27.
"Ajatteletko, Subhuti, että Tathagata on saavuttanut ylittämättömän ja täydellisen valaistumisen täydellistyneen kehonsa avulla? Subhuti, sinun ei pidä ajatella näin, sillä Tathagata ei ole saavuttanut ylittämätöntä ja täydellistä viisautta täydellistyneen kehonsa avulla. Ajatteletko Subhuti, että se, joka pyrkii saavuttamaan ylittämättömän ja täydellisen valaistumisen, väittää tuhonneensa kaikki dharmat? Älä ajattele näin. Miksi on näin? Siksi, että se, joka pyrkii saavuttamaan ylittämättömän ja täydellisen valaistumisen, ei väitä tuhonneensa kaikkia dharmoja."
Taitaa olla pikemminkin niin, että Tathagata on saavuttanut täydellistyneen kehonsa ylittämättömän ja täydellisen valaistumisensa avulla. Mutta miten hän on voinut saavuttaa kehon, joka hänellä on ollut syntymästä, jollain, joka tapahtui vasta hänen ollessaan, TV-sarjan nimeä mukaillen, "kolkyt ja risat"? No, kyllähän ylittämättömästi valaistuneelle kuuluu täydellistynyt keho, joten oli selvää, että myös hänellä sellainen olisi. Ja, vaikka valaistumisen hetki koittikin vasta bodhi-puun alla, niin Dipankara-buddha oli tiennyt antaa hänestä ennustuksensa jo lukemattomia ajanjaksoja ennen, joten tavallaan voi sanoa, että se oli määrätty.
Onko sitten kaikki fatalistisesti ennaltamäärättyä? Väitän, ettei, ja tässä perusteluja:
- Buddhalla sanotaan olleen valinta universaalin monarkkiuden ja valaistuneen viisaan elämän välillä. Valinnan mahdollisuus on ristiriidassa tiukan ennaltamäärätyn maailman kanssa.
- Aluksi Buddha ei ollut taipuvainen opettamaan, vaan hänet piti suostutella siihen, mikä onnistuikin. Myös suostuteltavissa oleminen, ja mielensä muuttaminen yleensäkin, on osoitus samasta kyvystä valita, joka jälleen asettuu tiukkaa fatalismia vastaan, ellei sitten argumentoi, että myös nämä valinnat ja niihin johtanut kogitaatio on määrätty ennalta.
No, tämän pienen sivupolun voimme jättää tarpomatta pidemmälle - riittänee todeta, että Buddhalla oli täydellistynyt keho, sillä suurmiehillä on sellainen, ja Buddha oli suurmies.
Entä "kaikkien dharmojen tuhoaminen"? Senkin uhalla, etten voi tällaisella avoimella foorumilla tuntea yleisöäni, ja tyhjyysopin sanotaan olevan mahdollisesti vaarallistakin, aion nyt viitata siihen niin, että Buddhahan on oivaltanut ehdonvaraisten asioiden (dharmojen) tyhjyysluonteen. Jos sanotaan, että jokin asia on "tyhjä", niin "tietämätön maallikko" (jota käytän tässä vain kielikuvana) voisi kuvitella, että tuolloin tätä asiaa ei ole, se on olematon, siispä hänelle on, kuin jokin, mikä vielä äsken oli, oli olemassa ja olevainen, onkin nyt olematon; siispä on se tuhottu!
Näin ei tietenkään asian laita ole, vaan a) alun perinkään mikään asia ei jyrkän tulkinnan mukaan ollut "olemassa" tai "olevainen" ainakaan ilman lisämääreitä, vaan ainoastaan sovinnaisella tasolla voimme sanoa näin; b) mikään tässä olemassaolon tilassa tai sen asteessa ei muuttunut - varsinkaan jyrkän binäärinen "olemassaolo" ei humpsahtanut toisen puolen "olemattomuuteen"! Asiaa vain selvennetään ja kirkastetaan sellaisena, kuin se oli jo valmiiksi, kas näin: ehdonvaraisen asian luonne "tyhjänä" ei ole tyhjyyttä olemassaolosta tai olevaisuudesta (jollaisena voimme havaittua asiaa sovinnaisesti käsitellä), vaan tyhjyyttä
itsellisestä olemassaolosta: siispä, mikään ehdonvarainen ei ole olemassa
itsestään, vaan ainoastaan noiden ehtojen, joihin ehdonvarainen-sanalla viitataan, toteutuessa ja niiden voimasta. Samoin, näiden tarvittavien ehtojen (kuten riittävät syyt ja suotuisat olosuhteet) päättyessä, muuttuessa, hävitessä, asiaa ei enää olekaan. Tämä on keskinäisriippuvaisuuden kulmakivi: kun tämä, niin tuo. Näistä tekijöistä, tämä syntyy. Näiden kannattavien voimien hävitessä, tämäkin häviää. Tähän perustuu koko kokemamme asioiden ja olioiden verkko, jossa osat riippuvat toisistaan ja ne jälleen toisista loputtomissa, rekursiivisissa ketjuissa - ja tämä vastakohtana sille, että asiat olisivat "itsellisiä", siis olemassa absoluuttisesti, itsestään, riippumatta mistään.
Näin siis Tathagata ei ole tuhonnut eikä väitä tuhonneensa kaikkia dharmoja, mutta on ymmärtänyt ja tuonut esiin niiden luonnetta tyhjinä (itsestä ja itsellisestä olemassaolosta)!