Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uskontonne - 3

Colourflower

  • Vieras
Vs: Uskontonne
« Vastaus #30 : 09. Kesäkuuta 2011 klo 12:33 »

Luon myös oman uskoni, ja olen uskovainen.

Luodaan kimpassa kivempaa maailmaa <3

Olen myös vakuuttunut, että yhtäältä on olemassa Luoja, mutta toisaalta me olemme itsekin osa sitä Luojaa.
Kirjattu

v-i-p

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1680
Vs: Uskontonne
« Vastaus #31 : 09. Kesäkuuta 2011 klo 21:39 »
  • Tykkää (0)

  • Luon myös oman uskoni, ja olen uskovainen.

    Luodaan kimpassa kivempaa maailmaa <3

    Olen myös vakuuttunut, että yhtäältä on olemassa Luoja, mutta toisaalta me olemme itsekin osa sitä Luojaa.

    Voi kun on kiva kun on ihmisiä, jotka pystyvät noin napakasti pukemaan sanoiksi jotain niin suurta  ^-^
    Kirjattu

    Easle

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 24
      • Newspapermap.com
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #32 : 10. Kesäkuuta 2011 klo 13:36 »
  • Tykkää (0)

  • Itse olen ateisti. Uskon; jopa luulen tietäväni, ettei ole olemassa mitään nk. jumalaa. Se on asia jota en voisi muuttaa itsessäni, vaikka haluaisinkin. Peruskoulun uskontotuntien kristinuskon tuputus tuntui aina väärältä, vasta yhdeksännellä luokalla pääsin vaihtamaan elämänkatsomustietoon. (halusin lopettaa luterilaista kristinuskoa "opettavilla" tunneilla käymisen jo ala-asteen jälkeen -- heti kun rupesin ihan oikeasti kyseenalaistamaan asioita (vaikka olenkin jo ihan ihan pienestä pitäen luovasti ajatellutkin)).

    Mielestäni orjallisesti opetettuihin uskontoihin uskovat ihmiset ovat ainakin tällä saralla hyvin tylsiä. He uskovat asioihin joita heille on syötetty jo kehdosta pitäen. Tokikaan tämä ei päde ihmisiin jotka ovat tulleet uskoon vasta paljon myöhemmin -- heistä ajattelen jotakuinkin samaa kuin seuraavista.

    Omasta näkökulmastani on mielenkiintoista keskustella/seurata ihmisiä, jotka ovat kehitelleet oman uskonsa heuristisesti, omien kokemusten pohjalta ilman kolmansien osapuolien "opetuksia". Heidän kanssaan on mielenkiintoista keskustella (näkemyksellisistä) asioista, toisin kuin kristittyjen jotka vaan vertailevat asioita raamattuun eivätkä yleensä ole millään asteella valmiita muuttamaan näkemyksiään. Itse olen valmis muuttamaan näkemystäni jos oikeasti tulisi realistinen vaihtoehto vastaan -- olen kylläkin hyvin skeptinen tämän sattuman todennäköisyyden suhteen.

    edit:
    Ja mitä tulee yleiseen suhtautumiseen ihmisten välillä: Optimaali olisi mielestäni se että ihmiset eläisivät solidaarisesti keskenään jonkin sortin heimoissa (::)) ja suosiolla jättäisivät uskonnoista tappelemisen pois, mikäli niistä sovussa keskusteleminen ei onnistuisi...
    « Viimeksi muokattu: 10. Kesäkuuta 2011 klo 13:48 kirjoittanut Easle »
    Kirjattu

    Miffy

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 250
    • so mothafuckin' zen
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #33 : 10. Kesäkuuta 2011 klo 15:28 »
  • Tykkää (0)

  • Itse olen ateisti. Uskon; jopa luulen tietäväni, ettei ole olemassa mitään nk. jumalaa. Se on asia jota en voisi muuttaa itsessäni, vaikka haluaisinkin. Peruskoulun uskontotuntien kristinuskon tuputus tuntui aina väärältä, vasta yhdeksännellä luokalla pääsin vaihtamaan elämänkatsomustietoon. (halusin lopettaa luterilaista kristinuskoa "opettavilla" tunneilla käymisen jo ala-asteen jälkeen -- heti kun rupesin ihan oikeasti kyseenalaistamaan asioita (vaikka olenkin jo ihan ihan pienestä pitäen luovasti ajatellutkin)).

