Kehosta irtautuminen ja astraalimatkat. - 1

Koin joskus muutama vuosi sitten kunnolla kehosta irtautumisen. Katselin itseäni oudosta kulmasta katonrajassa jonkin aikaa.  Nykyään harjoitusten avulla pääsen aika lähelle, mutta havahdun todella helposti pienistäkin äänistä tai ajatuksista.. Onko muilla kokemuksia harjoitusten kanssa tai ilman?

Täältäpäin ei löydy kokemusta, mutta millaista harjoitusta teet? Kuvailemasi herpaantuminen kuulostaa omaan korvaan siltä, että keskittymisen taso on kevyt, jolloin huomio kiinnittyy muualle helposti... Voisiko koittaa hakea syvempää keskittynyisyyden/hiljaisuuden tilaa ennen tekemääsi harjoitusta?

Liian hurjaa touhua minulle, will not happen. (Ainakaan tietoisesti en ryhdy tällaista matkailua harjoittamaan)

Meditaatio riittää minulle, silläkin pääsee välillä aika "kosmisiin" tiloihin.

Syvästä meditaatiosta on hyvä pohja ja jos on joko todella harjaantunut tai herkkä ihminen niin uskon olevan helpompi päästä sille levelille, että kehosta irtaantuminen on mahdollista. Ja itse olen mielestäni niin vakaalla pohjalla oman mieleni kanssa, ettei harjoittamisesta mitään haittaa ole. Päinvastoin kiinnostaa mihin mieli halutessaan pystyy. Vaikka erittäin herkkä persoona olenkin. Kaikki lähtee kuitenkin itsestään ja jos ei olevamis niin deeppeihin vesiin niin ei kannatakkaan lähteä kokeilemaan. Itse en pidä sitä lainkaan pelottava vaan äärettömän mielenkiintoisena.

Itse saatan hermostua jo tavallisista unistakin sen verran paljon että ruumistairtaantuminen voisi olla vähän liikaa omalle päälle...

Mielenkiintoista Luin myös enemmänkin unikirjoja joskus ja kirjoitan edelleen unia ylös jos muistuu mieleen aamulla, mutta täytyykin taas alkaa harjoittamaan niitä.

Voi tehdä nukkuessaan. Reittiä ei tarvitse tietää, riittää että sanoo mihin haluaa.

Mikä on lucid unessa tapahtuvan esim. lentämisen ja astraaliprojektion ero?

Minä olen ajatellut että ruumiista irtautuminen tapahtuu hereillä ollessa, eräänlaisessa transsitilassa: tiedostat tilan jossa fyysisesti sijaitset, mutta pääset irtaantumaan kehosta. Kerran nimittäin olin hereillä, lootusasennossa meditoiden, ja yhtäkkiä tunsin "nytkähtäväni" hiukan irti itsestäni. Sillä hetkellä tuntui että olisin päässyt irtaantumaan kokonaan, mutta tosiaan olin silloin henkisesti vielä niin hajalla, että säikähdin ja palasin äkkiä takaisin "todellisuuteen" =)


Unessa, sen uneksi tiedostaessani, pääsen usein lentämään ympäriinsä, vaihtamaan maisemaa ja tapahtumia lähestulkoon mieleni mukaan.. harmittavan usein vaan innostun tästä tiedostamisesta niin paljon että havahdun siitä hereille ennenkuin kerkeän tehdä suuria muutoksia. Siksi usein tyydyn olemaan maisemassa jossa havahdun, ja koitan esim päästä lentämään, se kun on unimaailman fiilis mitä olen kokenut, ottaa ihan fyysisestikin mahanpohjasta =) Pitää seuraavalla kerralla yrittää muistaa lähtee kauemmaksi - ehkä avainsana on myös unikehosta irtaantuminen?

Nyt kun mietin niin yleensä en lucideissa enää haavitse kehoani unen tiedostamisen jälkeen..


Tuli muuten mieleen eräs kokemus jota ajattelin lucid uneksi, mutta jonka varmaankin pystyisi laittamaan myös astraaliprojektion kategoriaan vaikka en tähtiin asti päässytkään. Makasin silloin krapulahorroksessa sängyllä kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä havahduin, ja nousin sängyltä. Katselin hetken aikaa ympärilleni. Jokin ei tuntunut oikealta, ja mieleeni tuli silloin aktiivisesti harrastamani todellisuustesti: käytä jotain sähkölaitetta. Lähimpänä sattui olemaan jääkaappi, jonka oven avasin oitis. Muutoin kaikki näytti normaalilta, mutta jääkaapin valo oli sininen! Tästä innostuneena lähdin samantien kohti ulko-ovea (kroppani hävisi tässä vaiheessa ja ikäänkuin leijailin ovea kohti).  Pääsin käytävään asti, ja sitten muistin että lucid unessa pystyn tekemään mitä tahansa! Innoissani "hyppäsin" kohti kattoa ja koitin päästä siitä läpi. Ensimmäisellä yrityksellä ei onnistunut. Toinen yritys: syöksähdin muutaman metrin ylöspäin ja pääsin puolittain katon läpi. Mielessäni kävi ajatus "onkohan tämä sittenkään unta??", tipahdin ja säpsähdin hereille sängystäni. Krapula kaikkosi sen sileän tien mutta kylläpä harmitti liika innokkuus =)

Kumpaanko kategoriaan tämän sitten laittaisi, itse pidin sitä lucidina, mutta raja taitaa olla hieman häilyvä?

Olen vain kokenut hypnagogista ulottuvuutta unissa. Vain kerran olen kokenut voivani muuttaa tahdolla sitä mitä näen unessa. Se on voinut olla illuusio, ja muutaman kerran vaan paljon nuorempana olen kokenut ja ollut enemmänkin kiinnostunut hallitsemaan uniani ja muutaman kerran onnistunut siinä. Olenkin sen jälkeen jättänyt ahdistavat ja pelottavat tunteet unista pois. Ehkä mieleni on ramautunut, kun en enää uskalla käsitellä voimakkaampia tunteitani unissa. Keskityn nykyään lähes pelkästään valvetilan eli beta-taajuuden pimppaamiseen nukkumisella ja siihen pitäisi yhä keskittää, ja vielä sitäkin enemmän alpha-aaltojen viljelemiseen stressin poistamiseksi ja mielen virkistämiseksi meditaatiolla ja terveydellä. Tavallaan inhoan uniini leviävää epämääräisyyttä, joka hallitsee elämääni pintapuolisesti ainakin... Tahtoisin olla virkeämpi ja unieni olevan merkityksellisempiä ja kirkkaampia, astraalimpia.

Lucid-unia saadakseni minä ajattelen nukkumaan käydessäni lähteväni unimatkalle, ja koetan mahdollisimman hyvin sisäistää ajatuksen.

Olen tehnyt tietoista läsnäoloa (mindfulness) yli 5 vuotta. Jos on läsnä päivällä, on myös enemmän läsnä unessa -> voi oivaltaa näkevänsä unta.

Näillä tekniikoilla tulee useita (yleensä 2-3) lucid-unta viikossa.

Todellisuustestejä en ole tehnyt muualla kuin unitilassa.

Taustalla tosin on, että vuonna 2009 tein jonkin verran duunia lucid-unia saavuttaakseni (ja tutkiakseni). Nykyisin riittää yllä mainitut keinot.