Uskontonne - 12

Minulla on jotenkin sellainen yleinen kosminen ymmärrys siitä miten asiat ovat, mutta minkäänlaista pelastusta se ei anna. En malta uskoa ettei pelastusta ole olemassa ja niinpä jatkan etsimistä. Kaikkein järkeenkäyvin malli on buddhalainen valaistumistie-malli ja jälleensyntymäkin tuntuu jotenkin oikealta, mutta edes siihen asiaan ei ole kauheasti omaa yhteyttä vaan se on tosiaan sellaista järkeilyä. Aina kun on hetkeksi päässyt varmuuteen jostain hengellisistä asioista, syvä ateistinen ääni mieleni syövereistä alkaa huutaa. En tykkää siitä ollenkaan.

Pakana ilmoittautuu. En koe olevani täysin ateisti, ennemminkin jonkinlainen pakana jos pitäis jotenki alkaa määrittelemään.

Noh mä oon normi ev. lut. mut en sit kuitenkaan ihan normi. Eli uskon kolmiyhteiseen Jumalaan yhdeasä ja erikseen mutta uskon myös luonnon ja elollisten olentojen pyhyyteen. Tai niin kuin että kaikessa mikä on luotu on pala luojaa, joten jokainen ihminen, eläin ja kasvi on pyhä ja voimallinen. Jumalan kanssa voi näin ollen päästä yhteyteen myös ihmisten, eläinten ja luonnon kautta, mutta tämä yhteys vaatii täydellistä kunnioitusta ja luottamusta kahden universumin osasen kesken. En usko yksittäisen ihmisen elämän vaiheiden olevan ennaltamäärättyjä enkä selitä maailman tapahtumia Jumalan tahdolla. Ihmisillä on vapaus valita ja Jumala ei puutu heidän elämäänsä ellei näe sitä tarpeelliseksi. En myöskään lue Raamattua mitenkään fundamentalistisesti vaan uskon sen olevan osittain vertauskuvallinen aikasidonnainen kokonaisuus joka provosoi ihmistä itse etsimään vastauksia elämänsä ongelmiin ja pulmiin. Myöskään luomiskertomukseen en usko sinällään vaan kannatan mallia joka yhdistää evoluutioteorian ja Jumalan. Näen että jo ennen niitä kahta kuuluisaa hiukkasta oli Jumala joka laittoi kaiken alulle ja valvoi tapahtumaketjun etenemistä. Ainiin uskon myös että kaikki uskovat uskovatoikeestaaan samaan Jumalaan, mutta eri kulttuurit ovat muokanneet jumalkuvansa juuri itselleen parhaiten sopivaksi. Näin ollen uskon myös että pelastukseen on monta tietä eikä niistä yksikään ole toista huonompi. Yhteisymmärrykseen pyrkiminen, ennakkoluulottomuus ja avarakatseisuus ovat onnellisuuden avain.

Mielestäni maailma on jo itsessään niin kiehtova paikka ja elämä niin suuri seikkailu, ettei niistä tarvitse etsiä sellaista, mitä niissä ei ole.

Puhumattakaan siitä, että näemme jokainen maailman eri kulmasta ja se näyttää jokaiselle omaltaan. Sokealle voi kertoa väreistä, mutta parhaimmillaankin sokea pystyy vain kuvittelemaan ne.

Kulttuurissamme esitetään usein kysymys "uskotko Jumalaan". Jotkut uskoo, toiset ei jne... Minun kohdallani voisi enemmänkin sanoa, että kyseessä on tieto. En tietenkään väitä tietäväni oikeastaan mitään 100-prosenttisen varmasti, mutta melko varmasta tiedosta on kyllä kyse.