    Olen ehkä miedosti eri linjoilla tässä jumalakysymyksessä, mutta olen silti sitä mieltä että olet aivan oikeilla jäljillä ja niitä kannattaa seurata. On aivan turhaa päättää ruveta uskomaan johonkin juttuun joka ei luontevasti natsaa itselle eikä tunnu järkevältä. Sitten kun jonkun jutun ymmärtää yhtä selvästi kuin perunoiden keittämisen niin on paljon helpompi uskoa todeksi se mikä vaikuttaa olevan totta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä että maailma on aina kummallisempi kuin osaamme arvata.

    Lainaus
    Omasta näkökulmastani on mielenkiintoista keskustella/seurata ihmisiä, jotka ovat kehitelleet oman uskonsa heuristisesti, omien kokemusten pohjalta ilman kolmansien osapuolien "opetuksia". Heidän kanssaan on mielenkiintoista keskustella (näkemyksellisistä) asioista, toisin kuin kristittyjen jotka vaan vertailevat asioita raamattuun eivätkä yleensä ole millään asteella valmiita muuttamaan näkemyksiään.

    Hyvä pointti! Jokainen joka on valmiiksi päättänyt mikä on totta, on sulkenut kaiken totuuden etsinnän itseltään pois. Kun löytää jonkin Totuuden jonka syvästi ymmärtää todeksi, voi ottaa sen pohjaksi seuraaville tutkimuksille mutta pitäen sen mielessä että aivan kaikki näkemykset ja uskomukset maailman luonteesta saattavat heittää häränpyllyä.  ;)

    Lainaus
    Ja mitä tulee yleiseen suhtautumiseen ihmisten välillä: Optimaali olisi mielestäni se että ihmiset eläisivät solidaarisesti keskenään jonkin sortin heimoissa (::)) ja suosiolla jättäisivät uskonnoista tappelemisen pois, mikäli niistä sovussa keskusteleminen ei onnistuisi...

    Yksinkertaisimmat asiat ovat aina vaikeimpia ymmärtää.
    Kirjattu
    meditoi mun kaa, beibe

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #34 : 10. Kesäkuuta 2011 klo 17:36 »

    Minulla oli myös sellainen kausi, jolloin pidin ylivoimaisesti luotettavimpana näkemyksenä sitä, ettei ole olemassa mitään jumaluutta, jumalallista tms. Vielä siinäkin vaiheessa, kun olin kääntänyt ajoittaiset tutusteluni kristilliseltä puolelta tuonne idän ihmeisiin, valtaosan ajasta en oikeasti uskonut mihinkään. Lähinnä minusta oli "houkutteleva ajatus", että hindulais-buddhalais-taolaisesta osastosta löytyisikin jotain todellista (ja Lähi-idän uskontojen näkemyksistä näin ollen ei). Myöhemmin elin kamalan etsimällä etsimisen vaiheen. Luin buddhalaista kirjallisuutta ja kai uskoinkin siihen, sitten innostuin Intiasta (luonnollisesti käymättä ikinä paikan päällä) ja pidin hindumystiikan näkemyksiä vähän aikaa ihan tosina, sen jälkeen pidin pitkän juttutuokion baha'i-yhteisön jäsenten kanssa, islamilaisesta sufismistakin olin erään silloisen tutun kautta kiinnostunut. Mikään näistä ei saanut minussa aikaan pysyvää uskoa; lähinnä ne jättivät jälkensä, vaikuttivat kokonaissuhtautumiseeni asioihin.

