Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Suhde oman ulkonäön parantamiseen ja itsensä koristeluun - 1

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Jokaisella on ulkonäkö, mutta onko sen ehostaminen tarpeellista?

Ulkonäkö koostuu monesta asiasta. Ensimmäisenä ovat vaatteet, jotka jokaisella täytyy olla päällään. Mielestäni pakollisilla vaatteilla tehtävä vaikuttaminen on ok, koska jokainen tarvitsee kuitenkin vaatteet päälleen. Ulkonäköön vaikuttaa myös ihon kunto ja fyysinen terveys. Näistä kummastakin on luonnollista huolehtia, joten esimerkiksi ihon hoitaminen kosteusvoiteilla tai kuntosalilla käyminen ovat pääsääntöisesti hyviä juttuja.

Sitten tullaan alueelle, josta en enää tiedä mitä miettiä. Pakollisten vaatteiden päälle voi kerätä kaikenlaista jolla muokata omaa ulkonäköään paremmaksi, kuten solmioita ja koristekukkasia. Myös itseään voi koristella erilaisin tavoin, kuten koruilla tai meikkaamalla.

Koen oman ulkonäön muokkaamisen tai itsensä koristelun todella vaikeaksi tehdä niin, että ainoa ajatus olisi itsen ja toisten ilahduttaminen. Jos ostan itseeni koristeita jotka saavat minut näyttämään todella hyvältä, väistämättä teen työn huolella. Sitten huomaan olevani hieman huolissani siitä näytänkö muiden mielestä myös yhtä hyvältä kuin omasta mielestäni. Ja kun lopputulos on valmis, voin mennä esittelemään itseäni kaikessa kauneudessaan maailmalle.

Itsensä koristelu näyttäytyy minulle siis oman egon pönkittämisenä. Missä on siis ongelma? Kuitenkin minulla on toisinaan palava halu koristautua, enkä ole keksinyt tälle mitään muuta syytä kuin jonkinlainen egoilu. Jos kyse ei ole siitä, tällainen ilmiö nousee kuitenkin esiin koristautumisvaiheessa, kun huomaa ettei teekään ulkonäön muokkaamista enää omaksi ilokseen, vaan miettii jo ihmisten tulevia reaktioita ja on huolissaan heidän hyväksynnästään.

Tekotaide

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 10

Tämä on aika hankala aihe minustakin. Tykkään hienoista vaatteista, mutta laittautumisen ja näyttäytymisen suhde on vähän ongelmallinen. Ehkä se huolella laittautuminen saattaa olla sinänsä egoilua, mutta ketä kohtaan tämä itsensä korostaminen suuntautuu?

Minulla ja avovaimolla on kummallakin tämä ongelma, että tyylimme on ehkäpä jossain määrin normaalista kaduntallaajasta erottuva. Se ei itsessään ole ongelma, vaan ihmisten suhtautuminen asiaan. Jos on hienona niin ihmiset toljottavat, pahimmillaan olo on kuin eläintarhassa asuisi, siellä puolella johon on tarkoitus tuijottaa. Tahtoisi olla tyylikkäänä, mutta toisaalta tahtoisi, että se voisi olla normaalia ja arkista, ei sellaista joka ihmetyttäisi ihmisiä. Oma ego kun ei tunnu aina pönkittyvän tästä, vaan itseään alkaa jopa epäillä. Suhteessa muihin, ei suhteessa itseensä. Luulen niin, että ainakin itse tahdon korostaa itseäni ja olemistani myös itselleni tai jonkinlaiselle ajatukselle ihannemaailmasta. Itse olen kyllä hyvinkin sinut oman elämäntyylini, toimintani ja maailmankuvani kanssa. Ehkä siinä tahtoo todistaa itselleen jonkin sortin pesäeroa siitä olemisen tavasta johon ei tahdo itse itseään yhdistää. Osittain tätä tahtoo tietenkin viestiä ulospäinkin, mutta en usko sen olevan ainoa asia tai pääasia tässä jutussa.
Kirjattu

v-i-p

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1680

Itsensä koristelu erilaisilla asioilla voi olla ihan vain itsensä ja persoonansa ilmentämistä ulospäin. Ei sen tarvitse olla egoilua. Toki sellaisiakin ihmisiä on, mutta mikään automaattinen juttu se ei ole.
Kirjattu

