Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Oivalluksia - 2

gemma

  • Vieras
Vs: Oivalluksia
« Vastaus #15 : 06. Heinäkuuta 2014 klo 19:37 »

Mulla oli joskus sama "tuli perseen alla" oireyhtymä... Koko ajan ois pitäny ehtiä elää enemmän ja tunne, että jos oon tässä, muualla on varmaan jotain vielä parempaa.. Mutta loppujen lopuksi, kun pysähtyy, löytää enemmän.. Jatkuva sauhuaminen ja mulla muuttaminen oli ehkä jotenkin pakoa. Sitten kun pysähdyin, ehdin tutustua itteeni. Tiedän enemmän, mitä haluan, enkä ole sätkynukke, jota joku tai jokin muu tanssittaa..  :sydamia
Kirjattu

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583
Vs: Oivalluksia
« Vastaus #16 : 06. Heinäkuuta 2014 klo 21:16 »
  • Tykkää (2)

  • olen tajunnut, ettei elämässä voi epäonnistua.

    Toi on kyllä hieno oivallus :) Ja niinhän se todellakin on. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa elää täällä ja jokaisella on oma tarinansa. Joskus elämä ei ole niin herkkua, mutta pitääkö sen aina ollakaan? Eikö elämä joka aina menisi suunnitelmien mukaan, olisi aika tylsää? Vaikeuksista voi aina oppia ja iloisista asioista pitää nauttia kun voi.

    Itsellä meni suunnitelmat tässä sen verran pieleen etten päässyt yliopistolle. Olisin kyllä halunnut, lähinnä opiskelijaelämän takia. Mutta ehkä on jotain muuta mitä minun pitää tehdä tässä vaiheessa :)

    Elämä on tässä ja nyt! Eilinen ja huominen ovat vain ajatuksia.

    Eikä asioita pidä ottaa liian vakavasti. Jokainen meistä on vain yksi ihminen 7 miljardista. Olen huomannut itsestäni sen piirteen että on itseni ja maailman turhan vakavasti ja dramaattisesti. Kyseessä on vain yksi elämä, yksi pieni hetki maailmanhistoriassa minkä satun kokemaan :)
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Erakkorapu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 181
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #17 : 08. Heinäkuuta 2014 klo 12:47 »
  • Tykkää (3)

  • Tunsin aiemmin ahdistusta siitä, etten tiedä elämäntehtävääni, ja syyllisyyttä siitä, etten osaa pelastaa maailmaa.

    Mää tykkään ajatella että ihmisellä on elämässä vähän niinku tarkotus pelastaa itsensä. Maailmalle kaikki kohtalot on ihan sama koska se on vaan vitun iso leikkikenttä jolle kaikki lopputulokset on yhentekeviä, mutta ihmiset ei oo leikkikenttiä vaan puutarhoja jossa kasvaa jos jonkinlaista kasvustoa, osa ei-halutumpaa ja tuhoisampaa. Ihminen joutuu huolehtiin siitä sisäisestä puutarhastaan koko ikänsä, aina pittää vahtia ja olla kitkemässä jottain rikkaruohoja. Onhan se tylsää joo, mutta velvollisuudet on tylsiä ja aikuistuminen onkin sitä että oppii nauttimaan tasapainosta ja vankoista rakenteista eikä pelkästään jatkuvasta kivasta.

    Ehkä sää oot tuntenu syyllisyyttä jotta ymmärtäisit että sää oot se osa maailmaa joka sun on tarkotus pelastaa? :)


    Mitä myös olen ymmärtänyt (:D), on että pienet ympyrät on parhaita ympyröitä, ainakin itselleni. Aiemmin elin kauheessa harhassa, että pitäisi saavuttaa jotain, elää ja kokea ja olla jotenkin extreme erikoinen. En ole aikoihin tietoisesti pelännyt kuolemaa, mutta luulen sen olleen juuri kuolemanpelkoa, tai elämättömän elämän pelkoa. Elin aika villisti, laiminlöin terveyttäni, opiskelua ja ihmissuhteita, ja mikä pahinta, omia todellisia tarpeitani, koska halusin "elää". Mulla oli kokoajan kauhea tykytys taustalla, sellainen keksitty kiire, ihan kuin olisin paennut jotain, aina kokemuksesta seuraavaan.

