Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Luulosairautta? - 2

Colourflower

  • Vieras
Vs: Luulosairautta?
« Vastaus #15 : 23. Marraskuuta 2010 klo 01:05 »

Toisaalta, niin kauan kun ei tiedä, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää elämäänsä.

Täsmälleen! Napa-10. 8)
Kirjattu

Tinde

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 25
Vs: Luulosairautta?
« Vastaus #16 : 31. Joulukuuta 2010 klo 09:57 »
  • Tykkää (0)

  • Hei guaaarwa ja muut!
    Mun on pakko kantaa korteni kekoon tähän ketjuun, vaikka onkin jo vähän vanha keskustelu. Itse paloin totaalisesti loppuun noin seitsemän vuotta sitten. Siihen asti paahdoin täysillä vaikka voimat oli vähissä. Sit kun romahdin niin romahdin kunnolla. Vieläkin olen hieman toipilas. Mutta tuosta kehon ja mielen yhteydestä. Minä olen näiden vuosien aikana oppinut ajattelemaan niin, että kehomme heijastaa sitä mitä mielessämme liikkuu. Olemme kokonaisuus. Mutta vaikeina aikoina, kun tärisin paniikkikohtauksen kourissa ja olin totaalisen loppu, minua helpotti ajatus, että jokaisessa meissä on osa joka on täysin terve. Se on henkemme, todellinen olemuksemme. Keho ja mieli voi olla sekaisin ja rikki, mutta henki on aina terve, puhdas valo sisällämme. Ja kun siihen alamme ottaa yhteyttä, alkaa hengen valo parantaa myös mieltämme ja kehoamme.

    Pelko on hankala juttu, kun se jyllää on sydämen ääntä vaikea kuulla. Vaikka sydän, oma intuitio, sanoisi ettei ole mitään syytä olla huolissaan pikku krempoista, pelko jyllää että entä jos...? Ainoa ratkaisu tähän mielestäni on antaa pelon tulla, kuunnella mitä se sanoo, mutta ei pidä uskoa sitä, se on vain pelko. Todellinen tieto, tunne siitä miten asiat ovat ja kuinka tulee toimia, pääsee pintaan vasta sitten kun pelko rauhoittuu. Tottahan on, että kuka vaan meistä voi sairastua vakavasti ja jokainen meistä aikanaan kuolee. Minä en pelkää enää kuolemaa, koska uskon sen olevan vaan siirtymä pois tästä kehosta. Ei minkään loppu vaan askel eteenpäin. En usko mitään pahaa tapahtuvan, olen edelleen lähellä rakkaitani ja kaikki on hyvin. Ja nyt eläessäni tässä kehossa, haluan tehdä tehtäväni ja elää täysillä niin kauan kuin tarkoitus on.

    Mullakin keho on oireillut monella tapaa henkisen kriisin aikana. Osa oireista johtuu varmaan ihan energian vähyydestä ja osa siitä valtavasta muutoksesta jota itseni kanssa olen käynyt läpi. Henkinen muutos johtaa varmasti muutoksiin myös kehon tasolla. Minulla fyysiset oireet ovat olleet seuraavanlaisia: migreeniä, niskat jumissa, käsien voimattomuutta, kylmät ja "tönköt" jalat, vatsa sekaisin, kuivat silmät, selkäkipuja, päänsärkyä, anemia. Muutakin varmaan mut ei nyt tule mieleen. oireet tulevat ja menevät, helpottavat pikkuhiljaa. Apua koko prosessissa olen saanut henkisistä kirjoista, akupunktiosta ja reikistä. Sekä toki ymmärtävien läheisten kanssa puhumisesta.
    Tsemppiä guaaarwa ja muut uupumukset ym. kanssa kamppailevat!
    Kirjattu

    Gabriel

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 216
    Vs: Luulosairautta?
    « Vastaus #17 : 03. Tammikuuta 2011 klo 21:37 »
  • Tykkää (0)


  • Pelko on hankala juttu, kun se jyllää on sydämen ääntä vaikea kuulla. Vaikka sydän, oma intuitio, sanoisi ettei ole mitään syytä olla huolissaan pikku krempoista, pelko jyllää että entä jos...?. Tottahan on, että kuka vaan meistä voi sairastua vakavasti ja jokainen meistä aikanaan kuolee.

    Niinhän se on. Sitä miettii , että eihän nyt mulle voi mitään tapahtua. Näinhän minäkin luulin aiemmin, muuta kohtsillään 2 vuotta sitten tuli aika totaalinen stoppi. Ihan "vahingossa" satunnaisessa työpaikkalääkärin tarkastuksessa löyty pientä vikaa tuolta sisuskalustosta. Seurauksena oli,että suoritettiin isomman puoleinen leikkaus ja se oli sitä luokkaa, että miikäli olis tohtori epäonnistunut, niin pahimmassa tapauksessa en tässä kirjoittelisi. On kyllä myönnetävä, että se viimeinen viikonloppu ennen operaatiota oli aika jännä paikka. Voin myöntää ihan rehellisesti, että pisti hieman jännittämään.
    Onneksi kaikki meni kuitenkin ihan putkeen ja nyt ollaan palauduttu lähes 100% kuntoon. Lähes siksi, että pienen pientä vikaa on edelleen, mutta normaalia elämää se ei haittaa mitenkään.
    Tuon kokemuksen jälkeen ei ole ihan jokaisesta pienestä kolotuksesta kehdannut valittaa. 
    Kirjattu