Odotukset asioista - 1

Tuttu fiilis tuo että saa itsensä kiinni odottamasta ja toivomasta, ja sitten taas pettyy pahasti kun asiat eivät menekään niinkuin olisi halunnut. Yleensä tällaista tapahtuu juuri niissä asioissa mihin ei voi vaikuttaa. Joka päivä herätessä toivon että uutisotsikot kertoisivat kuinka eurosta on päästy eroon, lääkärit ovat ryhtyneet huolehtimaan potilaiden terveydestä lääketehtaiden voittojen sijaan, kannabiksen käyttäjien vainoaminen lain voimalla lopetettu, suomalaiset siirtyneet lisäaineettomaan lähiruokaan, globaalit korporaatiot kaatuneet ja ties mitä... Tiedän että muutos on hirvittävän hidasta ja liika toivominen johtaa vain pettymiseen mutta se on niin automaattista se odotusten nostaminen että sitä on vaikeaa saada kuriin. Koitan suhtautua asiaan niin että jokainen tilanne on tyyneysharjoitus ja tarjoaa opetuksen jostakin. Yleensä se toimii mutta välillä on pakko kyllä purkaa turhautumista kirkumalla ääneen *ö_ö*

Tietysti pitää odottaa ja toivoa! Mutta vaikka asiat ei menisi niinkuin odottaisi, siitä seuraa varmasti jotakin pidemmällä tähtäimellä, ei samanlaista, mutta vähintään yhtä hyvää. Huonoillakin asioilla on monesti hyvät seuraukset, sillä ne auttavat ymmärtämään. Ehkei vielä ollutkaan aika että odotus kävisi toteen?
Odotuksista ei todellakaan pidä päästä eroon, enemmänkin vain siitä pettymyksestä 

Jos ei olisi mitään mitä odottaa niin miten sitä jaksaisi uskoa tulevaan? Lähitulevaisuuden odotukset ovat mielestäni kaikista tärkeimpiä, niitä odottaa ja odottaa ja vaikkei sitä tapahtuisikaan, ei se haittaa koska takaisin saa jotain aivan muuta. Aina tulee pettymyksiä, mutta tulkoot! Opitaan niistä.
Olen pettynyt etten viime talvena päässyt hiihtämään tai luistelemaan; aina on ensi talvi, joten ei se minua oikeastaan edes harmita.