    Viisi vuotta sitten keväällä kuitenkin koin ihan henkilökohtaisesti niin voimakkaita "on todella jotain enemmän!" -kokemuksia, ettei paluuta ollut. Kokemukset eivät liittyneet minkään tietyn uskontokunnan oppeihin, vaikka luinkin samoihin aikoihin sekä psykedelian ja buddhalaisuuden yhtymäkohdista että länsimaisesta "kerettiläisestä" perinteestä (joka niin ikään hyväksyy valaistumisen ja jälleensyntymän). Ytimessä oli kuitenkin omakohtainen kokeminen. Seuraavassa vaiheessa menin mukaan tiibetinbuddhalaiseen ryhmään, josta pikapuoliin jättäydyin pois. En sopeutunut uskonryhmään, en edes sellaiseen, jonka ydinopetus on lähimpänä omia oivalluksiani. Toisaalta itsekseen mietiskelykin osoitti haavoittuvuutensa. Kun tutustuin entiseen seurustelukumppaniini (nykyiseen parhaaseen ystävääni) vajaat kolme vuotta sitten, henkisellä tielläni tuli pieni kriisiosuus. Asiat, jotka yksin olin kokenut lähes ilmiselviksi, eivät näyttäneetkään yhtään sellaisilta kun niitä vertasi kumppanini kokemukseen, joka oli täysin yhtä uskottava kuin omani. Pidemmän päälle kuitenkin tämä kaikki on vain tukenut ja vahvistanut henkisyyttäni. Olen varma, että saamani väläykset ja oivallukset ovat tosia. Niiden tietä on hyvä seurata.

    "Raamattuun vertailemisen" suhteen olen muuten ihan samaa mieltä.
    Kirjattu

    anm

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 4
      • Live, love , laugh !!
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #35 : 03. Elokuuta 2011 klo 16:20 »
  • Tykkää (0)

  • Mielestäni jumala on yhtä kuin kaikkeus. Siis Panteismia. Uskon että jokaisessa meissä on jumalallinen rakkauden voima. Olen kauan etsinyt sitä "omaa" uskontoani, mutta vaikka olen kiertänyt Hare Krishnat ym. en ole vielä täysin löytänyt sitä omaa paikkaani. Pidän kyllä Wiccalaisuudesta.. ja monesta muustakin.. :)  Uskon että kaikki maailman uskonnot kuitenkin ajavat samaa asiaa takaa.
    <3
    Kirjattu
    The Greatest Thing You Will Ever Learn; Is Just To Love, And Be Loved In Return.

    Miffy

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 250
    • so mothafuckin' zen
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #36 : 03. Elokuuta 2011 klo 16:52 »
  • Tykkää (0)

  • Mielestäni jumala on yhtä kuin kaikkeus. Siis Panteismia. Uskon että jokaisessa meissä on jumalallinen rakkauden voima. Olen kauan etsinyt sitä "omaa" uskontoani, mutta vaikka olen kiertänyt Hare Krishnat ym. en ole vielä täysin löytänyt sitä omaa paikkaani. Pidän kyllä Wiccalaisuudesta.. ja monesta muustakin.. :)  Uskon että kaikki maailman uskonnot kuitenkin ajavat samaa asiaa takaa.
    <3

    Kuulostaa tutulta. Itse nimitän omaa uskontoani yksinkertaisesti panteismiksi, ja käytännössä harjoitan sitä irkkaamalla #panteismi-kanavalla... xD
    Kirjattu
    meditoi mun kaa, beibe

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #37 : 03. Elokuuta 2011 klo 17:43 »

    Minullekin anm:n näkemys vaikuttaa omakohtaisesti hyvin tutulta. Kaiken lisäksi panteismi oli nimenomaan se ratkaiseva tekijä, joka erotti minut kristinuskosta saatuani jonkinlaisen "säikähdysherätyksen" 90-luvun puolivälin jälkeen. Koska ymmärsin, että mikään tietämäni kristitty suunta ei edusta näkemystä "kaikki on jumalallista", aloin kääntyä henkisessä etsinnässäni poispäin kristinuskosta – ensimmäistä kertaa elämässäni, ikinä.

