Toisinajattelua - 1

En valitettavasti osaa sanoa syytä, mutta on suloista kun sie uskallat tehdä toisin! Ehkä toisinajattelua estää jokin pelko ihmisessä, jotain hyväksynnän hakemiseen liittyvää?

Hm ... vaihtoehtoihmisillä taitaa joskus olla taipumusta jonkinasteiseen hybrikseen, siis ajattelutapaan, että se, mitä itse pitää tärkeänä, on jotenkin erityisen omaperäistä, arvokasta ja syvällistä, kun taas "ne muut" kulkevat massan mukana ilman omia mielipiteitä. Saattaa jopa olla niinkin, että yrittäessään osoittaa "omaperäisyyttään" ja "syvällisyyttään" nämä ihmiset sortuvat juuri siihen, mistä muita arvostelevat.

Taitaa kuitenkin olla niin, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvinkin samanlaisia, mutta sattuvat nyt vain päätymään erilaisiin ratkaisuihin. Joku tykkää kulkea paljasjaloin, toisen mielestä kengät ovat mukavammat. Joku leikkaa nurmikkonsa liiankin lyhyeksi, toinen anta heinien ja rikkaruohojen kukkia. What's the difference? Vaikka ihmiset usein ajattelevat eri tavalla ja päätyvät erilaisiin ratkaisuihin, yhteistä heille on se, että suurin osa haluaa nähdä elämänsä mielekkäänä, että heidän olemisellaan on jokin merkitys.  Siinä katsantokannassa nurmikon leikkauksella on varmasti ihan sama merkityssisältö kuin pitkässä heinikossa käyskentelyllä.

Ainahan on niitä, jotka kyselevät ja ihmettelevät: yksi ihmettelee paljaita jalkoja, toinen kenkiä. Jälleen: what's the difference? Tärkeintä on kuitenkin se, että mitä tahansa teemmekin, koemme sen mielekkääksi. Ei sitä tarvitse suhteuttaa muiden tekemisiin.

Mutta eikös se ole kaunista, että kaikki meistä ovat erillaisia.
Eri tapoja, tyylejä,ajatuksia,kokemuksia.

Olisihan hivrveän ikävää jos olisimme samoja, vaikka pohjimmiltaan olemmekin.
Kaunista 

Meillä ku oli rivitalossa asunto ni annettiin sen pihan kasvaa ihan miten se itse halus ja siitä saatiinkin kuulla sit melkein päivittäin (ei tietenkään suoraa keltäkään, mut naapureitten jutusteluita sattu kuulemaan pihalla lähes päivittäin  ). Asialle ei kyllä tehty mitään ja jossain vaiheessa kun joku naapureista oli valittanut etiäpäin asiasta ni jaettiin lappu kaikkiin asuntoihin että pihat on pidettävä kunnossa asukkaan itse ja plaa plaa plaa... ja ei kyllä sittenkään tehty asialle mitään 

Ihmettelen myös joskus ihmisiä, jotka eivät ihmettele tämän olemassaolon ihmeellisyyttä! Tämä upea elämä menee monilta ihan ohi, kun juostaan vain kaikenmaailman pikkuasioiden perässä kamalan tärkeinä.

Niinpä. Viime yönä oli häkellyttävä ukonilma ja seurasin koko ajan parvekkeelta, miten se lähestyi, tuli kohdalle, meni ohi, uusi vaihe lähestyi ja tuli kohdalle (tässä vaiheessa oli mentävä sisään, kun sade alkoi piiskata jopa asuntoni parvekkeen oveen). Salamat välkkyivät muutaman sekunnin välein ja valaisivat hetkittäin maiseman kuin keskipäivällä. Oli huikean upeaa. Siinä välillä sitten huomasin, kuinka jotkut ihmiset ajoivat ihan tavallisesti autonsa parkkiin, eivät vilkaisseetkaan taivaalle vaan ottivat kamansa ja lampsivat sisään. Tuli mieleen, että nämä ihmiset eivät edes "näe" luonnon ihmeitä.

