Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)

Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Mielenrauhaa - 1

Annika

  • Vieras
Mielenrauhaa
« : 04. Huhtikuuta 2012 klo 21:23 »
Olen kovasti pohtinut, että millä keinoin löytäisi sellaisen mielenrauhan ja tasapainon itseensä ja elämäänsä, ettei stressaisi asioista?
Olen aika hyvin pystynyt elämään siten mutta minulla on pari asiaa joista en millään pääse yli ja nämä asiat stressaavat minua edelleen kovasti vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.

Miten te muut olette löytäneet rauhan ja tasapainon elämäänne vai oletteko löytäneet?
Kirjattu

Colourflower

  • Vieras
Vs: Mielenrauhaa
« Vastaus #1 : 04. Huhtikuuta 2012 klo 23:20 »
Olen löytänyt ja en ole, niin kuin varmaan useimmat muutkin meistä. Huomaan jatkuvasti antavani ohjeita (ilman että ainakaan siinä itsessään tunnistan tarvetta ns. päteä) eri tilanteisiin, miten parhaiten selvitä eteenpäin. Esimerkiksi nyt eräs läheiseni on fyysisesti niin heikkovoimainen (sairastelusta johtuen) että jaksaa lähinnä tehdä olonsa mukavaksi, keinoilla jotka hänestä pohjimmiltaan tuntuvat aika alkeellisilta (kuten katsomalla netistä imuroimiaan tv-sarjoja). Kun hän meinaa potea huonoa oloa siitä tyyliin "näin alas täytyy vajota, että pärjää", sanon että niin se on minullakin vastaavissa tilanteissa mennyt ja pidemmän päälle tuottanut hyvää tulosta. Aina ei pidä olla kriittinen tätä hetkeä kohtaan, ja aina on hyvä olla armollinen itseään kohtaan. Kun voimia taas on itsellä enemmän, voi taas luontevasti alkaa ajatella "fiksumpiakin" asioita. Kun ymmärtää, että tämän hetken hyvä olo muodostaa perustuksen tulevalle hyvälle ololle, voi suhtautua rennommin tähän hetkeen.

Aika iso osa ihmisten stressailuista perustuu itsensä vertaamiseen toisiin ihmisiin – asteikolla, jota ei välttämättä itse mitenkään hyväksy, saati määrittele. Kun muistaa, että oma itse koettu hyvä on omassa sisäisessä todellisuudessa oikeasti hyvää – ja toisten määrittelemä hyvä taas ei samassa omassa todellisuudessa ole välttämättä ollenkaan hyvää – jaksaa kummasti itsensä kanssa paremmin eteenpäin. Ei meidän ihmisten pidä aina kuunnella toisia siinä, mikä on hyvää ja parasta. Sen sijaan kannattaa katsoa sisäänpäin ja kysyä omalta sydämeltään ja sielultaan, mikä on parasta. Kun siihen saa tyydyttävän vastauksen, sitä on hyvä seurata ja jättää omaan arvoonsa toisten omissa elämissään noudattamat "pykälät". Tällaisissa asioissa huomaan edistyneeni vuosien varrella melko hyvin ja löytäväni siksi aika hyvin omakohtaisen mielenrauhan.

Sen sijaan minulle teettää ongelmia sellainen joidenkin ihmisten käyttäytyminen, jonka selvästi vaikeuttaa toisten ihmisten pärjäämistä. Tyypillinen esimerkki on rasismi tai ylipäänsä sellainen viha, joka kohdistuu siihen mitä ihminen on, ei edes siihen "kuka" hän on. Tällaiset asiat aiheuttavat itsessäni negatiivisia tunnekuohuja, joita en aina pysty hallitsemaan. Tajuan itsestäni nousevan ajatuksia, joista en sydämessäni ja sielussani pidä ollenkaan, mikä tietysti v-ttaa ja saa mielenrauhan heittämään häränpyllyä. Samalla huomaan tarttuvani itsekin liian helppoon syöttiin: kun kaikki eivät rakasta kaikkia, en itsekään pysty rakastamaan niitä ihmisiä jotka eivät rakasta, ja rakkaudettomassa maailmassa on mahdotonta elää rauhallisin mielin. Jne.

