Mun on aivan pakko pasteta tämä irkkilogin pätkä tähän väliin. Kokemus oli niin absoluuttisen jumalallisen täydellisen ylitsevuotavan rakkaudellinen, etteivät mitkään sanat tee sille oikeutta. Jokainen voi etsiä saman ikuisen valon itsensä sisältä.
14:15 <@Miffy> kävästiin happomatkailemassa
14:15 <@Miffy> voi että oli ihanaa
14:15 <@Miffy> nousut oli kyl aivan jotakin käsittämättömän hirveetä
14:15 <@Miffy> semmosta pyöritystä et meinas oksentaa
14:16 <@Miffy> ku se kiihdytti oikeen lujaa
14:16 <@Miffy> ja lopulta päästiin valon nopeuteen ja nähtiin kaikki kvanttisesti
14:16 <@Miffy> miten kaikki olemassaoleva kirjaimellisesti pullahtaa tähän tyhjästä
14:16 <@Miffy> semmonen ihan ihme kukkuluuruu-fiilis
14:17 <@Miffy> kuunneltiin miten maailmankone jyrisee ja katteltiin miten kaikki liike jättää tracereita energiakenttään
14:17 <@Miffy> sit pysty tosi helposti muuttaan asioita ajattelemal ne toisiksi
14:17 <@Miffy> ja auringonpaistetta kesti ihan älyttömän hyvin
14:17 <@Miffy> join ehkä litran koko päivänä vaik oltiin suoras paahtees
14:17 <@Miffy> enkä syöny ku kaks lautasellista kevyttä salaattia koko päivänä
14:18 <@Miffy> mut en saanu mitään kuivumisoireita enkä palanu tai mitään
14:18 <@Miffy> sitä oli niin täydellisen yhtä luomakuntansa kanssa ettei siinä voinu tarvita mitään
17:57 <@Miffy> siitä tripistä viel
17:58 <@Miffy> tajusin miten äärettömän syvällisiä on esimerkiksi crazy frog, joka on ihan ku se kaiken luova valonsäde ja maailmankoneen meteli
17:58 <@Miffy> ja trollface joka näyttää aivan siltä ilmeeltä joka kurkkaa koko maailmasta takasin sit ku uskaltaa ottaa energiaa tarpeeks vastaan
17:58 <@Miffy> sillon kattoo suoraan itteensä eli tyhjyyteen
17:59 <@Miffy> ja jos ymmärtää sen niin et siitä tulee itsestään selvää todellisuutta niin voi luoda tietosesti
17:59 <@Miffy> luoja ei vaan usko itteensä ja pitää puheita luomisesta naurettavina
Me nähdään tätä unta, ja me törmätään toisiimme täs unen sisällä. Jokaisen uni on kuitenkin omansa eikä me voida lopulta ikinä olla varmoja mistään muusta kuin siitä että kun me katotaan toisiamme, me tunnetaan se tyyppi joka sieltä kattoo takasin. Itsensä katsominen on kuitenkin äärettömän raskasta puuhaa; se on kuin menisi kahtasataa moottoritiellä ilman tuulilasia tai ajolaseja tai edes verkkokalvoja pupillien suojana. Kokemusta suoraan vastaanottimeen ja energia virtaa päästä varpaisiin niin että kipeää tekee. Ei voi suositella heikkohermoisille