    Samat jutut pyöriny mielessä palijon. Mietippä millanen tapa tuo on kohdella maailmaa ja sen antamia kokemuksia: Ryntäilet ja säntäilet menemään, hämmennät soppaa muttet ite kehtaa sen vertaa keskittyä että pysähtysit ees kunnolla nauttimaan siitä tilanteesta jonka oot niin hädissäs ja kiirepäissäs menny vaatimaan ja luomaan. Vähän niinku tilaisit vitusti ruoka-annoksia peräjälkeen ja viskoisit puolitäysiä lautasia menemään sitä mukkaa kun lissää ruokaa kannetaan pöytään. Kai sitä vois pitää tietynlaisena kunnioittamattomuutena, tai ehkä nöyryyden puutteena. Onko ihme jos ei tuu vatsa täyteen jos et syö ekkaakaan annosta loppuun.
    Kirjattu

    gemma

    • Vieras
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #18 : 08. Heinäkuuta 2014 klo 13:40 »

    Erakkorapu, toi ruoka-annosvertaus on loistava!  Halutaan ja "tilataan" kaikkee, mut ei malteta keskittyä mihinkään ja mikään ei maistu. Eikä mistään saa mitään irti. Ehkä tää nykyaika ja viestintäteknologia ym vielä ruokkii lyhytjännitteisyyttä. Koko ajan klikkaa ja klikkaa ja mihinkään ei jaksa syventyä.

    Mietin elämää yhden vanhemman sukulaisen kanssa.. Ennen tosiaan piti kirjeitse sopia vaikkapa vierailu tai tapaaminen jo hollia etukäteen, jos jonkun piti vaikka hevosella tulla asemalle vastaan. Piti odottaa muitakin asioita. Ei ollu pikavippejä ym vaan piti säästää ja helliä unelmaansa jostakin hankinnasta. Nyt ihmiset hermostuu, jos ei minuutissa vastaa tekstariin.. :(  Monissa asioissa nykyaika on helvetin hyvä, mut ehkä tää kaikki muuttaa jopa aivojen rakennetta, kun pienestä pitäen sekunnissa klikkaamalla tai pleikalla pääset eteenpäin. Kärsimättömyys on lisääntynyt.

    Ite joudun rajaamaan itselleni suoja-aluetta ja oon siinä onnistunutkin. Mulle on ollut hyväksi keskittyminen omiin juttuihin ja ahdistavien uutisten ym osittainen poistaminen elämästäni. Menettäisin järkeni, jos liikaa seuraisin ihmisten ja eläinten hyväksikäyttöä ja kaikkea raakuutta ja pahuutta maailmassa. Olen hyväksynyt, etten voi käsittää kaikkia ilmiöitä ja ihmislajinkaan kaikkien yksilöiden päänsisäistä maailmaa ja moraalia.
    « Viimeksi muokattu: 08. Heinäkuuta 2014 klo 13:42 kirjoittanut gemma »
    Kirjattu

    lauriina

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 25
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #19 : 08. Heinäkuuta 2014 klo 14:26 »
  • Tykkää (2)

  • Erakkorapu, ihana Oulun murre :) (en tiiä ookko Oulusta mut tolleen siellä puhutaan)

