9.
"Subhuti, mitä mieltä olet? Ajatteleeko hän, joka on saavuttanut srota-apannan, että hän on saavuttanut srota-apannan?"
Subhuti vastasi: "Ei ajattele, Maailmankunnioittama. Miksi on näin? Vaikka srota-apanna tarkoittaa virtaan astumista, todellisuudessa ei ole olemassa virtaa, johon astua. Hän ei astu muotoihin, ääniin, tuoksuihin, kehollisiin tuntemuksiin eikä käsitteisiin. Siksi sitä kutsutaan srota-apannaksi."
"Subhuti, mitä mieltä olet? Ajatteleeko hän, joka on saavuttanut sakrdagaminin, että hän on saavuttanut sakrdagaminin?"
Subhuti vastasi: "Ei ajattele, Maailmankunnioittama. Miksi on näin? Vaikka sakrdagamin tarkoittaa menemistä ja palaamista vielä yhden kerran, todellisuudessa ei ole sen enempää menemistä kuin palaamistakaan. Siksi sitä kutsutaan sakrdagaminiksi."
"Subhuti, mitä mieltä olet? Ajatteleeko hän, joka on saavuttanut anagaminin, että hän on saavuttanut anagaminin?"
Subhuti vastasi: "Ei ajattele, Maailmankunnioittama. Miksi on näin? Vaikka anagamin tarkoittaa ei-palaamista, todellisuudessa ei ole mitään sellaista kuin palaaminen. Siksi sitä kutsutaan anagaminiksi."
"Subhuti, mitä mieltä olet? Ajatteleeko hän, joka on tullut arhatiksi, että hän on tullut arhatiksi?"
Subhuti vastasi: "Ei ajattele, Maailmankunnioittama. Miksi on näin? Siksi, että todellisuudessa ei ole mitään arhateja. Maailmankunnioittama, jos joku arhatiksi tullut ajattelisi, että hän on tullut arhatiksi, tämä tarkoittaisi, että hän on takertunut mielikuvaan minästä, ihmisistä, tuntevista olennoista ja elämästä. Maailmankunnioittama, olet sanonut, että kaikkien ihmisten joukossa minä olen kyennyt saavuttamaan syvimmän samadhin ja että arhatien joukossa minä olen ensimmäisenä vapautunut himoista. Mutta, Maailmankunnioittama, jos itse ajattelisin tulleeni arhatiksi, tällöin et koskaan sanoisi minun nauttivan harjoittamisesta erakkona metsän keskellä, koska todellisuudessa ei ole olemassa mitään harjoitettavaa. Siksi minua kutsutaan nimellä 'Subhuti, hän joka nauttii harjoittamisesta erakkona metsän keskellä'."
Ei ole virtaa, johon virtaanastuneet ovat astuneet; ei ole palaamista, jolla kerranpalaavat palaavat; ei ole palaamattomutta, johon palaamattomat jäävät; eikä ole arhatiuta, tai ainakaan arhatilla ei ole ajatusta "minä olen arhat", siis käsitystä minästä, johon sopisi arhatin määritelmä.
Miksi on näin? Sillä virta ja siihen astuminen on vain hahmotelma Dharman löytämisestä ja polulla aloittamisesta; kerranpalaaminen on vain viimeiseksi kuviteltu jälleensyntymä aluttomista ajoista jatkuneessa ketjussa; palaamattomuus on vain tämän jälkeinen elämä; ja arhatius sen tunnistamista, että oikeastaan ei ole sellaista eroteltavissa olevaa, itsenäistä olentoa, joka on käynyt nämä vaiheet läpi. "Tämä tarkoittaisi, että hän on takertunut mielikuvaan minästä, ihmisistä, tuntevista olennoista ja elämästä" - juuri mielikuvia nämä vain ovat, ajatusrakennelmia, joilla on korkeintaan kuvaannollinen yhteys todellisuuteen.

"Tunne itsesi", sanotaan. Nyt jos ajattelemme, että "nimi" on mielen sisältöä, siis mikä tahansa nimi, jolla voit tätä "itseä" kutsua, on vain ajatus, sana mielessä, ja siten ei-itse (päättelyllä, jonka esitin jo aikaisemmin ja jonka pian kertaan, ja jonka tuloksena huomaamme, että mielen neljänlajiset sisällöt ovat ei-itsejä), ja toisaalta kaikki fyysinen, siis kehomme tai omaisuutemme, on samankaltaisen päättelyn perusteella ei-itse, niin mitä jää jäljelle sulkiessamme pois nimen ja muodon? Siinäpä mietiskeltävää!
Niin, miksi nimi tai muoto eivät kelpaa, vaan joutuvat hyljätyksi "kandidaatti-vaiheen" jälkeen? Siksi, että "itsen" pitäisi olla jotain pysyvää, jakamatonta, ja tyydyttävää. Kuitenkin fyysistä muotoa, puhumattakaan mielen neljästä osa-alueesta (tunteet, havainnot, ajatukset, tietoisuus), leimaa vastakkainen kolmoispiirre: pysymättömyys/muuttuvaisuus, jaettavuus osiin, ja tyydyttämättömyys. Mielen elementtien osalta jaettavuus voi olla hankalampi havaita, mutta esim. tietoisuus jakautuu tietoisuus-hetkiin, siis esim. tämän hetken tietoisuuteen, ja tuon äsken menneen hetken tietoisuuteen. Joka tapauksessa pitäisi kaikkien "pysyvä, jakamaton, tyydyttävä"-tripletin osien olla läsnä, jotta voisimme hyväksyä ehdokkaan "itseksi"; siispä on joka aggregaatti (muoto, siis keho, ja nämä 4 mieli-aggregaattia) hylättävä jo ensimmäisen toteutumattoman kohdalla.
Nagara Suttassa (SN 12.65) (ja monessa muussa 12 ehdonvaraisen olemassaolon ketjun lenkkiä käsittelevässä sutrassa) sanotaan, että "nimen ja muodon" lakkaamisesta seuraa tietoisuuden lakkaaminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vaipuisimme sellaiseen tiedottomuuteen, kuin unettomassa nukkumisen tilassa, vaan uskoisin, että kyseessä on ennemminkin se, mitä D.T.Suzuki nimittää
kirjassaan Zen Doctrine of No Mind nimellä "The Unconscious" - eräänlainen perimieli, perustaso, joka on aina läsnä, mutta yleensä monenlaisen (juuri nimestä ja muodosta koostuvan) tauhkan peittämänä.