Timanttisutra - 4

15.
Subhuti, jos toisaalta, hyvä mies tai hyvä nainen suorittavat aamulla niin monta epäitsekästä ystävällistä tekoa kuin on Gangesissa hiekanjyviä, ja suorittavat yhtä monta jälleen keskipäivällä ja yhtä monta illalla, ja jatkavat tehden niin lukemattomat ajat, ja, toisaalta, joku kuuntelee tämän keskustelun sisäisellä luottamuksella ja ilman kiistaa, jälkimmäinen saisi enemmän siunauksia. Mutta kuinka voitaisiinkaan tehdä mitään vertailuja häneen, joka kirjoittaa keskustelun muistiin, ottaa sen vastaan, säilyttää sen, ja selittää sen toisille!
Subhuti, voimme tehdä yhteenvedon asiasta sanomalla, että tämän keskustelun arvoa ei voi käsittää eikä arvioida, eikä mitään rajoitusta voida sille asettaa. Tathagata on julistanut tämän opetuksen suuren tien uusien jäsenten hyödyksi; hän on julistanut sen korkeimman tien aloittavien hyödyksi. Kuka tahansa pystyykin vastaan ottamaan ja säilyttämään tämän opetuksen, tutkimaan sitä, esittämään sitä, ja levittämään sitä laajalti, hänet Tathagata havaitsee ja tunnistaa selvästi, ja hän tulee saamaan ansion täydellistymän, joka on mittaamisen tai laskemisen ulkopuolella - ansion täydellistymän, joka on rajaton eikä ole ajateltavissa. Joka tapauksessa sellainen henkilö on esimerkkinä verrattoman valaistumisen Tathagata-täyttymyksestä. Mistä tämä johtuu? Koska, Subhuti, ne jotka löytävät lohdun rajallisista opeista, jotka sisältävät käsityksen minuuden itsenäisestä olemuksesta, persoonasta, oliosta, tai erillisestä yksilöllisyydestä, ovat kykenemättömiä tunnustamaan, vastaanottamaan, tutkimaan, esittämään, ja julkisesti selittämään tätä keskustelua.
Subhuti, joka paikassa, missä tämä keskustelu tullaan löytämään, kaikkien jumalten, ihmisten ja titaanien valtakuntien tulisi esittää kunnioitusta; sillä sinun tulee tietää, että sellainen paikka on pyhitetty kuin pyhäkkö, ja sitä tulisi asianmukaisesti kaikkien kunnioittaa seremoniallisella kumarruksella ja ympäri kiertämisellä ja uhraamalla kukkia ja suitsuketta.

"Sellainen henkilö on esimerkkinä verrattoman valaistumisen Tathagata-täyttymyksestä", mutta ja itse asiassa juuri siksi, että hänellä ei ole käsitystä minuuden itsenäisestä olemuksesta, persoonasta, oliosta, tai erillisestä yksilöllisyydestä. Hän ei pidä itseään huonompana, parempana, tai edes tasavertaisena muihin nähden: https://suttacentral.net/sn22.49/en/sujato?lang=en

