Itsekkyys-ketjun inspiroimana ajattelin jakaa tekstin, johon olen kirjoittanut kelailujani vuosien varrelta. Teksti saattaa olla hiukan hyppivää, ja vaatinee jonkin verran pohjatietoa, mutta toivottavasti onnistuin olemaan edes semisti selkeä ajatuksissani.Mietittyäni paljon henkistä maailmaa olen päätynyt seuraavaan: kaikki henkiset kokemukset ponnistavat samasta alkulähteestä. Samasta
Voimasta, joka on kaikkialla ja kaikessa. Tämä Voima ei ole hyvä tai paha, se on kaikki ja siksi sen ei tarvitse yrittää tai olla mitään. Sillä on tietoisuus, mutta se tietoisuus on jotain paljon suurempaa, mitä ihminen voi koskaan biologisesti rajoittuneilla aivoillaan käsittää. Se on kuin ameeba yrittäisi ymmärtää kvanttifysiikkaa potenssiin ääretön. Tämän kuvaamani ääretön Jumala, alku ja loppu, ei puutu tapahtumiin, koska se kokee jokaisen tapahtuman kautta itsensä ja kerää kokemuksia. Onko sillä muistia, sitä en tiedä. Ehkä sille ei ole edes aikaa, vaan kaikki on ääretöntä tätä hetkeä. Yhteys tähän Äärettömyyteen tuntuu rakkautena, kotiinpaluuna, äärettömänä ilona ja ekstaasina, sillä osana Jumalaa kaikki on kirkasta ja selvää.
Mutta olen pohdinnoissani tullut myös siihen tulokseen, että on olemassa jotakuinkin ääretön määrä ns. paikallisia jumalia. Nämä olennot asuttavat luultavasti rinnakkaisia ulottuvuuksia, eivätkä pääsääntöisesti kykene vaikuttamaan suoraan fyysisesti meidän ulottuvuuteemme. Mutta sama mekanismi, joka aistii Voiman, aistii myös nämä paikalliset jumalat. Käytännössä he saattavat olla vanhimpia enkeleitä, demoneja ja muiden ulottuvuuksien asukkeja. Teoriani on, että esimerkiksi raamattu on kokoelma kanavointeja eri jumaluuksilta. Toki raamatussa on myös paljon paikallista historiaa, tapoja ja valtapeliä, mutta myös ajatuksia toisista ulottuvuuksista, jotka kanavoitu määrittelemään hyvää ja pahaa. On syytä epäillä, että osa näistä paikallisista "jumalista" saa nautintoa ja energiaa meidän ulottuvuutemme kärsimyksestä ja palvonnasta, ja siksi suosittelen suhtautumaan raamattuun ja muihin "pyhiin" kirjoihin pienellä varauksella.
Näiden paikallisten "jumalien" alaisuudessa toimii vähäisempiä voimia, joista kansa puhuu mm. enkeleinä, ylösnousseina mestareina, djinneinä, archoneina, sieluparasiitteina ja demoneina. Osa on hyviä, tai siis elämälle ja onnellisuudelle suotuisia, ja osa taasen päin vastoin. Lähtökohtaisesti jokainen näistä ja edellämainituista voi antaa rukoilijalleen euforisia tunteita ja jopa vaikuttaa tapahtumiin toisten ihmisten kautta. Sillä josko heillä ei ehkä ole suoraa kykyä toimia fyysisellä tasolla, on heillä mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin toisten olentojen ajatuksia manipuloimalla. Osa entiteeteistä saattaa myös kiinnittyä energioihimme ja kupata elinvoimaamme koko elämän ajan. Yleensä nämä ovat ns. sieluparasiitteja ja pyrkivät tekemään ihmisen elämästä kurjaa saadakseen itse ravintoa. Niitä voisi verrata muista ulottuvuuksista kotoisin oleviin iilimatoihin ja muihin loisiin. Tässä kohtaa lienee hyvä todeta, että uskon ns. vapaan tahdon olevan vain vapautta valita annetuista vaihtoehdoista.