    Olen tajunnut paljon asioita viime aikoina :) Aika vasta tajusin, että oon aina elänyt kuviteltujen standardien mukaan, enkä ikinä kuunnellut sitä, mikä minulle sopii parhaiten. Minua vaan ei ole koskaan opetettu kuuntelemaan kehoani. Otetaan vaikka ruoka. Kuviteltu, tai ehkä ihan oikea, standardi on syödä kolme lämmintä ateriaa päivässä, joissa olisi sopivat määrät proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja ja vihanneksia. Minulle taas sopii sellainen ruokailu, että syön pitkin päivää hedelmiä ja marjoja ja pähkinöitä, ja vasta pimeän tullen voin syödä jotain raskaampaa. Silti en yleensä tykkää lämpimistä aterioista. Sama juttu veden juonnin kanssa. Paljon puhutaan siitä että pitäisi juoda ainakin litra vettä päivässä, jotkut puhuvat kolmesta litrasta. Minua ällöttää juoda vettä, eikä minua edes päivällä janota, juon mieluummin mehua tai teetä. Yöllä voin juoda vettä. Taikka liikunta. Joka paikassa toitotetaan että pitäisi liikkua säännöllisesti. Minua ei kiinnosta mikään liikunta, enkä varmasti lähde itseäni pakottamaan sellaiseen vain koska pitäisi. Jos tulevaisuudessa alkaa huvittaan, tai keho on edes sellaisessa kunnossa että voin liikkua, miksi ei, mutten aio pakottaa itseäni.

    Pointti on siis se, että elin epämääräisissä tunnontuskissa näiden asioiden takia. Mutta tarvi vaan tajuta, että minun tulee kuunnella omaa sisäistä ääntäni, eikä kenenkään muun ääntä. Miksi siis kokisin huonoa omatuntoa. Voi ehkä kuulla sanomassani katkeruutta... Ehkä olen katkera sen vuoksi, että luulin olevani huono, kun en täyttänyt standardeja.

    Samaa pätee aika moneen muuhunkin aspektiin, Suomessa on niin paljon puhumattomia sääntöjä siitä, millaista elämää saisi ja pitäisi elää. Minulla on esim. työ, jossa en juuri tee mitään, ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Suomessa työ on jotenkin tosi tärkeä juttu, ja voisi ehkä hävetä sanoa, että nautin siitä, että minulle maksetaan vaikkei minun tarvi tehdä juuri mitään. Mutta niin se asia on. En haluaisikaan mitään kauhean aktiivia työtä.

    Ihan toinen juttu minkä tajusin liittyy meditaatioon, mutta siitä kirjoitan jatkopostauksen kunhan ehdin...
    Kirjattu
    I never really cared for the things of this world.
    It was the glow of your presence
    that filled it with beauty.
    - Rumi

    http://sisainentuli.blogspot.com/
    Runoblogi http://tietajanvaimo.blogspot.com/

    Erakkorapu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 181
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #20 : 08. Heinäkuuta 2014 klo 19:42 »
  • Tykkää (1)

  • Erakkorapu, toi ruoka-annosvertaus on loistava!  Halutaan ja "tilataan" kaikkee, mut ei malteta keskittyä mihinkään ja mikään ei maistu. Eikä mistään saa mitään irti. Ehkä tää nykyaika ja viestintäteknologia ym vielä ruokkii lyhytjännitteisyyttä. Koko ajan klikkaa ja klikkaa ja mihinkään ei jaksa syventyä.
    Musta tuntuu että ihmiset antaa liian helepolla omistautumattomuujen anteeks toisilleen ja itelleen. Tosi sellasta laiskotellaan ja leikitään niinku lapset kunnes tullee joku "tarpeeks hyvä" mahollisuus vastaan johon vois koittaa napata kii, koska turha ruveta rakentaan tyhjästä mitään. Sillee niinku vitut suosta ja kuokasta ja jussista saatana. Jotenki ihmiset on surkastunee sellaseen tilaan että kaikki vähäinenkin ponnistelu pittää palakita ihan vitun reilusti, ihan niinku se ei riittäs palkinnoks ettet oo yks näistä nykyajan vitun pullamössöihmisistä. Niinku oli se videopelit tai sarjat tai kirjat tai pilvi tai kalja tai roskaruoka, mää en tiijä mikä vittu siinä on mutta ihmiset on jotenki onnistunee ryöväämään iteltään jottain joka niille lois hyvvää mieltä ihan vaan siitä kun rupiaa ahkeroimaan. Ei, aina pittää saaha joku muu, ruumiillistuneempi palkinto ku henkinen hyvinvointi ja tunne omasta reippaudesta.

