
    Kirjattu