Mutta jälleen toisaalta, tätäkin omaa puutteellisuutta ja epätäydellisyyttä kohtaan on hyvä osata olla armollinen.
Kirjattu

Annika

  • Vieras
Vs: Mielenrauhaa
« Vastaus #2 : 05. Huhtikuuta 2012 klo 08:48 »
Lainaus käyttäjältä: Colourflower - 04. Huhtikuuta 2012 klo 23:20

Sen sijaan minulle teettää ongelmia sellainen joidenkin ihmisten käyttäytyminen, jonka selvästi vaikeuttaa toisten ihmisten pärjäämistä. Tyypillinen esimerkki on rasismi tai ylipäänsä sellainen viha, joka kohdistuu siihen mitä ihminen on, ei edes siihen "kuka" hän on. Tällaiset asiat aiheuttavat itsessäni negatiivisia tunnekuohuja, joita en aina pysty hallitsemaan. Tajuan itsestäni nousevan ajatuksia, joista en sydämessäni ja sielussani pidä ollenkaan, mikä tietysti v-ttaa ja saa mielenrauhan heittämään häränpyllyä. Samalla huomaan tarttuvani itsekin liian helppoon syöttiin: kun kaikki eivät rakasta kaikkia, en itsekään pysty rakastamaan niitä ihmisiä jotka eivät rakasta, ja rakkaudettomassa maailmassa on mahdotonta elää rauhallisin mielin. Jne.

Mutta jälleen toisaalta, tätäkin omaa puutteellisuutta ja epätäydellisyyttä kohtaan on hyvä osata olla armollinen.

Cf, juuri tätä itsekin lähinnä tarkoitin omalla kohdallani. Miten voi rakastaa ihmistä, joka kaksikymmentä vuotta on satuttanut muita ihmisiä erittäin pahasti kerta toiisensa jällkeen?
En halua tuntea vihaa. Haluaisin ymmärtää ja antaa anteeeksi mutta en vaan millään kykene siihen  >:( Ja se tuntuu minusta vielä entistä pahemmalta
Kirjattu

kodin_hengetaer

  • Vieras
Vs: Mielenrauhaa
« Vastaus #3 : 05. Huhtikuuta 2012 klo 10:08 »
Lainaus käyttäjältä: Dreamer - 05. Huhtikuuta 2012 klo 08:48
Miten voi rakastaa ihmistä, joka kaksikymmentä vuotta on satuttanut muita ihmisiä erittäin pahasti kerta toiisensa jällkeen?
Mää oon huomannu että vihastun jottain ilikeilyä kohtaan useimmiten siks, ku mulla on joku fiilis siitä että "tuo tyyppi ei saa ansionsa mukaan ellen mää keskity tähän epäkohtaan." Vaikka sen voi koittaa lopulta ajatella niinki että jos mää nyt jätän rakastamatta tota sen tekojen tähen, nii ehkä teen sillon ite väärin ja siinä missä se joutuu maksamaan omista teoistaan, niin määkin joudun loppupeleissä maksamaan siitä että miten suhtauduin siihen tyyppiin...
Kirjattu

pilke

  • höpsö
  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 9
Vs: Mielenrauhaa
« Vastaus #4 : 05. Huhtikuuta 2012 klo 16:06 »
  • Tykkää (0)
    • Mulle mielenrauhaa antaa se että maailmassa on sekä hyvää että pahaa. On aina ollut ja uskon että tulee aina olemaankin. Joskus halusin pelastaa koko maailman mutta nykyään yritän olla vähän armollisempi. Tiedän etten pysty tuntemaan rakkautta tai myötätuntoa esim. murhaajia tai raiskaajia kohtaan. Tai eläinrääkkäjiä. En vaan voi ymmärtää kuka voi loukata toista elävää olentoa niin pahasti. Enkä jaksa ottaa paineita siitä mitä tunnen. Mulle riittää se että rakastan kaikkia mun lähimmäisiä, sekä ihmisiä että eläimiä, ja teen asioita mitä rakastan. En ole täydellinen ihminen enkä semmoiseksi varmaan tulekkaan. Olen kuitenkin aika hyvä ja se riittää. Siinä mun mielenrauhan salaisuus...  :)
    Kirjattu

    Annika

    • Vieras
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #5 : 06. Huhtikuuta 2012 klo 20:07 »
    Kiitos Pilke :)
    Toi oli todella hienosti sanottu ja kiteytetty :)
    Kirjattu

