Mä luulen että ihmisissä ei ole kaikkee "pahaa" syntyessään, paitsi että jos niitä helvettejä osuu kohdille ja niitä jopa tietoisesti lapselle tarjoillaan roolijakoineen... Ja sit kerrotaan että pahapahapaha.. Mä luulen että ihminen on potentiaalisesti hieno eläin, joka voi oppia oikeissa olosuhteissa kaikkee sopivaa. Ja että hyvä/paha on yhdenlainen jakokäsite...joka värittää sitä kokemusta elämässä ja värittää toinen toistaan.. ja saa olla toki niin.
Mulla on ollut vuosien ongelma "antaa anteeksi" yhdelle että huijasi mua johonkin mistä en tiennyt että olikaan ja mä en ole antanut sitä anteeksi... Mä olen vain oppinut että sitä on aika paljon mitä vaik nyt lapset laitetaan käymään läpi ja mä en ymmärrä miks sitä on niin paljon ja miksi elämästä on kehitetty semmoinen konsepti ja ohjelma mikä kierrätetään tääl about kaikille läpi. Se on ahdistanut niin paljon että oon viettänyt paljon aikaa itsemurha-ajatusten parissa eikä tunnu turvalliselta tehdä uusii perillisiä, jos ne vihaa ja häiriintyy ja kärsii yhtä paljon. Must nykymaailmassa on kielletty kehitys parempaan kun kaikkee halutaan vaan laumata.. Anteeksi-systeemi on kans ihan syvältä..
Lapsena mä muistan ajatuksen että mikään ei lopulta voi haitata niin paljon, että on henki/sielu ja Jumala ja se on voimakkaampi kaikkea muuta ja pysyy puhtaana kaikesta mitä koin pelottavaksi ja arveluttavaksi/ikäväksi.... Mä jopa ajattelin että se Jumalan rakkaus jne. on niin valtavaa että se auttaa jopa eläimiä joita teurastetaan ihmisille. Lopulta mä olen kääntynyt uskostani poispäin siihen että me oikeesti tehdään paljon asioita, mitkä haittaa ja vaikuttaa negatiivisesti kehossa ja muiden kehoissa ja että siitä kannattaa pyrkiä pois. Ihan se sama lopulta varmaan kaikkien pyrkimysten kanssa. Sitten kun on vuosia ajatellut liikaa sitä haluis vaan antaa olla ja toivoo että tää kokemus joskus päättyy eikä sitä tarvitse enää ajatella.
Ihan niinkuin on lapsia jotka eläinyhteisö on adoptoinut ja sitten ne kävelee neljällä jalalla ja ulvoo.. Niin me ollaan eläimiä jotka on keksinyt kaikenlaista ajanvietettä.. eikä kaikki koske kaikkia. Mä en vieläkään halua että mulle oltais tehty joitain asioita kesken kasvun, ja sit mä koetan suojella mun pentua niiltä. Olis kiva voida luottaa ihmisiin.
Sori että tää on nyt vaan ajatussumaa, en jaksa muotoilla mitään kun toi vaan niin triggeröi. Kaikki ollaan varmaan omii juttuja. Ehkä Nayrus on oikeassa. Mä en vaan halua ajatella olevani lastenraiskausmurhaaja syntyessäni.. Tai toisaalta ajatella että oon vaik itsenä lapsena laittanut toisen tekemään mulle jotain... Niinkuin katolinen kirkko on jossain selittänyt pedofilipapeista, että ne lapset on ollut demonisia ja syyllisiä siihen. Mä vaan niin vihaan tätä maailmaa, ehkä mistään ei voi tietää mitään. Ugh