    Erakkorapu, ihana Oulun murre :) (en tiiä ookko Oulusta mut tolleen siellä puhutaan)
    Ja off-topic mutta joo oon Oulusta ja vahvasti sitä mieltä että ihmisten kannattaa kyllä vaalia omia murteitaan tällaisessa alati muuttuvassa maailmassa.
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #21 : 08. Heinäkuuta 2014 klo 23:12 »
  • Tykkää (2)

  • Pointti on siis se, että elin epämääräisissä tunnontuskissa näiden asioiden takia. Mutta tarvi vaan tajuta, että minun tulee kuunnella omaa sisäistä ääntäni, eikä kenenkään muun ääntä. Miksi siis kokisin huonoa omatuntoa. Voi ehkä kuulla sanomassani katkeruutta... Ehkä olen katkera sen vuoksi, että luulin olevani huono, kun en täyttänyt standardeja.

    Samaa pätee aika moneen muuhunkin aspektiin, Suomessa on niin paljon puhumattomia sääntöjä siitä, millaista elämää saisi ja pitäisi elää. Minulla on esim. työ, jossa en juuri tee mitään, ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Suomessa työ on jotenkin tosi tärkeä juttu, ja voisi ehkä hävetä sanoa, että nautin siitä, että minulle maksetaan vaikkei minun tarvi tehdä juuri mitään. Mutta niin se asia on. En haluaisikaan mitään kauhean aktiivia työtä.

    Työhön suhtautuminen Suomessa (ja monessa muussakin maassa) on aika outo. Ajatellaan että työ on itsessääna arvokasta. Ei edes ajatella että mitkä ovat tuloksia tai että edistääkö työ yleishyviä juttuja (kuten ihmisten ja luonnon hyvinvointi). Tärkeämpää on vaan se että jokainen raataa niska limassa. Joskus vaikuttaa siltäkin että työn arvostusta lisää sen epämukavuus. 12-tuntisia työpäiviä raatava työnarkkari on ihailtu yksilö. Koulussakin opetetaan jo lapsille tälläinen ilmapiiri. Ole ahkera ja tee mitä hierarkiassa sinua yläpuolella oleva ihminen käskee...

    Sitten niitä ihmisiä jotka haluavat elää muunlaista elämää, pidetään jotenkin epäilyttävinä. Se että valitsee elävänsä työttömänä on monien mielestä moraalisesti väärin. Valtion tukien ottaminen on myös väärin, koska sossupummit ja talous! En itse tajua mitä pahaa on siinä jos kuuntelee omaa tahtoaan ja ottaa vastaan rahoja joita valtio tarjoaa. Eikö se ole vain älykästä? Mun mielestä ihminen joka onnistuu viettämään elämänsä toteuttaen omaa tahtoaan, on fiksu.

    Itse olen sellainen että en kyllä paljoa tarvitse elääkseni. Eikä mua kiinnosta tehdä jotain duunia sen vuoksi että saisin rahaa mitä en kuitenkaan käyttäisi kuin joihinkin turhuuksiin ja luksustuotteisiin. Ja jos nyt tässä joku päivä joudun duuniin, niin ei mua todennäköisesti kiinnosta siinä rehellisesti sanottuna muu kuin palkka. Ei mulla ole jotain satunnaista työtä kohtaan mitään ihailua.