Miffy

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 250
  • so mothafuckin' zen

Mä tykkäisin hirveesti koristella itseäni. Tykkään tehdä ite hienoja koruja ja vaatteita, ostelen kirpparilta niitä ja muutenkin nautin kaikenlaisesta esteettisestä näpretelystä virtuaalipaperinukeista lasten kanssa askarteluun. En kuitenkaan yleensä ikinä muista käyttää koruja ja hukkaan niitä helposti, ja todellisuudessa en pidä vaatteiden pitelemisestä päälläni. Siksi olen yleensä kotona enemmän tai vähemmän alasti, ja mieluiten otan vastaan sellaisia vieraita joiden vuoksi ei ole ihan pakko pukea päälle ellei halua (en siis kuitenkaan kiellä ketään tulemasta käymään). Ulkona sitten kuumalla ilmalla valitan aina suureen ääneen sitä miten epäoikeudenmukaista on että sitä pidetään siveettömänä jos päätän helpottaa hikistä oloani ja riisua paidan päältä,,,

Mitä tulee vaatteilla koreilun moraaliseen puoleen, niin en pidä asiaa ongelmana niin kauan kun siitä ei tule pakonomaista, itsetarkoituksellista toimintaa joka on ehto kaikelle muulle. (Eikös vaatteiden pitämisen pakko oikeastaan täytä nou kriteerit itsessään? :D) On siis ookoo laittautua nätiksi koska nauttii peilikuvansa katselusta, mutta voi olla ongelmallista jos ostaa kalliita muotivaatteita koska "ne muut" katsovat kieroon jokaista köyhältä/epämuodikkaalta vaikuttavaa.
Kirjattu
meditoi mun kaa, beibe

v-i-p

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1680

Juuri tuo, että peittää itsensä muiden luoman paineen mukaan, on vääränlaista.
"Vaatteet on mun aatteet", se mitä kannamme yllämme on myös tapa kommunikoida ympäristön kanssa.
Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Minulla ja avovaimolla on kummallakin tämä ongelma, että tyylimme on ehkäpä jossain määrin normaalista kaduntallaajasta erottuva. Se ei itsessään ole ongelma, vaan ihmisten suhtautuminen asiaan. Jos on hienona niin ihmiset toljottavat, pahimmillaan olo on kuin eläintarhassa asuisi, siellä puolella johon on tarkoitus tuijottaa. Tahtoisi olla tyylikkäänä, mutta toisaalta tahtoisi, että se voisi olla normaalia ja arkista, ei sellaista joka ihmetyttäisi ihmisiä. Oma ego kun ei tunnu aina pönkittyvän tästä, vaan itseään alkaa jopa epäillä. Suhteessa muihin, ei suhteessa itseensä.

Tämä on tuttua. Muiden suhtautuminen omaan ulkonäköön korostaa sitä, että on nähnyt vaivaa ulkonäkönsä eteen. Ja tälloin alan entistä enemmän epäilemään teenkö sen vain egoni vuoksi, koska ihmiset viestivät käytöksellään sitä että erotun porukasta ja että olen käyttänyt aikaa itseni esilletuomiseen.

Juuri tuo, että peittää itsensä muiden luoman paineen mukaan, on vääränlaista.
"Vaatteet on mun aatteet", se mitä kannamme yllämme on myös tapa kommunikoida ympäristön kanssa.

