Tää nyt vähän risteää ton "meditaatiosta..."-ketjun kanssa mutta on kuitenkin niin eri juttu että imo, tälle on parempi olla oma threadinsa kuin kirjoittaa tuon toisen jatkoksi. Eli erilaisia harjoituksia joita olet tehnyt, lukenut jostain, keksinyt itse tai kuullut kaverilta. Joskus parhaat ideat mielen hiljentämisessäkin ja hetkessä elämisen oppisessa ovat niin simppeleitä ettei niitä ole tullut ajatelleeksi.
Tällainen yksinkertainen ensiaskel mielen hiljentämiseen: tule tietoseksi melusta yrittämällä olla ajattelematta.
Varaa yksinäistä ja/tai hiljaista aikaa itsellesi noin viiden minuutin verran. Kun mikään ulkopuolinen ei häiritse huomiota, koita olla ihan hiljaa myös pääsi sisällä. Tämä ei yleensä onnistu kuin pari sekuntia kerrallaan. Harjoituksen tarkoitus ei olekaan onnistua hiljentämään mieltä kuin nappia painamalla, vaan tuoda se jatkuva häly tietoisuuteen ja havaita, ettei itse tuota ajattelua. Tarkkailija/sisäinen itse vain kuuntelee/katselee ajatuksia jotka virtaavat ohi. Kun virrasta tulee tietoiseksi, sitä voi katsella menemättä sen mukana.
Harjoitus Olevaisen havaitsemiseksi luonnossa kävellessä: katso puita ja anna mielesi rentoutua. Älä yritä katsoa yksityiskohtia, äläkä kuuntele kun mieli sanoo "tuossa on PUU", vaan ajattele näkeväsi määrittelemättömiä kasveja. Olet itse kutistunut muurahaisen kokoiseksi, ja ympärilläsi on yksinkertaisen tuttu aluskasvillisuus, jonka nyt vain näet toisesta kulmasta. Kun mieli ei enää yritä tuputtaa "puun" ideaa, anna itsesi havaita puiden fraktaalimaisuus. Ne eivät ole yksi yhteen täsmällisiä fraktaaleja, mutta kaikkien puiden keskiarvo onkin jo paljon tarkempi.
Myötätuntoharjoitus jota olen itse käyttänyt: kun arkisissa tilanteissa jonkun toisen käytös alkaa ärsyttää, kuvittele hänen henkilökohtaiseen historiaansa jokin tragedia; ehkäpä happaman kassaneidin äiti kuoli eilen, ja huono käytös johtuu siitä kun hän yrittää pitää kyyneleensä kurissa. Tai vaikka kadulla öykkäröivä juoppo; ehkä hän menetti samana päivänä työnsä, asuntonsa ja puolisonsa ja elää läpi niin suurta katkeruuden tuskaa että kokee oman käytöksensä oikeutetuksi.
Toinen, tavallaan yksinkertaisempi muttei ehkä ihan yhtä helppo myötätuntoharjoitus: asetu ohikulkijan asemaan. On hirvittävän helppoa ajatella negatiivisia asioita ihmisistä ympärillä varsinkin jos itsellä on vähän huonompi päivä; tuntuu, että "ne muut" tekevät typerämpiä ostoksia, epäeettisempiä valintoja ja muutenkin suorastaan ilkeyttään elävät ihan väärin. Tämä ajatus on mahdollista katkaista kuvittelemalla hetken aikaa olevansa tuo ohikulkija: nyt hän miettii mitä ostaisi kaupasta, mitä laittaisi tänään ruuaksi. Nyt hän näkee mielessään oman keittiönsä ruudulliset verhot ja tuolilla kehräävän kissan, kun hän miettii että pitäisi varmaan imuroida tänään ennen kuin tulee vieraita kylään. Eläydy joka ikiseen mielikuvaan mikä spontaanisti nousee. Vaihtoehtoisesti voi kuvitella ohikulkijan omaksi äidikseen/veljekseen/parhaaksi ystäväkseen - mikä tahansa, jos se vain toimii.