    S.s112

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 5
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #6 : 12. Huhtikuuta 2012 klo 08:52 »
  • Tykkää (0)
    • Talvella kun ilta hämärtää, on aina mukavaa sytyttää kynttilöitä ja istuskella niiden loisteessa :) Samalla saavutta mielen oman rauhan ja tuntuu siltä kuin aika pysähtyisi ja kaikki ympärilläsi ois pysähtyny. Ei ole enään kiire minnekkään, voit vaan olla ja istuskella ja antaa ajatuksen kulkea eri suuntiin.
    Kirjattu

    luna

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 41
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #7 : 13. Toukokuuta 2012 klo 15:53 »
  • Tykkää (0)
    • Mitä odotan? merkitystä, rauhaa. Mutten enään

    En jaksa enää etsiä, rauhaa tai onnellisuutta, koska etsimällä niitä ei voi löytää. En aijo korvata etsintääni myöskään odotuksella.
    Lasi täyttyy kun niin on tarkoitettu. Pitää olla valmis luopumaan kaipauksesta, tyytymättömyydestä, lopulta haluista. Se on hyväksymistä, että hyväksyy asiat miten ne ovat. Se ei tarkoita etteikö voisi pyrkiä muuttamaan vaikka elämäntilannettaan, mutta jos kiellät tai työnnät tosiasiat itsestäsi kauemmas, kiedot kärsimyksen ympärillesi.

    Totuus on, sitä on turha yrittää ymmärtää.
    Yrittämisestä luopuminen eli hyväksyminen on vaikeaa, mutta se on ainoa tapa kohti tietoisuutta, kohti tyyneyttä, rauhaa.

    Uskon siis että rauhan voi saavuttaa täydellisellä hyväksynnällä, hyväksymällä päässään vilisevät ajatukset, tunteet, halut.
    lopulta hyväksynnän ja tiedostamisen jatkeena, ne irrottavat otteensa sinusta. Tai paremminkin, sinä niistä.
    Et tarvitse niitä enään, määritelläksesi itsesi.
    « Viimeksi muokattu: 13. Toukokuuta 2012 klo 15:58 kirjoittanut luna »
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #8 : 13. Toukokuuta 2012 klo 16:14 »
  • Tykkää (0)
    • Lainaus käyttäjältä: luna - 13. Toukokuuta 2012 klo 15:53
    Mitä odotan? merkitystä, rauhaa. Mutten enään

    En jaksa enää etsiä, rauhaa tai onnellisuutta, koska etsimällä niitä ei voi löytää. En aijo korvata etsintääni myöskään odotuksella.
    Lasi täyttyy kun niin on tarkoitettu. Pitää olla valmis luopumaan kaipauksesta, tyytymättömyydestä, lopulta haluista. Se on hyväksymistä, että hyväksyy asiat miten ne ovat. Se ei tarkoita etteikö voisi pyrkiä muuttamaan vaikka elämäntilannettaan, mutta jos kiellät tai työnnät tosiasiat itsestäsi kauemmas, kiedot kärsimyksen ympärillesi.

    Totuus on, sitä on turha yrittää ymmärtää.
    Yrittämisestä luopuminen eli hyväksyminen on vaikeaa, mutta se on ainoa tapa kohti tietoisuutta, kohti tyyneyttä, rauhaa.

    Uskon siis että rauhan voi saavuttaa täydellisellä hyväksynnällä, hyväksymällä päässään vilisevät ajatukset, tunteet, halut.
    lopulta hyväksynnän ja tiedostamisen jatkeena, ne irrottavat otteensa sinusta. Tai paremminkin, sinä niistä.
    Et tarvitse niitä enään, määritelläksesi itsesi.

    Voisiko sanoa toisella tavoin, tähän tyyliin: vähemmän haluamista, enemmän tekoja ja toimintaa? Mietin että miten tätä voisi soveltaa omaan elämääsä yksinkertaisesti, ja huomaan että käytän paljon aikaa siihen mitä haluan, ja vähän aikaa itse tekemiseen.
    « Viimeksi muokattu: 13. Toukokuuta 2012 klo 16:36 kirjoittanut Vihreäkaupunki »
    Kirjattu

    luna

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 41
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #9 : 13. Toukokuuta 2012 klo 18:23 »
  • Tykkää (0)
    • ^ Kyllä, mutta haluja ei tule kieltää. Jos kiellät itseltäsi jatkuvasti jotain, sidot itsesi siihen pitkäksi aikaa. Parempi tapa olisi hyväksyä halun olemassaolo ja tiedostaa sen takaiset motiivit, jolloin pääset lähemmäksi itseäsi.