17.
Silloin Subhuti puhutteli Buddhaa sanoen: Maailman Kunnioittama, jos hyvät miehet ja hyvät naiset etsivät verrattoman valaistumisen täyttymystä, mistä kriteereistä heidän tulee pitää kiinni ja kuinka heidän tulisi säädellä ajatuksiaan?
Buddha vastasi Subhutille: Hyvien miesten ja hyvien naisten, jotka pyrkivät verrattoman valaistumisen täyttymykseen, tulee luoda tämä päättäväinen mielen asenne: "Minun tulee vapauttaa kaikki elävät olennot; mutta kun kaikki on vapautettu, totisesti mitään ei ole vapautettu". Miksi on näin? Jos bodhisattva vaalii minuuden itsenäistä olemusta, persoonaa, oliota, tai erillistä yksilöllisyyttä, hän ei niin muodoin ole bodhisattva, Subhuti. Näin on, koska todellisuudessa ei ole kaavaa, joka saa aikaan verrattoman valaistumisen täyttymyksen.
Subhuti, mitä ajattelet? Kun Tathagata oli Dipamkara-Buddhan luona, oliko siellä jokin kaava [dharma] verrattoman valaistumisen täyttymyksen saavuttamiseksi?
Ei, Maailman Kunnioittama, niin kuin minä ymmärrän Buddhan tarkoituksen, ei ollut mitään kaavaa, jolla Tathagata saavutti verrattoman valaistumisen täyttymyksen.
Buddha sanoi: Olet oikeassa, Subhuti! Totisesti ei ollut mitään sanamuotoa, jolla Tathagata saavutti verrattoman valaistumisen täyttymyksen. Subhuti, oliko ollut jokin sellainen sanamuoto, jota Buddha Dipamkara ei olisi ennustanut minuun liittyen: "Aikojen myötä tulevaisuudessa sinusta tulee buddha, jota kutsutaan nimellä Shakyamuni"; mutta Buddha Dipamkara teki tämän minua koskevan ennustuksen, koska ei tosiaankaan ole kaavaa verrattoman valaistumisen täyttymyksen saavuttamiseksi. Tässä piilevä järki on, että Tathagata on merkitys, joka sisältää kaikki kaavamaiset sanamuodot. Tapauksessa, jossa joku sanoo, että Tathagata saavutti verrattoman valaistumisen täyttymyksen, kerron sinulle vilpittömästi, Subhuti, että ei ole mitään kaavaa, jolla Buddha saavutti sen. Subhuti, Tathagatan verrattoman valaistumisen täyttymyksen saavuttamisen perusta on kerta kaikkiaan tuonpuoleinen; se ei ole todellinen eikä epätodellinen. Näin ollen sanon, että koko sanamuotojen valtakunta ei ole todellisuudessa sellainen, siksi sitä sanotaan "sanamuotojen valtakunnaksi".
Subhuti, voidaan tehdä vertaus käyttäen [mielikuvana] jättiläismäistä ihmiskehoa.
Silloin Subhuti sanoi: Maailman Kunnioittama on selittänyt, että sellainen ei ole suuri keho; "suuri keho" on vain nimi, joka sille on annettu.
Subhuti, sama koskee bodhisattvoja. Jos bodhisattva julistaa, "Vapautan kaikki elävät olennot", häntä ei ole oikein kutsua bodhisattvaksi. Miksei? Koska, Subhuti, todellisuudessa ei ole sellaista olomuotoa, jota kutsutaan bodhisattvuudeksi, koska Buddha opettaa, että kaikki asiat ovat vailla itseyttä, vailla persoonaa, vailla itsenäistä olemusta, ja vailla erillistä yksilöllisyyttä. Subhuti, jos bodhisattva julistaa: "Lähden majesteettisiin buddha-maihin", häntä ei kutsuta bodhisattvaksi, koska Tathagata on selittänyt, että lähteminen majesteettisiin buddha-maihin ei ole todellisuudessa sellaista: "majesteettinen lähteminen" on vain sille annettu nimi.
Subhuti, bodhisattvoja, jotka ovat kokonaan vailla mitään käsitteitä erillisestä itseydestä, kutsutaan totuudenmukaisesti bodhisattvoiksi.

Cittamatra-koulukunnassa "verrattoman valaistumisen täyttymys" tiivistyy toteamukseen "kaikki on mieltä" - siksi sitä kutsutaan joskus "Mind Only School":iksi (Vain Mielen koulukunta).

Tuntuu, että ajatellaan, että mieli on jotain kehon, etenkin pään sisäistä, ja "tuolla ulkona" on todellinen maailma konkreettisine esineineen ja hahmoineen. Jopa "laajempia mieliä" hahmottelevat laajentavat usein mieltä kehon sisällä, ottamalla mukaan suoliston "toiset aivot" ja kenties sydämen "sydänmielen". Kuitenkin Zen-patriarkka Bodhidharma on opettanut, että "mieli ei ole sen paremmin sisäinen, kuin ulkoinenkaan". Mieli ei siis ole kehon sisäinen; jos jotain, niin keho on mielen sisäinen, sillä havaintomme ja kokemuksemme kehostahan tapahtuu mielessä, aivan kuin kaikki muutkin havainnot ja kokemukset! Kuitenkaan "ei ole kaavaa, joka saa aikaan verrattoman valaistumisen täyttymyksen": "vain mieli" tai "vain mieltä" eivät myöskään ole tällaisia kaavoja.

19.
Subhuti, mitä ajattelet? Jos kuka tahansa täyttäisi kolme tuhatta tähtisumua maailmoja seitsemällä aarteella ja antaisi pois almulahjoiksi, saisiko hän suuren ansion?
Kyllä, todellakin, Maailman Kunnioittama, hän saisi suuren ansion!
Subhuti, jos sellainen ansio olisi todellinen, Tathagata ei olisi selittänyt sen olevan suuren, mutta koska sillä ei ole perustetta, Tathagata on antanut sille nimen "suuri".

Ansio, jolla ei ole perustetta, lienee perusteeton. Tällainen ansio on kuin armolahja. Protestanttisessa kristinuskossa on käsite "sola gratia": vain armosta.