    Kaikesta huolimatta en nykyisin katso olevani yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti "panteisti". Ei panteismi sinänsä ole minusta kadonnut minnekään, olen vain löytänyt niin paljon kaikkea uutta ja erityistä, etten pysty tiivistämään näkemystäni niin typistetysti. Siinäkin mielessä anm:n näkemys vaikuttaa omakohtaisesti tutulta: en ole löytänyt "omaa uskontoani". Ja kuitenkin olen...
    Kirjattu

    mielikki

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 8
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #38 : 07. Elokuuta 2011 klo 00:04 »
  • Tykkää (0)

  • Änkeän nyt itseni heti alkuun tähän ketjuun koska on niin mielenkiintoista keskustelua.  :)

    Tuttuja ajatuksia tuosta panteismista. Itse koen uskovani panteistisesti. "Löysin" panteismin noin kymmenisen vuotta sitten kun olin aika eksyksissä elämässäni ja aloin miettiä uskon asioita. Kristinusko ei tuntunut omalta eikä oikein mikää muukaan valtauskonto. Panteismi oli se joka parhaiten kuvasi sitä mihin uskon. Toisaalta vaikka ajatus persoonallisesta jumalasta, ainakin sellaisesta, joka olisi luonut juuri ihmisen omaksi kuvakseen, vaikuttaa vieraalta, uskon että kyse on enemmästä kuin vain kaiken synnyttävästä energiasta...En oikein osaa selittää tuota ajatusta, mutta jos vaikka joku saisi ajatuksestani kiinni.

    Lisäksi minulla on vankka usko sielun olemassaoloon ja henkimaailmaan. Ja ennen kaikkea uskon että sielu on kaikella elollisella, se ei ole mikään ihmisen etuoikeus. Ihmisen ylivertaisuus muihin lajeihin nähden on kaiken kaikkiaan pelkkä ihmisen itsensä kehittelemä juttu. Ja mitä enemmän ihmiskunta oppii, tutkii ja suostuu näkemään asioita uusin silmin, sitä enemmän me tajuamme olevamme samankaltaisia muiden planeettamme elollisten kanssa. Elämä on pyhää, luonto on pyhä ja ihminen on osa sitä pyhyyttä.

    Uskon siis myös henkimaailmaan ja siihen, että me emme pysty aistimaan kaikkea mitä meidän ympärillämme on. Välillä saamme vihjeitä ja pieniä merkkejä, toiset uskovat niihin ja toiset selittävät ne tieteellä ja ihmisen omien aivojen tuotoksiksi. Tiede ei voi selittää kaikkea ja miten se voisikaan? Miten ihmiskunta kuvittelee tietävänsä jo kaiken ja omaavansa kaikkein hienoimmat ja täydellisimmät tutkimuskeinot ympäröivän maailman tutkimiseksi? Ja kysehän on toki uskomisesta, ei tietämisestä. Silti, tieteellä ei voi kumota kaikkea, eikä toivottavasti tarvitsekaan.  ^-^

    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #39 : 07. Elokuuta 2011 klo 00:18 »

    Oh, vaikuttipas tosi tutunnäköiseltä tuo Mielikin pohdiskelu. Samantyyppisiin johtopäätöksiin olen tullut itsekin, emmekä selvästi ole näkemystemme kanssa yksin tai kaksin.
    Kirjattu

    FlowerGirl

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 69
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #40 : 07. Elokuuta 2011 klo 22:09 »
  • Tykkää (0)

  • Kuuluin lapsena ortodoksiseen kirkkoon mutta heti kun "opin" ajattelemaan itse, aloin kritisoimaan kaikkea ja erosin heti kun siihen tuli mahdollisuus. Harjoitin usean vuoden aika aktiivisesti wiccalaisuutta mutta livuin siitä poispäin maallisten kiireiden ja tavattoman suurien elämänmuutosten tuomien kriisien saattelemana.