Polarisaatiokuvion ulkopuolella toimivat luonnonhenget. Ne eivät kumarra, jos se ei niitä palvele, muita kuin Voimaa ja sen paikallista ilmentymää, eli meidän alueellamme Äiti Maata. Niiden kanssa voi solmia yhteistyösopimuksia pitäen kuitenkin mielessä sen, että niitä ei sido ihmisten moraalikäsitykset. Ne voivat vaikuttaa itsekkäiltä tai ilkikurisilta, mutta niiden pyrkimys on aina luonnonmukainen tasapaino, johon pyrkivät tahtomattaankin. Meillä suomalaisilla on pitkät perinteet yhteistyöstä heidän kanssaan, mutta olemme sen perinteen unohtaneet, kun olemme siirtyneet palvomaan pääasiassa lähi-idästä tuotua jumalkööriä. Tämä on monin paikoin johtanut ongelmiin, sillä noiden lähi-idän jumalten intresseissä ei ole luonnollisuus ja harmonia, vaan apokalypsi, josta rakentaisivat uuden maan, joka on kaukana paratiisista ja se mielikuva perustuu lähinnä meille syötettyihin valheisiin.
Ihminen itse on sielultaan henkiolento, joka asuttaa karvatonta apina-alusta*. Sielumme on osa Jumalaa ja sielumme kautta Jumala kokee itsensä. Sielu ei kuitenkaan pääasiallisesti muista jumallallisuuttaan ennen kuin se on kokenut tarpeeksi ja palaa osaksi Jumalaa. Koska korkeammissa ulottuvuuksissa aikaa ei ole, on meistäkin olemassa se versio, joka on lähes liittynyt osaksi Voimaa. Tätä kutsutaan monesti Korkeammaksi minäksi. Korkeampi minä toimii usein omantunnon äänenä ja tekee voitavansa auttaakseen, jos ihminen ymmärtää pyytää apua ja johdatusta. Oleellista tässä prosessissa on se, että luovumme biologisen mielemme ohjauksesta, ja hyväksymme sen mikä on meille parhaaksi. Yksinkertainen rukous kuten "luotan täydellisesti Korkeamman minäni johdatukseen ja siihen, että hän opastaa minua toimimaan kuten on minulle parhaaksi ja Jumalan tahto." Voi kuitenkin olla varma, että ego - joka tulkintani mukaan on sieluparasiittien ja archonien ääni ja ohjelmointia - tekee kaikkensa, jotta tuo Korkeamman minän ohjaus ei onnistuisi. Negatiiviset voimat eivät juurikaan kunnioita ihmisen tahtoa, vaan ajavat itsekkäästi omaa etuaan, joskus jopa ihmisen terveyden kustannuksella. On syytä kuitenkin muistaa, että ne toimivat kuitenkin Voiman sallimuksesta, eli niiden olemassa ololle on yhtä suuri oikeutus kuin kaikille muillakin olennoilla. Siksi jokaisen omalla vastuulla onkin itse tehdä niiden suunnitelmat ja vaikutus elämään turhaksi. Helpointa on elää ilossa, valossa ja rakkaudessa, jota ne eivät voi käyttää energianaan ja ennen pitkää etsivät paremman uhrin kupattavakseen. Poikkeuksen tässä tosin tekee ns. archonien ohjelmointi, jota voisi verrata radiolähetykseen joka pyörii autonaattisena 24/7 joka puolella maapalloa, eikä sitä pääse oikeastaan missään pakoon, sillä archonien kätyrit omistavat mediat ja tuuttaavat tätä ohjelmointia riittämättömyydestä joka paikasta ja paikassa.
Näin siis henkinen maailma mielestäni rakentuu. Aiheesta saa keskustella, eikä ole todellakaan ole pakko olla samaa, jos ei myöskään eri mieltä. Ole sitä mieltä mitä olet.

*= sielun ja apina-aluksen suhteesta ehkä joskus myöhemmin lisää.