    Sanoillani tarkoitin juuri toiminta pohjaista tarkkailevaa ajattelua.

    Itse olen käytännön tasoilla harjoittanut tätä mm. tunnereaktioiden kanssa. Minulla on ollut tapana puolustaa itseäni voimakkaalla tunnepurkauksella vaikeissa ihmissuhde tilanteissa, ja tällöin reaktioni lopulta ohjasi minua, enkä minä sitä. En jälkikäteen edes muistanut mitä tuli sanottua, tai edes ajateltua. Kun vastaavanlaisen tilanteen kohdalla huomaan tuntemuksen heräävän, keskityn tuntemaan sen juuri sellaisena kuin se on (eli mm. "miltä se tuntuu" ja "missä se tuntuu") ja silloin se laantuu. On todella pieni mutta merkittävä asia tehdä väli itse reaktion ja tilanteen välille. Silloin voi käsitellä tilanteen tyynesti, ilman automaattisia opittuja toimintamalleja tai egon tarvetta korostaa itseään. Jokaisessa hetkessä voi olla läsnä
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #10 : 13. Toukokuuta 2012 klo 18:34 »
  • Tykkää (0)
    • Lainaus käyttäjältä: luna - 13. Toukokuuta 2012 klo 18:23
    ^ Kyllä, mutta haluja ei tule kieltää. Jos kiellät itseltäsi jatkuvasti jotain, sidot itsesi siihen pitkäksi aikaa. Parempi tapa olisi hyväksyä halun olemassaolo ja tiedostaa sen takaiset motiivit, jolloin pääset lähemmäksi itseäsi.

    Sanoillani tarkoitin juuri toiminta pohjaista tarkkailevaa ajattelua.

    Itse olen käytännön tasoilla harjoittanut tätä mm. tunnereaktioiden kanssa. Minulla on ollut tapana puolustaa itseäni voimakkaalla tunnepurkauksella vaikeissa ihmissuhde tilanteissa, ja tällöin reaktioni lopulta ohjasi minua, enkä minä sitä. En jälkikäteen edes muistanut mitä tuli sanottua, tai edes ajateltua. Kun vastaavanlaisen tilanteen kohdalla huomaan tuntemuksen heräävän, keskityn tuntemaan sen juuri sellaisena kuin se on (eli mm. "miltä se tuntuu" ja "missä se tuntuu") ja silloin se laantuu. On todella pieni mutta merkittävä asia tehdä väli itse reaktion ja tilanteen välille. Silloin voi käsitellä tilanteen tyynesti, ilman automaattisia opittuja toimintamalleja tai egon tarvetta korostaa itseään. Jokaisessa hetkessä voi olla läsnä

    Kyllä, tarkoitin samaa mistä kirjoitit. Kirjoitin hieman epäselvästi, tarkoitin sitä että käyttää energiaansa vähemmän siihen että lähtee mukaan haluihinsa tiedostamattaan. Tarkoitin ennemin tätä: vähemmän tiedostamatonta haluamista, enemmän halujensa tiedostamista ja konkreettista toimintaa sen eteen minkä kokee tärkeäksi.

    Mm, pois oppimista automaattisista reaktioista ja ajatusmalleista... Huomasin eilen hämmästyksekseni pohdiskellessani onnellisuutta, että minun on vaikea antaa itselleni lupa olla etsimättä onnelisuutta mistään, koska mistä voin sen silloin löytää? Samaan tapaan tässä, jos annan itseni olla egoton, mistä egoni voin löytää? Oli uusi ajatus että egon ja onnellisuuden tavoittelun voisi kokonaan unohtaa, koska näki miten vahvasti ja huomaamattaan elämäänsä on niiden ympärille rakentanut. Harvoja kulmakiviä, joilla yrittää löytää pysyvän tilan maailmasta itselleen.
    Kirjattu

    Ksri

    • Vieras
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #11 : 13. Toukokuuta 2012 klo 22:43 »
    Vanhat ihmiset on tutkimusten mukaan onnellisempia. Se johtuu varmaankin elämänkokemuksesta. Jatkuva mielenrauha on silti vaikea saavuttaa. Tarkoittaako se ihan itse sitä, valaistumista?