    Palkkaduuneissa tekee aina työtä jollekulle muulle kuin itselleen tai perheelleen (paitsi jos kyseessä on perheyritys). Jos saisin duunia nyt, olisi se todennäköisimmin työtä jollekin suurelle yritykselle. Periaatteessa tehtäväni olisi silloin tuottaa voittoa yrityksen omistajille. Omistajat saattavat sitten pelata rahansa miten tahtovat ja usein toimivat melko itsekkäästi.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    lauriina

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 25
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #22 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 10:09 »
  • Tykkää (0)

  • Johnnyboy92, niinpä, samaa mieltä kaikesta. Etenkin tästä:

    Työhön suhtautuminen Suomessa (ja monessa muussakin maassa) on aika outo. Ajatellaan että työ on itsessääna arvokasta. Ei edes ajatella että mitkä ovat tuloksia tai että edistääkö työ yleishyviä juttuja (kuten ihmisten ja luonnon hyvinvointi). Tärkeämpää on vaan se että jokainen raataa niska limassa. Joskus vaikuttaa siltäkin että työn arvostusta lisää sen epämukavuus. 12-tuntisia työpäiviä raatava työnarkkari on ihailtu yksilö. Koulussakin opetetaan jo lapsille tälläinen ilmapiiri. Ole ahkera ja tee mitä hierarkiassa sinua yläpuolella oleva ihminen käskee...


    Koulussa koulutetaan ihmiset suuryritysten työläisiksi. Opetetaan muistamaan ja toistamaan faktoja, tottelemaan auktoriteettia, ei ajattelemaan itse tai olemaan luova. Taiteilijan urahan on "liian vaikea, ei sillä elä". Kaikilla on sellainen mindset, että no joku kurja työ jos edes on että saa rahaa tehdä jotain kivaa sillä vähällä ajalla mitä työstä jää jäljelle. Missään ei kehoteta ihmisiä toteuttamaan unelmiaan ja sitä mitä oikeasti haluaisi tehdä. Se, mitä oikeasti haluaa tehdä, annetaan ihmisten luulla olevan mahdotonta ja epärelevanttia. Ne on vaan unelmia, ja sitten on se tyhmä ja tylsä arki, mutta "sellaistahan se on kaikilla, ei voi valittaa, onhan mulla sentään työ jne." Ihmiset ei edes tiedä mitä ne oikeasti haluaisi tehdä. Tästä syntyy tyhjyyden, merkityksettömyyden ja masennuksen olotila, jota yritetään korjata shoppailulla, alkoholilla, peleillä tms. joka edelleen lisää rahaa yritysten pomojen pussiin.

    Mutta entä jos saisi elämässään tehdä sitä, minkä ajatuskin tekee sydämen vapaaksi, keveäksi ja onnelliseksi? Miksi se ei voisi olla mahdollista? "Koska raha ja mitä ne muutkin sanovat jne." Uskon, että kun sydämessään kaipaa jotain vilpittömästi, ja oppii seuraamaan intuitiotaan, se voi tulla mahdolliseksi. Jotkut asiat joita olisin menneisyydessä pitänyt unelmina ovat jo tulleet tosiksi, ja ne jotka ovat vielä sydämessäni tunnen että niillä on potentiaali materialisoitua.  Luulen että niiden unelmien todeksi tuleminen johtui siitä, että halusin niitä vaan niin suurella voimalla. Ja tavallaan tahtomattanikin etsin ja olin jatkuvasti avoinna mahdollisuudelle toteuttaa ne. Ja kun tunsin sellaisen tulevan eteeni, tartuin siihen uskon voimasta.
    Kirjattu
    I never really cared for the things of this world.
    It was the glow of your presence
    that filled it with beauty.
    - Rumi

    http://sisainentuli.blogspot.com/
    Runoblogi http://tietajanvaimo.blogspot.com/

    Hariel

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1903
    • Human 3.33
      • Galactic Expansion
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #23 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 11:35 »
  • Tykkää (1)

  • Työhön suhtautuminen Suomessa (ja monessa muussakin maassa) on aika outo. Ajatellaan että työ on itsessääna arvokasta. Ei edes ajatella että mitkä ovat tuloksia tai että edistääkö työ yleishyviä juttuja (kuten ihmisten ja luonnon hyvinvointi). Tärkeämpää on vaan se että jokainen raataa niska limassa.

    ...

