Oivalluksia - 9

Et ole. Mutta voit itse ratkaista ne, vaikka ne olisivatkin toisten aiheuttamia.

Noh, mä näen sen niin, että vaikka joku muu sen ois synnyttänyt, ni mä se olen, ketä niitä ylläpitää tai on ratkaisematta ongelmiaan.

Eri asia. Kaiken paskan kääntäminen itseensä on vain harhaa.

Ei kyse ole paskan kääntämisestä, vaan vastuun ottamisesta. Se että aina sälyttää ongelmasta vastuun jonkun muun niskaan on vain asian käsittelyn ja hoitamisen välttelyä.

Aaa, nyt ymmärrän. Olet huolissasi, että en sorru itseni syyllistämiseen. Ei huolta, se vaihe on käsitelty 5-6 vuotta sitten. En näe tätä negatiivisena asiana, vaan voimaannuttavana. En ole ajopuu, uhri, vaan kanssaluoja, joka voi muovata todellisuuttaan kunhan vain ymmärtää, että minä luon todellisuuteni.

Kurre ehti yhtaikaa, mut siis noh, tuli mieleen tosta epilän ja avaruuden keskustelusta tällee, että

Eri näkökulmista lähestyttäessä sama kysymys voi näyttäytyä hyvin erilaisena, jopa niin, että kysymykseen voi löytyä täysin erilaiset subjektiiviset vastaukset, joiden perusta kuitenkin voi olla pohjimmiltaan samaa maata..


Tai siis musta on ollut aika jännää seurata tätä teidän keskustelua täält kärpäsenä katossa, kun tuntuu että molemmat näkökulmat edustavat ongelmasta irtautumista, mutta eri poluilta katsottuna lähestymistavat poikkeavat toisistaan, ja tuloksena on eri näkökulmat, jotka lähemmin tarkasteltuna kuitenkin musta vievät ikäänkuin samaa päämäärää kohti En tiiä saanko selitettyä mitä yritän sanoa, musta tää on vaan hauskaa ja oon nukkunut kehnosti monta yötä.

Ongelmiensa omiminen voi tuoda semmost hallinantuntua ja merkitystä siihen mitä on käsillä. Ja samoin,
myöntämällä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja ongelmia voi tulla ulkopuolelta itsestään riippumatta myöskin voivat vapauttaa luovuutta ja toiminnanmahdollisuuksia.

Must jotenkin idea vois olla että ongelmat pääsevät virtaamaan eikä niihin tarvitse takertua, jos ei koe merkitykselliseksi ja siten saa ehkä hallintaa niihin osiin joiden kanssa haluaa olla tekemisissä ja luo sitä kautta jotain muuta. Ja että se on se juttu, ja erityyppisille ihmisille se prosessi saattaa olla vähän erilainen..eli jos nimeää ongelman omakseen, niin ehkä paremmin saa sen just omaan hallintaan ja osaa sit päästää irti kun ei olekaan niin suurta mysteeriä ja toisaalta jos vain huomaa sitä että ongelmia tulee ja menee, eikä niihin tarvitse alkuunkaan takertua henkilökohtaisesti, niin se voi olla yhtälail vapauttavaa.

Ainoa matka on on pois  Matkan sisään teki jo alkiosiyhtälö Matka pois on onnellinen vain jos haluat perille!  Matkan haarat levällään tekevät poistumisen itsenäisesti

Päivän ajatelma:

Useammat ovat yhtä mieltä siitä, että maailma on tullut ihan hulluksi. Mutta yhdet ovat sitä mieltä, että maailma on tullut hulluksi koska A, toiset sitä mieltä että maailma on tullut hulluksi koska B. Kolmannet ovat sitä mieltä, että maailma on tullut hulluksi, koska ensimmäisten mielestä A ja toisten mielestä B tekevät maailman hulluksi.

"Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan." ~ Jiddu Krishnamurti

Juuri lähiaikoina itsekin miettinyt jälleen tätä ja kyllä siitä saa isoa helpotusta kun muistaa, että on kyllä ihan normaali, mutta tämä yhteiskunta & maailma ei aina niinkään.

Oivalsin itse myös, miten paljon ns. turhaa kärsimystä ja haastetta on aiheuttanut se, kun tässä yhteiskunnassa feminiinisellä tietoisuudella ei oikein ole helposti kunnolla sijaa. En ole aiemmin oikein edes tajunnut, mielestäni feministien (tai siis feminatsien jotka ovat siis enempi niitä miehiä alentavia yms) vouhotus on ollut/on turhaa, mutta nyt ymmärrän miten epätasapainossa jotkut asiat oikeasti ovatkaan ihan ydintasolla (mutta en syytä siitä miehiä). Kaikki suosivat yhteiskunnassamme sitä maskuliinista dynaamista toimivaa ja tekevää tietoisuuden puolta, ja jos olet käynnissä feminiinisellä tietoisuudella niin näytät helposti ulkoapäin vain hitaalta, tyhmältä, hullulta tai 'ei-ketään-kotona' meiningiltä jne... Mä en aio enää kertaakaan kuunnella keltään edes sitä, että mä muka kävelen hitaasti. Oon totaalisen sairastunutkin jo tuolle, että ei saa olla oma luonnollinen itsensä ja mennä omaa rytmiään, koska feminiinistä puolta ja sitä itselle luonnollista ei ymmärretä eikä pidetä arvossa. Molempia tarvitaan ja molempien pitäisi olla normaaleja tiloja ihmiselle, tasapainossa.