21.
Subhuti, älä sano, että Tathagata pitää mielessään käsitystä "minun täytyy lähteä opettamaan". Sillä jos joku sanoo, että Tathagata lähtee opettamaan, hän oikeastaan pilkkaa Buddhaa ja on kykenemätön selittämään, mitä opetan. Kaikkia totuuden selitysjärjestelmiä koskee se, että totuutta ei voi selittää; niinpä "totuuden lausuma" on vain totuudelle annettu nimi.
Sen johdosta Subhuti osoitti nämä sanat Buddhalle: Maailman Kunnioittama, onko tulevaisuuden aikoina ihmisiä, jotka tulevat kuulemaan tämän opetuksen julistuksen ja joissa herää usko?
Ja Buddha vastasi: Subhuti, ne joista puhut eivät ole eläviä olentoja eivätkä ei-eläviä olentoja. Miksi? Koska, Subhuti, nämä "elävät olennot" eivät todellisuudessa ole sellaisia; heitä vain kutsutaan sillä nimellä.

Vaikka sutran alussa Buddha palasi almukierrokseltaan ja alkoi sen jälkeen opettaa tämän keskustelun muodossa, hän ei tullut opettamaan. Buddha on Tathagata, "niin tullut", sillä hänelle ei ole sen paremmin menemistä, kuin tulemistakaan. Tätä totuutta "ei voi selittää", mutta voi kuitenkin käyttää sanoja niin, että syntyy intuitiivinen ymmärrys tästä totuudesta. On kuin sysäisi sanaverbaliikalla liikkeelle ajatuksen junavaunun, joka tämän liikkeen hitaudella (inertialla) jaksaisi jatkaa matkaansa sanojen tuolla puolen olevaan totuuteen, ja sen oivallukseen.

23.
Sen lisäksi, Subhuti, Tämä on täysin kaikkialla, ilman erottelua tai asteita; siksi sitä kutsutaan "verrattoman valaistumisen täyttymykseksi". Se on suoraan saavutettavissa vapautumalla erillisestä persoonallisesta itseydestä ja harjoittamalla kaikenlaista hyvyyttä.
Subhuti, vaikka me puhumme "hyvyydestä", Tathagata selittää, että ei ole olemassa hyvyyttä; sellainen on pelkästään nimi.

Vaikka avaruuden äärellisyys/äärettömyys onkin kysymys, josta Buddha oli hiljaa (ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen), niin meditatiivisena tilana tunnetaan äärettömän avaruuden ulottuvuus, josta Vihara Sutta ( AN 9.32 ) sanoo: "Muodon havaitsemisen täydellisen ylityksen kautta, vastustelun havaitsemisen häviämisen myötä, huomioimatta moninaisuuden havaitsemista, havaiten: "Ääretön avaruus", hän menee sisään ja pysyttelee avaruuden äärettömyyden ulottuvuudessa". Myös tämä avaruus on "täysin kaikkialla, ilman erottelua tai asteita": jotta voisimme puhua "avaruudesta", tarvitsemme kohtisuorien akselien koordinaatiston. Kaikki asettuu silloin tähän koordinaatistoon: myös kehomme kuuluu sen sisälle; sen suuntaviivat läpäisevät ja halkovat ruumistamme, olemme kuin kasa pekonikuutioita, säännöllisiä yksikkösivuisia kappaleita, vokseleita (siis tilavuudellisia pisteitä, mutta kuutioina, eikä palloina) järjestyneenä ihmismuotoon. Tämä on, kuin aiemmin esittämäni toteamus neljästä elementistä: sisäinen on sama, kuin ulkoinen, siis tässä sisäinen avaruus samaa yksikkökuutiokenttää, kuin ulkoinenkin.

Vaikka minäkin juuri tein tämän harjoituksen kehittääkseni hyväntahtoisuuttani: https://www.youtube.com/watch?v=Gs5pxCkahqM
...niin oikeastaanhan ei ole hyvää; sellainen on vain nimi. Siksi sitä kutsutaan "hyväksi". Kuitenkin tätä nimellistä "hyvää" voidaan harjoittaa; se voidaan asettaa käytäntöön, se voidaan panna täytäntöön, sen toteuttamistaitoa voi hioa, jne. Tällöin kehittyy hyväntekemisen taito, joka aluksi oli "hyvä", hyvän ollessa vain nimi jollekin, joka tosiasiassa on Nietzscheläisittäin "hyvän ja pahan tuolla puolen", jos edes näin kuvailtavissa. Siitä tulee entistä vahvemmin sitä, joka on vapaa erillisestä itseydestä; persoonaton persoona jalostuu, ja se on entistä "taidokkaampi" - vaikka ne, mitä kutsutaan "taidoiksi", eivät olekaan sellaisia, vaan niillä on vain nimi "taito". Kuitenkin parantuessaan ne vain ilmaisevat entistä enemmän sitä, että niillä ei ole asteita!