Ehkä todellakin kyse on siitä, että muiden reaktioiden seurauksena alan epäillä omia motiivejani. Kun muut kiinnittävät huomionsa minuun, seuraavalla kerralla olen tarkempi koska tiedän muiden katsovan minua. Tästä syystä olen nyttemmin pyrkinyt näyttämään "tavalliselta", jottei minun tarvitse pohtia tarkasti miltä näytän. Näytän siis tavalliselta muiden vuoksi. :o

Tekotaide

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 10

Juuri tuo, että peittää itsensä muiden luoman paineen mukaan, on vääränlaista.
"Vaatteet on mun aatteet", se mitä kannamme yllämme on myös tapa kommunikoida ympäristön kanssa.

Kieltämättä vaatteet ovat tapa kommunikoida, mutta viestin lähettäjä ja vastaanottaja eivät välttämättä puhu tässä asiassa samaa kieltä. Luultavasti vaikkapa 15-vuotias rap-tähden alku ei näe silinterihatussa sitä hienoutta, jonka itse siinä näen. Hän voi pitää siitä, mutta hänelle silinterihatun sisältämät merkitykset ovat aika lailla varmasti toiset kuin itselleni.
Kirjattu

Miffy

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 250
  • so mothafuckin' zen

Kieltämättä vaatteet ovat tapa kommunikoida, mutta viestin lähettäjä ja vastaanottaja eivät välttämättä puhu tässä asiassa samaa kieltä.

Vaatteilla viestimisen keskeinen merkitys lienee oman viiteryhmän tunnistamisessa jo ulkonäöstä.
Kirjattu
meditoi mun kaa, beibe

Auroravalon

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 113

Minä olin parikymppisenä ylipukeutuja. Hame oli liian lyhyt, korot liian korkeat, päässä lierihattu. Pidin myös itsetehtyjä tai muuten erikoisia vaatteita. Olin olevinani tyylikäs, taisin kyllä näyttää lähinnä pelleltä! Noissa vaatteissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne eivät sopineet ympäristöön, tilanteeseen eikä minulle! Jossain vaiheessa ostin jakkupukuja ja housupukuja, työni ei vaatinut moista pukukoodia, ja aikalailla pitämättä ne jäikin. Minulla tämä on ollut oman tyylin hakemista, koska minulla ei ole sellaista ryhmää, johon voisin osoittaa pukeutumisellla kuuluvani. Nyt luulen viimeinkin päässeeni lähelle omaa "tyyliäni", mukavia ja joustavia trikoo- ja farkkuvaatteita.

Koruista pidän myös, ja tieni on kulkenut pienistä kultakoruista hopean ja isojen näyttävien pukukorujen kautta sekakäyttöön! Kaikki käy, mutta olen palannut myös jalompiin koruihin. Toisessa kädessä lapinkulta-korundisormus ja poronnahkainen rannerengas, toisessa bling-bling-sormus ja rannekoru, korvissa etno-henkiset korvikset ja kaulassa näyttävä pukukoru! :D Ihan ok, jos itsestä tuntuu siltä!

Lähden kyllä joskus töihin niin kiireellä, että korvikset jää kotiin.... silloin on alaston olo.

Mutta korut egon pönkittäjänä.... no ok, kyllä se varmaan voi sitäkin olla, mutta kannattaa tutkia suhdettaan koristuksiin kaikessa rauhassa. Miltä tuntuu.... se vaihtelee moneen kertaan elämän mittaan.
Minulla on esimerkiksi muutamia erityisen rakkaita koruja, jotka ovat rakkaita ja arvokkaita eri syistä.

Mutta siis, jos tunnet olosi kotoisaksi vaatteissasi ja koristeissasi, niin mitä sillä egolla on väliä? Sitäpaitsi, kyllä egoakin aina välillä tarvitaan, minä ainakaan en kannata sen tappamista! Kun minä aamulla meikkaan vähän töihin ja laitan korut paikoilleen, katson itseäni pelistä ja hymyilen hyväksyvästi! Se on terapauttista! Hymylläni annan hyväksynnän itselleni, ja se on kuin onnenpotku pesuuksiin: hyvää työpäivää!  :sydamia
Kirjattu

inkivääri

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 393

Vaatteilla viestimisen keskeinen merkitys lienee oman viiteryhmän tunnistamisessa jo ulkonäöstä.