    Sitten niitä ihmisiä jotka haluavat elää muunlaista elämää, pidetään jotenkin epäilyttävinä. Se että valitsee elävänsä työttömänä on monien mielestä moraalisesti väärin. Valtion tukien ottaminen on myös väärin, koska sossupummit ja talous!

    Niinpä...

    Joskus laskin paljonko miun tuet maksaa yksittäiselle veronmaksajalle vuodessa. En tehnyt mitenkään tarkkaa laskelmaa, mutta tulin siihen tulokseen, että elämiseni maksaa yksittäiselle veronmaksajalle noin muutamia centtejä vuodessa. Niin, onhan se väärin, heh heh...
    « Viimeksi muokattu: 09. Heinäkuuta 2014 klo 11:41 kirjoittanut Hariel »
    Kirjattu
    <3 Follow your bliss <3

    Hariel

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1903
    • Human 3.33
      • Galactic Expansion
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #24 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 11:38 »
  • Tykkää (2)

  • Tosiaan, kannatan perustuloa ja mielestäni työttömien yms. tuilla elävien syyllistäminen on lopetettava. Ei se ole mikään hyvinvointivaltio, jos "kaikkien on raadettava niska limassa".
    Kirjattu
    <3 Follow your bliss <3

    lauriina

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 25
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #25 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 11:50 »
  • Tykkää (0)

  • Toinen oivallus liittyi meditaatioon. Että tuloksien saavuttaminen ei liity niinkään omiin kykyihin, kuin puhtaisiin ponnisteluihin, sinnikkyyteen ja päättäväisyyteen. Yleensä kun jotain tekniikkaa harjoittaa, siinä saattaa onnistua ja saavuttaa tuloksia alussa, mutta sitten yleensä se vain lakkaa toimimasta, ja tulee kaikenlaisia esteitä eteen. Jos ei ole täysin tietoinen esteistä, niiden aiheuttama epämukavuus ja näennäinen asioiden toimimattomuus saa luovuttamaan aina vain uudelleen. Täytyy rehellisesti tutkia omia esteitään ja ongelmiaan, jotta niistä voisi päästä yli. Oma luonnollinen systeemini on tietenkin odottaa, että se rupeaa toimimaan itsekseen, mutta se ei ole kovin toimiva systeemi :)

    Tässä tulevat kuvaan tyyni päättäväisyys ja sinnikkyys ja niistä kumpuavat aidot ponnistelut, koska meditaatio ja henkinen kehitys on matemaattista: jokaisella ponnistelulla on sitä matemaattisesti vastaava seuraus. Mitä enemmän siis ponnistelee, sitä todennäköisemmäksi tulee, että saavuttaa tuloksia ennemmin tai myöhemmin. Vaikka tekisikin kaiken ihan väärin ja tekisi virheitä, se ei haittaa yhtään, koska jos vain aina yrittää parhaansa, tulee saamaan opastusta siihen, kuinka tehdä sen oikein. Siihen että onko se ennemmin tai myöhemmin liittyvä epävarmuus ei ole vaikea voittaa, kun sitä voi katsoa silmästä silmään. Kun epämukavuutta voi katsoa silmästä ja silmään ja hyväksyy, että se täytyy ylittää voiton hintana, ei sitä ole enää mahdotonta ylittää.