    Ensimmäinen sääntö on tekojen ja sanojen ja ajatusten eheys. Pahin virhe on puhua asiasta, josta ei tiedä mitään tai kierrättää jonkun muun ihmisen fraaseja, joiden lähteellä ei ole itse käynyt, ja tässä näin kirjoittaessa itseasiassa ehkä vastustelen jo jotain itse, joten tekisi mieli olla vaan hiljaa. Tai sitten voisin väittää, että tämä oli se ajatus, josta minä tiedän jotain. Tulee sanoa Ei. Ajatella, ettei tiedä mitään siitä mitä pääasiallisesti etsii elämässä. Todeta, ei näin ja sitten katsoa. Ja muuten, jos näkee jossain tavallisessa jo paljon kaunista, eikö se ole mielenrauhaa, kun saa vaan katsoa?

    Tutkimusten mukaaaaaaaan meditaatio... pah.

    edit edit Niin joo, jotain ajattelin vielä tuosta luonteen eheydestä. Se tuo mielenrauhaa kun pääsee toteuttamaan omaa elämänsisältöään, jonka on systeeminsä kautta koonnut paloista. Mielenrauha on loogisuutta elämässä. Tai jos ei pidä sanasta loogisuus sen voi vaihtaa sanaan korkeampi tarkoitus.
    « Viimeksi muokattu: 13. Toukokuuta 2012 klo 22:50 kirjoittanut Ksri »
    Kirjattu

    luna

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 41
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #12 : 14. Toukokuuta 2012 klo 08:34 »
  • Tykkää (0)
    • ^ Varmasti henkisen heräämisen kokemisen herkkyys kasvaa vanhetessa sillä vanhempien ihmisten elämä muuttuu tekemiskeskeisestä mietiskelykeskeiseksi, aivan pelkäästään liikuntakyvyn vähetessä. Näen kuitenkin että elämänkokemus on suhteelista, ei niinkään ikään sidottua. Jos on kokenut ja nähnyt ja etsinyt paljon, huomaa luultavammin nopeasti että sen avulla et voi löytää rauhaa, onnea, jumalaa.. Vaikka itselläni on vuosia vasta vähän, olen jo ehtinyt etsiä näitä asioita niin paljon että olen huomannut sen turhuuden. En ole löytänyt kyseisiä asioita muista ihmisistä, uskontokuntien tapaamisista tai erilaisista huumeista. Nuo edellä mainitut asiat voit löytää vain itsestäsi.

    Siitä pääsenkin siihen, että ok tottakai on typerää jos ihminen lukee kirjan ja on sen jälkeen "valaistunut" ja selittää siitä egoillen kaikille. On kuitenkin ristiriitaista ajatella että kun olen jo huomannut ja ymmärtänyt asioita oman toimintani ja ajattelun seurauksena, en saisi syventää ymmärrystäni vaikka aiheen kirjoilla. Ne kuitenkin kuvaavat pohjimmaltaan usein samaa asiaa, vaikka sanat ja käsitteet ovat erilaisia. Koenkin näin vain saaneeni ajatukseni sanoiksi, joka on antanut minun ymmärtää itseäni helpommin. Kyseiset kirjat ja muut antavat kuitenkin vain tienviittoja, joista jokainen ohjautuu omaan itsensä ja toimintansa tarkkailuun.

    ^^ Hyväksymisestä. aivan käytännön tasolla tilanteesi on jonkunlainen. Jos hyväksyt sen mitä se on, voit olla onnellinen. Jollet hyväksy se tarkoittaa sitä että kaipaat itsellesi jotain lisää, jotain uutta ja parempaa, etkä siten voi olla tyytyväinen ja hyväksyä. Jos odotat olevasi onnellinen tulevaisuudessa et tule koskaan olemaan. Ja niinkuin aikaisemmin kirjoitin, hyväksyminen ei tarkoita sitä ettet saisi koittaa muuttaa asioita. Jos hyväksyt vaikka parisuhteesi ikävän tilanteen voit suhtautua siihen järkevästi ja tehdä ratkaisuja sen pohjalta, mutta jollet hyväksyisi vaan kieltäisit ongelmat seuraa siitä lisää kärsimystä ja ongelmia. Ratkaisut ovat tietenkin tilannekohtaisia ja esim. sairaitten ihmisten kohdalla näkökulmaa tulee laajentaa (vaikka masentuneen). Siinä epäonnellisuudessa on varmasti muitakin tekijöitä.