25.
Subhuti, mitä ajattelet? Älkää antako kenenkään sanoa, että Tathagata vaalii ajatusta "minun täytyy vapauttaa kaikki elävät olennot". Älkää salliko sellaista ajatusta, Subhuti. Miksei? Koska todellisuudessa ei ole eläviä olentoja, jotka Tathagata vapauttaisi. Jos olisi eläviä olentoja Tathagatan vapautettavaksi, hän osallistuisi käsitykseen itseydestä, persoonasta, minuuden itsenäisestä olemuksesta, ja erillisestä yksilöllisyydestä.
Subhuti, vaikka tavalliset ihmiset hyväksyvät minuuden todelliseksi, Tathagata selittää, että minuus ei ole erillinen ei-minuudesta. Subhuti, ne joihin Tathagata viittaa "tavallisina ihmisinä" eivät ole tosi asiassa tavallisia ihmisiä; sellainen on ainoastaan nimi.

Vaikka käsitys itsestä on virheellinen, ei ole niin, että käsitys ei-minuudesta yksin on oikea. Sen sijaan käsitys minuudesta ei eroa käsityksestä ei-minuudesta. Tämän voi ymmärtää niin, että on jokseenkin samantekevää, elätteletkö ajatuksia erillisestä "itsestä", minuutta, vaiko et: joka tapauksessa, Aku Ankan sanoin: "elämä mataa samaa harmaata rataa".

Tässä on hauska, kierteinen sudenkuoppa: ajattelukiemura, joka vähättelemällä paisuttelee "itseä"! Siis: käsitys omasta erinomaisuudesta "itsettömyyden tajunneena", ja siten erillisenä "noista muista", "taviksista", jne.



Mutta tavalliset ihmiset tai "nuo muut" eivät todellisuudessa ole sellaisia: tämä on ainoastaan sovinnainen nimitys.

27.
Subhuti, jos vaalisit ideaa, että Tathagata saavutti verrattoman valaistumisen täyttymyksen täydellisen muotonsa perusteella, älä siedä sellaisia ajatuksia. Tathagatan saavutus ei johtunut hänen täydellisestä muodostaan.
[Toisaalta] Subhuti, jos vaalisit ideaa, että joku, jossa sarastaa verrattoman valaistumisen täyttymys, julistaa että kaikki selvät normit loppuvat ja häviävät, älä hyväksy sellaisia ajatuksia. Miksi? Siksi, että ihminen, jossa verrattoman valaistumisen täyttymys valkenee, ei hyväksy mitään kaavaa sellaiseksi, että se on lopullisesti hävinnyt.

Jos kerran valaistuessa pieninkään asia ei muutu, miten selvät normit loppuisivat ja häviäisivät?

Tämä on ilmeisen vaikea kohta kääntää, sillä tässä esiintyy niin paljon ja niin laaja-alaista vaihtelua käännöksestä toiseen, mutta jos pitäydytään nyt tässä käännöksessä ja otetaan se sellaisenaan, niin mitä ovat "selvät normit"? "Normi" taitaa itse asiassa olla jälleen yksi käännös sanalle "dharma", mutta jos pitäydytään tosiaan käännöstekstin sanassa, niin "normi" tuo usein mieleen käyttäytymissäännöt ja moraalifilosofian, ja vaikka sillä olisi paljon muitakin mahdollisia merkityksiä, niin keskitytään tällä kertaa juuri tähän.

Buddhalaisuudessahan ei ole "Kymmentä käskyä", siis autoritäärisesti saneltua moraaliohjetta. Siinä kuitenkin on "harjoitusohjeita", joihin sitoutua vapaaehtoisesti. Näistä maallikkoseuraajille tyypillisin joukko on "Viisi harjoitusohjetta" ( https://nirodha.fi/wp-content/uploads/2017/04/Nirodha_moniste_Anne_ViisiHarjoitusohjetta_2017-08-29.pdf ). Jos siis pidämme tätä viiden joukkoa moraalisena ohjenuorana, joka on yleisesti käytössä, ja johon moni tukeutuu, voidaan sitä perustellusti kutsua "normi":ksi. Se on myös sisällöltään ainakin verrattain selvä, siis on se "selvä normi". Nyt, olisiko niin, että täysin ja verrattomasti valaistuneelle buddhalle tämä normi loppuisi, siis lakkaisi olemasta, ja häviäisi? Tuskinpa vain! Eiköhän tällainen olento ennemmin ole täysin harjaantunut näissä normeissa; sisäistänyt ne; ja pitäytyy niissä luontevasti. Buddhathan ovat hyveellisyydessä täydellistyneitä.