Tämä tykkäsi kuvauksen perusteella myös parveketädistä.

^ Tuommoiset poikkeukset piristävät kyllä ympäristöä. Vanhempani asuvat alueella, jonka asukkaista suuri osa on semmoisia rikkaita ja hieman vihaisia vanhoja ihmisiä, jotka eivät pidä mistään epätyypillisestä tai boheemista. Siitä huolimatta sieltä löytyy aina jokunen väriläiskä, kuten eräs huippu vanha täti susikoirineen. Hän aina pysäyttää minut mitä ihmeellisintä tavaraa pursuavalta parvekkeeltaan juttelemaan ja ihmettelee, kun naapurit valittavat aina milloin tupakanpoltosta ja milloin sotkusta... Luo mainiota kontrastia alueelle.

Ainiin, jokunen toisinajatus tuli vielä mieleen. Olen enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen maalliseen omaisuuteeni. Globaalisti mitattuna minulla on asiat erittäin hyvin. En ymmärrä, miksi pitäisi olla koko ajan tekemässä töitä ja ostamassa lisää tavaroita. Koko maailma pyörisi ihan hyvin vähän vähemmälläkin työnteolla, jos kaikki sotiminen ja muu tuhoisa "työ" jätettäisiin tekemättä.

Olen ihmetellyt tässä juuri samanlaisia asioita. En oikein ymmärrä kun ihmiset puhuvat "jos voittaisin lotossa muuttaisin jonnekin ökyrikkaaseen kaupunginosaan, kenties ulkomaille". Miksi ihmiset haikailevat jotain niin suurta ja mahtavaa? eikö voisi olla onnellinen siihen mitä on tässä ja nyt. Jotenkin kummaksuttaa että ihmiset ovat usein niin rahan ja vallan perään. Pitäisi olevinaan saada hyväpalkkainen työ, vaikutusvaltaa ja ulkomaan lomamatkoja pitäisi olla montakertaa vuodessa. En ymmärrä! Minulle tärkeintä on, että voin tehdä sellaista työtä josta todella nautin. Työ, johon on mukava lähteä aamuisin ja jossa saa toteuttaa itseään. Jopa vapaaehtoistyö sopisi minulle, mutta sillä en kuitenkaan saisi elätettyäni itseäni :/ Perusperiaatteeni onkai se, että olen onnellinen jos minulla on rahaa maksaa vuokraa ja rahaa ostaa ruokaa. Silloinhan ihmisellä on kaikki mitä tarvitsee -koti ja maha täynnä 

Ja nuo raha-asiat ovat tuollainen oravanpyörä; ensin täytyy saada rahaa että voi ostaa ison talon. Sitten kun on iso talo, piha täytyy laittaa upeaksi isolla rahasummalla. Kun piha on kunnossa, täytyyhän sitä olla isompi auto... Ja mitä tämä kaikki suuruudenhimo tarkoittaakaan... sitä, että työn pitää olla hyvä, siellä pitää tehdä paljon töitä ja täytyy menestyä. Jatkuvaa kilpa-ajoa. Onhan se ihan ymmärrettävää jos joku tuosta elämäntavasta nauttii, niin mikäs siinä sitten. Harmikseni olen kuitenkin tavannut ihmisiä jotka loppupeleissä tuskastuvat ja katkeroituvat elämään jos ja kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

Olen ihmetellyt tässä juuri samanlaisia asioita. En oikein ymmärrä kun ihmiset puhuvat "jos voittaisin lotossa muuttaisin jonnekin ökyrikkaaseen kaupunginosaan, kenties ulkomaille". Miksi ihmiset haikailevat jotain niin suurta ja mahtavaa? eikö voisi olla onnellinen siihen mitä on tässä ja nyt.

Ei se, että ihmisillä on unelmia, tarkoita sitä, etteivätkö he olisi onnellisia. Haaveilevathan monet maailmanrauhastakin.