    Ja niinkuin sanoit, taivas on todella kaunis jos sitä pysähtyy katsomaan. Niin on moni muukin asia. Keskeistä onkin asian tarkastelu sellaisenaan, ei sille annetun nimen kautta. Siksi tunnenkin itseni typeräksi koittaen selventää ajatteluani sanoilla, koska jokainen ihminen on luonut jokaiselle sanalle oman merkityksensä oman kokemuspohjansa kautta. Sanatonta ilmaisua on täällä kuitenkin vaikea harjoittaa, vaikka se olisikin kaunis ajatus.
    Kirjattu

    Ankkadaami

    • Vieras
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #13 : 17. Toukokuuta 2012 klo 00:38 »
    Itselläni mieleni on rauhassa, kun se on liikkeessä. Tarpeeksi paljon kun mieli alkaa täyttymään ajatuksista, ne pikkuhiljaa nollaavat toisensa. Mieleni hyppii ääripäästä ääripäähän, ja kun ääripäät kohtaavat tulee ihana neutraalius. Jos pysättäysin mieleni liikkeen, kerääntyisivät ne kaikki virtaavat ajatukset tukkeeksi, ja sitten kun liike taas alkaisi, vyöryisi kaikki yli äyräitteinsä. Annan vain sen liikkua rauhassa, ja lopulta itsekin katoan siihen liikkeeseen, eikä sitä murehdintaa tarvita, kun mennään vain sen liikkeen mukana. Ei ehkä tuo sitä kunnon mielenrauhaa, mutta sitä lähelle en varmaan koskaan pääse.
    Pienenä kadehdin, ja pidin hienona, että osasi olla rauhallinen. Mitä olisinkaan antanut silloin siitä, että itse olisin ollut samanlainen. Sellaisia ihmisiä pidettiin viisaina, heidät otettiin tosissaan, ja ihmiset tuntuivat aina jollain tavalla kunnioittavan tuonkaltaisia ihmisiä. Itse olin, olen ja aina tulen olemaan ikiliikkuja. Aina tapahtuu jotain liikettä. Joko mielessä tai kehossa. Yritin turhaa etsiä sitä rauhaa, jota en itse millään voisi saavuttaa. Mielen nollaaminen, ajatusten hylkääminen. Ne hetket jolloin olen hetkeksikään osittain noin onnistunut tekemään, tunsin itseni melkeinpä kuolleeksi. En ainakaan omaksi itsekseni, joksikin muuksi tai en oikeastaan keneksikään.
    Sitten kun tajusin sen, että en koskaan kunnon mielenrauhaa saisi mieltäni tyhjentämällä, oli minun helpompi päästä sitä lähemmäs muilla tavoilla. Miksi lähteä kieltämään mikä on? Minä en pysty luopumaan ainaisesta liikkeestäni. Minä luon sen liikkeen, mutta ilman sitä en kuitenkaan olisi minä. Se on liian iso osa luovuttavaksi.
    Samalla kun rupesin antautumaan sille liikkeelleni, pääsin myös menneisyyden murehtimisesta eroon. Menen vain eteenpäin, ja elän sen mukaan. Aloin elämään enemmän nykyhetkessä. Opin sen, että onnellinen voi olla melkeinpä minä hetkenä hyvänsä. Huomasin sen asian niinkin tyhmästä asiasta, kun kipeästä varpaasta. Kun pistävästä kivusta pääsi vähän hellempään, niin hoksasin miten onnellinen olin pelkästään siitä. Ei sitä yleensä ole kipeästä varpaasta iloinen, mutta sinä hetkenä olin tyytyväinen. 
    Kirjattu

    Satyrus

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 29
    Vs: Mielenrauhaa
    « Vastaus #14 : 27. Toukokuuta 2012 klo 21:04 »
  • Tykkää (0)
    • Itse saan mielenrauhaa sen ymmärtämisesrä ja pohdiskelusta, että olen osa luontoa, olen juuri sellainen kuin mun pitääkin olla. Mut luotiin täydelliseksi itsekseni, se riittäköön. Kaikki mun puutteet ja epäkohdat - ne on tarkoitus olla mulla, ja koska luonto loi mut tällaiseksi, mun on pakko olla ihan ok :) Mielenrauhaa saa myös pienten asioiden huomioimisesta ja rakastamisesta.
    Kirjattu