    Voi ehkä sanoa, että en pidä erityisemmin useista uskonnoista. Mitä vaikkapa kristinuskoon tulee, kristityt kautta historian ovat tappaneet älyttömän määrän ihmisiä Jumalan nimeen ja kirkko on aikanaan manipuloinut tehokkaasti ihmisiä. Ja sitten on vielä nämä "homous on synti" -roskat ja muut vastaavat. Ja puhumattakaan näistä nykysodista joita tehdään Allahin kunniaksi. Uskonnot aiheuttavat ikävän paljon konflikteja.  :( Suhtaudun myöskin kriittisesti raamattuun useista syistä. Olen viimeaikoina lukenut sitä jotta saisin muodostettua oman tulkintani kyseisestä teoksesta ja sen opeista. On kyllä ollut jännää luettavaa, kieltämättä.

    En oikein osaa sanoa vielä että mihin uskon, pohdin asiaa useasti ja olen kai matkalla johonkin lopputulokseen. :D Tähän mennessä olen todennut että uskon, että kaikkialla on sama jumalallinen voima jota palvotaan eri uskontojen muodossa.
    Kirjattu

    Easle

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 24
      • Newspapermap.com
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #41 : 08. Elokuuta 2011 klo 01:16 »
  • Tykkää (0)

  • ...
    Uskon että kaikki maailman uskonnot kuitenkin ajavat samaa asiaa takaa.
    ...
    Tähän mennessä olen todennut että uskon, että kaikkialla on sama jumalallinen voima jota palvotaan eri uskontojen muodossa.
    yms.

    Heh... vaikken suoranaisesti tykkää hyökätä (suoraan) mitään asiaa vastaan, sanon silti:
    Mielestäni on kovin "kiva ajatus" että kaikki uskonnot ovat yhtä ja ihmiset rakastavat toisiansa tietämättä edes sitä itse ja että uskonnot ovat syntyneet kun eri ihmiset ovat kokeneet asiat erilailla eri paikoissa ja niin päin pois päin jne., mutta mielestäni se on myös kovin lapsellinen ajatus.

    En sano, että olisi mitenkään väärää uskoa siihen että meitä kaikkea ohjailee ja/tai ympäröi jokin yhteinen asia -- mikäli uskoo että sellaista ylipäätään on, on hyvin luontevaa olettaa että se on kaikille periaatteessa sama, vaikka nämä kokisivatkin sen jotenkin eri tavalla.
    Sen sijaan sanon, että mielestäni olisi paljon realistisempaa ajatella että jotkin uskonnot perustuvat nimenomaan sen päälle, että sen kehittäjät ovat tiedostaneet ihmisten ajattelevan ko. tavalla, ja käyttivät, ovat käyttäneet, ja käyttävät sitä ominaisuutta ihmisten ohjailemiseen ja muihin itsekkäisiin tarkoituksiinsa...  C:-)
    Kirjattu

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #42 : 09. Elokuuta 2011 klo 11:57 »
  • Tykkää (0)

  • Sen sijaan sanon, että mielestäni olisi paljon realistisempaa ajatella että jotkin uskonnot perustuvat nimenomaan sen päälle, että sen kehittäjät ovat tiedostaneet ihmisten ajattelevan ko. tavalla, ja käyttivät, ovat käyttäneet, ja käyttävät sitä ominaisuutta ihmisten ohjailemiseen ja muihin itsekkäisiin tarkoituksiinsa...  C:-)