    Tämä liittyy läheisesti omaan kokemukseeni viime viikonlopulta. Olen aika jumissa kaikissa harjoittamissani meditaatio- ja henkisen kehityksen tekniikoissa, ja tämä on saanut minut lannistumaan ja luovuttamaan. Viikonloppuna kuitenkin koin päättäväisyyttä, että minä nyt vaan kokeilen uudestaan ja uudestaan kunnes jotain tapahtuu. Ja niin kävi. Tuntui kauhealta kun kaikki alhainen luonto harasi vastaan, mutta minä sinnittelin, ja koin jonkin ajan sinnittelyn kuluttua pienen onnellisuuden ja vapauden pilkahduksen. Se oli matemaattinen seuraus ekstra ponnisteluistani. Siitä myös saa tietoa, että kuinka paljon minun itse asiassa pitää tehdä, että jotain muuttuu. Jatkossa se on helpompaa, koska näin jo, mitä vaaditaan tämänhetkisellä askeleellani. Vaatimukset tulevat korkeammiksi sitä mukaa kun oma kapasiteetti kasvaa, mutta mikään vaatimus ei koskaan ole itselle mahdoton. Se voi hyvinkin olla omia rajoja koetteleva, mutta vain rajojaan laajentamalla ja mukavuusalueelta poistumalla voi saavuttaa kehitystä ja uusi kokemuksia. Sillä tavalla kasvattaa omaa henkilökohtaista viisautta ja voimaa.
    Kirjattu
    I never really cared for the things of this world.
    It was the glow of your presence
    that filled it with beauty.
    - Rumi

    http://sisainentuli.blogspot.com/
    Runoblogi http://tietajanvaimo.blogspot.com/

    kirkasmieli

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 137
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #26 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 20:26 »
  • Tykkää (1)

  • Havaitsin eilen luisuneeni taas jossain vaiheessa tässä kesän mittaan takaisin uneen. En tiedä missä vaiheessa se tapahtui, mutta onneksi heräsin siitä ja universumi kirkastui taas. Horrokseksi oikeastaan tätä lapsuuden jälkeistä perustilaani kuvaisin - siis tilaa, johon yhteiskunta minut koulutti (lue: aivopesi).


    Muistutti taas meditoinnin tärkeydestä..


    Oivalsin siis, miksi omia ajatuksiaan pitää aika-ajoin tarkkailla: varmistaakseen, ettei tätä horrokseen taantumista pääse tapahtumaan. Vaikka perustavoitteena olisikin olla tarkkailemisen ja ajattelemisen "yläpuolella" antamalla ajatusten virrata omaa tahtiaan itsen niihin takertumatta, pitää kuitenkin välillä muistaa tehdä reality-check ja tarkistaa että toimiiko todella näin (eli käytännössä meditoida.) Vastoin luuloani havaitsin itse asiassa tarrautuvani lähes jokaiseen lillukanvarteen joka vaan mieleeni putkahti :D

    On se vaan pirullinen tuo ego. Mutta täytyy muistaa että ilman helvettiä ei ole myöskään taivasta.
    Kirjattu

    Hariel

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1903
    • Human 3.33
      • Galactic Expansion
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #27 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 22:50 »
  • Tykkää (0)

  • Meditoida tosiaan kannattaa, nostaa elämänlaatua ja pitää perusasiat mielessä...

    Eckhart Tollen kirjassa Uusi Maa - Elämän tarkoituksen oivaltaminen on juttua egosta ehkä ~100 sivua... Oli ainakin itelle hyvä tietopläjäys, suosittelen. Paljon hyviä ajatuksia myös siinä kirjassa. Eckhartin muuhunkin tuotantoon kannattaa perehtyä.

    Ajatuksia kannattaa havainnoida, mutta lempeästi/kevyesti, ettei mieli häiriinny siitä.

    Kiva kuulla että olet "hereillä". :)
    Kirjattu
    <3 Follow your bliss <3

    Hariel

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1903
    • Human 3.33
      • Galactic Expansion
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #28 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 22:53 »
  • Tykkää (0)

  • Mindfulness on hyvä tekniikka "hetkessä pysymiseen", nyt ei ole linkkiä tms. mutta Googlella löytynee tietoa.
    Kirjattu
    <3 Follow your bliss <3

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Oivalluksia
    « Vastaus #29 : 09. Heinäkuuta 2014 klo 23:01 »
  • Tykkää (1)

  • Mun meditaationi on jotenkin muuttunut ihan täysin viime aikoina. Ennen tein sitä lähinnä mieleni rauhoittamiseksi (mikä kyllä toimi), mutta nykyään on mukaan tullut jokin, mystisempi elementti. En osaa oikein kuvailla että mikä se on.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard