13.
Sitten Subhuti kysyi Buddhalta: "Maailmankunnioittama, millä nimellä meidän pitäisi kutsua tätä sutraa ja miten meidän pitäisi ottaa vastaan ja harjoittaa sitä?"
Buddha sanoi Subhutille: "Tämä sutra on nimeltään Täydellisen viisauden timantti. Teidän täytyy harjoittaa sutraa sen nimen mukaisesti. Miksi on näin? Subhuti, se mitä Buddha kutsuu täydelliseksi viisaudeksi, ei ole täydellistä viisautta. Subhuti, mitä mieltä olet? Onko Tathagatalla jokin opetus, jota hän opettaa?"
Subhuti vastasi Buddhalle: "Maailmankunnioittama, Tathagatalla ei ole opetusta, jota hän opettaa."
"Subhuti, mitä mieltä olet? Onko kolmessatuhannessa maailmassa olevien pölyhiukkasten lukumäärä suuri?"
Subhuti vastasi: "Se on valtava, Maailmankunnioittama."
"Subhuti, Tathagata opettaa, että pölyhiukkaset eivät ole pölyhiukkasia. Siksi niitä kutsutaan pölyhiukkasiksi. Lisäksi Tathagata opettaa, etteivät maailmat ole maailmoja. Siksi niitä kutsutaan maailmoiksi. Subhuti, mitä mieltä olet? Voiko Tathagatan havaita kolmenkymmenenkahden kehollisen tuntomerkin avulla?"
"Ei voi, Maailmankunnioittama. Tathagataa ei voi havaita kolmenkymmenenkahden kehollisen tuntomerkin avulla. Miksi on näin? Siksi, että Tathagatan opettamat keholliset tuntomerkit eivät ole kehollisia tuntomerkkejä. Siksi niitä kutsutaan kehollisiksi tuntomerkeiksi."
"Subhuti, jos kunnianarvoisan perheen poika tai tytär harjoittaa hyväntekeväisyyttä yhtä monen elämän ajan kuin Gangesjoessa on hiekanjyviä ja jos taas joku toinen muistaa tästä sutrasta edes nelisäkeisen gathan verran ja opettaa sitä muille, niin jälkimmäisen osakseen saamien ansioiden määrä on paljon suurempi kuin edellisen."
Täydellinen viisaus on kuin timantti: kirkas, ja niin kova, että sitä leikkaa vain toinen timantti.
Jos "pölyhiukkaset eivät ole pölyhiukkasia", niin mitä ne sitten ovat? Ehkä sanoja, joilla viitataan tomun kappaleisiin - siis kenties tässä ideana on tehdä magrittelainen jako esittäjän ja esitettävän välille, sanan ollessa vain esittäjä. Toisaalta on mahdollista, että viitataan siihen, ettei mikään asia, kuten "maailma", ole itsellisesti ja riippumatta "maailma", vaan koostuu ei-maailma-elementeistä ja on niistä riippuvainen.
Monelle loogikolle identiteetin "pölyhiukkanen on pölyhiukkanen" kaataminen ja kumoaminen näin voi olla pöyristyttävää, sillä itseidentiteettiä pidetään usein tautologiana eli itsestäänselvyytenä. Kuitenkin kielen luonteen tuominen esiin vain kuvaajana, ei asiana itsessään, ja toisaalta, asioiden keskinäisriippuvaisuuden, siis itsettömyyden, nostaminen esiin näissä esitetyissä asioissa lienee paikallaan, ja todellakin "viisasta".