Toi on totta. Kun helsinkiläisenä kävin Hämeenlinnassa töissä, musta näki kilometrin päähän etten o paikkakunnalta(siis hml). :D Sellanen stadilaisdiskohippi -lookkinen tyttö. Mulle vaatteet tarkoittaa, että ne on ensisijaisesti oman tuntuiset ja mukavat päällä ja kuumalla mieluiten ilman.

Missä menee imagon ja egoilun ja itsetunnon pönkittämisen raja eli miksi ihminen ei pitäisi itsestään (=itseään kauniina) ilman tälläytymistä(myös ihmistenilmoilla)? Kyllä se sisäinen maailma näkyy ulospäin. Ei tarvita meikkiä, koristeita, trendivaatteita, korkokenkiä kun lähtee baariin -flaksi käy ilmankin ;) Avainsanoja taitaakin olla itsensä vertailu toisiin. Ympäristö/kulttuuri vaikuttaa ihmiselämään niin kovin, monesti hyvin kieroutuneesti kun alkaa ajattelemaan.
Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Missä menee imagon ja egoilun ja itsetunnon pönkittämisen raja eli miksi ihminen ei pitäisi itsestään (=itseään kauniina) ilman tälläytymistä(myös ihmistenilmoilla)? Kyllä se sisäinen maailma näkyy ulospäin. Ei tarvita meikkiä, koristeita, trendivaatteita, korkokenkiä kun lähtee baariin -flaksi käy ilmankin ;) Avainsanoja taitaakin olla itsensä vertailu toisiin. Ympäristö/kulttuuri vaikuttaa ihmiselämään niin kovin, monesti hyvin kieroutuneesti kun alkaa ajattelemaan.

Kyse on todellakin itsestään pitämisestä, mutta ei vai niin päin, että pitäisi itsestään kun ei pue erikoisia vaatteita tai koristeita. Kyse on siitä, että pitää itsestään myös silloin kuin koristautuu. Ihmisten reaktiot saattavat aiheuttaa itsestä pitämättömyyttä, kun alkaa epäilemään omia motiivejaan ihmisten käytöksen perusteella. Lopulta voi luulla pönkittävänsä egoaan pukeutumalla, vaikka alkuperäinen syy pukeutumiseen oli jokin muu. Näin tuumailen itselleni käyneen.
« Viimeksi muokattu: 29. Elokuuta 2011 klo 21:43 kirjoittanut vihreäkaupunki »
Kirjattu

inkivääri

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 393

Kyse on todellakin itsestään pitämisestä, mutta ei vai niin päin, että pitäisi itsestään kun ei pue erikoisia vaatteita tai koristeita. Kyse on siitä, että pitää itsestään myös silloin kuin koristautuu. Ihmisten reaktiot saattavat aiheuttaa itsestä pitämättömyyttä, kun alkaa epäilemään omia motiivejaan ihmisten käytöksen perusteella. Lopulta voi luulla pönkittävänsä egoaan pukeutumalla, vaikka alkuperäinen syy pukeutumiseen oli jokin muu. Näin tuumailen itselleni käyneen.

Vai onko ego saanut kolhun ihmisten reaktioista? ;) Nään sun pointin ja eikö se kerro terveestä itsetunnosta jos laittaa sellaiset vaatteet päälle kun tuntuu ja lähtee kadulle talsimaan - tai sit se kertoo huomionhausta? (sit paikoissa voi ottaa myös tilannetajun käteen). :D

Usein ihmiset enemmänkin yrittää sulautua massaan ja ollaan maksimissaan sen verran erikoisia että ilmaisee ajatuksiaan/genreänsä, muttei kuitenkaan saa osakseen paheksuntaa. Liian usein kuulee ettei voi lähteä käymään kaupassa tai lenkillä kun ei ole ripsaria laitettu. Tai että laittautuu vain itseään varten eikä muita, mikä mitä isoimmassa määrin pitää paikkansa.

Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

Vai onko ego saanut kolhun ihmisten reaktioista? ;) Nään sun pointin ja eikö se kerro terveestä itsetunnosta jos laittaa sellaiset vaatteet päälle kun tuntuu ja lähtee kadulle talsimaan - tai sit se kertoo huomionhausta? (sit paikoissa voi ottaa myös tilannetajun käteen). :D

Omalla kohdallani lopetin pukeutumisen suurimmaksi osaksi siksi, että aloin miettimään pukeutumiseni takana olevia motiiveja. Ja koska en löytänyt mitään muuta motiivia kuin jonkinlaisen egoilun, lopetin. En tiedä mistä se kertoo jos haluaa pukeutua erottuvasti, mutta omaa itseään ilmentävästi. Sen toivonkin minulle selviävän, haluan ymmärtää miksi haluan toisinaan pukeutua sillä tavoin että saattaisin muiden mielestä erottua. Onko egossani kolhu jota yritän tällä tavoin peittää? Jaa'a.

Usein ihmiset enemmänkin yrittää sulautua massaan ja ollaan maksimissaan sen verran erikoisia että ilmaisee ajatuksiaan/genreänsä, muttei kuitenkaan saa osakseen paheksuntaa. Liian usein kuulee ettei voi lähteä käymään kaupassa tai lenkillä kun ei ole ripsaria laitettu. Tai että laittautuu vain itseään varten eikä muita, mikä mitä isoimmassa määrin pitää paikkansa.

Minun on vaikea ymmärtää mitä ihmiset tarkoittavat kun sanovat laittatuvansa itseään varten. Kun joku laittautuu itseään varten, ja hänelle tulee siitä hyvä olo, en keksi tähän mitään muuta syytä kuin sen, että hän tiedostaa toisten silmissä näyttävänsä nyt hyvältä. Tekevätkö ihmiset sitä, että koristautuvat kun ovat yksin, tietäen ettei kukaan näe heitä ennen kuin koristeet joutuu ottamaan pois? Tilanne jossa saattaisin kuvitella tekeväni näin on jos ottaisin valokuvia tai testaisin uusia vaatteita, mutta siinäkin syy on tallettaa tai näyttää ulkonäkö muille myöhemmin.

Mikä asia on silloin motiivina kun laittautuu itseään varten?
« Viimeksi muokattu: 30. Elokuuta 2011 klo 16:36 kirjoittanut vihreäkaupunki »
Kirjattu

inkivääri

  • Kukkaishippi
  • ****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 393

Kun joku laittautuu itseään varten, ja hänelle tulee siitä hyvä olo, en keksi tähän mitään muuta syytä kuin sen, että hän tiedostaa toisten silmissä näyttävänsä nyt hyvältä.

That´s the point! Tiedostaa tai luulee, ihan sama, kyse on henkilön omasta jutusta: Katsoo peilistä tulosta todeten "näytän (omasta!)mielestäni hyvältä", jolloin voin mennä ulos näyttäytymään - vaikka ostamaan kurkun. Eli laitetaan naamari päähän että kehtaa laittaa nokkansa ulos. (johan kärjistyy :D )

Rainbowssa, jossa ihmiset kulkivat monet ilman/vähissävaatteissa ja meikittä niin vain haltioituneena katseli kuinka kauniita ihmiset olivat. Oli lihavaa, synnyttänyttaä, pitkää lasta ja vanhaa. Luonnollista. Ei sillä, musta on hauska katsella eri näköisiä ihmisiä katukuvassa oli sitten koristeltuja tai ei, mutta toisinaan hauska pohtia asioita syvemmin.
Kirjattu

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi

That´s the point! Tiedostaa tai luulee, ihan sama, kyse on henkilön omasta jutusta: Katsoo peilistä tulosta todeten "näytän (omasta!)mielestäni hyvältä", jolloin voin mennä ulos näyttäytymään - vaikka ostamaan kurkun. Eli laitetaan naamari päähän että kehtaa laittaa nokkansa ulos. (johan kärjistyy :D )

Motiivi tälloin pukeutumiselle on siis... apua, aa-puu-va?