    Olen tosiaan elänyt aikaa kun ajattelin uskovien ihmisten olevan typeriä ja naurettavia, eihän mitään sellaista voi olla olemassa mitä ei näe tai koe. Miten olisi olemassa joku jumala tai jumalat jotka määräilisivät elämästämme tai suojelisivat meitä! Eihän se ole mahdollista koska en niitä näe.
    Mutta entä jos jumaluuden näkee ja kokeekin? Ja jos sen näkee jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä, luonnossa, olemassaolossa? Jos huomaakin että kaikki hiljalleen nivoutuu yhteen ja yhteinen energia, sielunvoima, ohjaus saattaakin vapauttaa ja auttaa ymmärtämään paljon enemmän. Moni ateisti sanoisi tähän, sinä kuvittelet, mielellä on suuri voima luoda illuusioita. :) Se on täysin totta, olemme mielemme vankeja, mutta ne hetket kun osaa irrottaa itsensä mielestä, huomaa valon, tuntee voiman ja rakkauden.

    Vaikka arvostankin jokaista elämänmuotoa, jokaisen omaa todellisuutta juuri sellaisena kuin se on (sillä jokaisen omaa todellisuutta tarvitaan, jotta kykenisimme kehittymään ja ymmärtämään) niin olen väkisinkin erehtynyt ajattelemaan että ateistit kävelevät hiukan laput silmillä omassa matemaattisloogisessa elämässään. Kunnioitan silti heidän ajatustaan, sillä miksi uskoa johonkin mitä ei tunne luontevaksi! Se joka uskoo, voi olla yhtä väärässä kuin se joka ei. Tai aivan yhtä oikeassa.

    Olen samaa mieltä osittain että joiden uskontojen tarkoitukseksi on tullut ohjailla ihmismassaa ja pelotella pysymään aisoissa. Mutta se ei ole ollut uskontojen pohjimmainen tarkoitus. Siinä missä on uskonlahko, helposti tulee myös nämä mielen vangit, omat demonit, esiin. Toisekseen tunnustaisin myös sen, että ne jotka eivät koe jumaluutta, joko pelkäävät sitä tai kieltävät sen kokonaan; tällöin näille henkilöille on myös helpompi keksiä hulapaloopalai-tarinoita omaneduntavottelijoiden toimesta.

    Mielellä on voimakas vaikutus ajatukseemme jumaluudesta. Tässä tulee vastaan egomme, joka yrittää yrittämistään pitää meidät ns. samassa hetkessä ja samassa mielessä. Toisinaan kiellämme itseämme näkemästä jotakin mikä on aivan edessämme, ympärillämme, meissä itsessämme.

    Tässä alati heräävässä maailmassa on hauska törmätä ihmisiin jotka ovat oivaltaneet olevansa valo-olentoja, kantaen palasta jumaluutta sisällään  ^-^ Hyvinä päivinä näen jumaluuden jokaisessa vastaantulijassa, valaistuneina ja hyvinä. Huonoina päivinä vuorostani näen heidän mukanaan kantamat taakat ja imen niitä jopa itseeni.

    Maailma voimistuu hiljalleen, kapina, viha, katkeruus, itsekkyys tulevat voimakkaasti esiin. Mutta samalla meillä on mahdollisuus tunnustaa valo ja valita se.
    Vaikkei mihinkään jumaluuteen uskoisikaan, neuvoisin valitsemaan empatian, rakkauden ja suvaitsevaisuuden, halun auttaa muita. Ei ole tarvetta solvata toisten mieltä tai todellisuutta, kun omassammekin on tarpeeksi korjailtavaa ;) Ainakin niin kauan kun kokee tarvetta solvaamiseen.
    Minulla on ainakin vielä pitkän matkaa kulkea, mutta olen siitä kiitollinen sillä sitä enemmän opin.

     :ow
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Easle

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 24
      • Newspapermap.com
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #43 : 13. Elokuuta 2011 klo 19:43 »
  • Tykkää (0)

  • Vaikkei mihinkään jumaluuteen uskoisikaan, neuvoisin valitsemaan empatian, rakkauden ja suvaitsevaisuuden, halun auttaa muita. Ei ole tarvetta solvata toisten mieltä tai todellisuutta, kun omassammekin on tarpeeksi korjailtavaa ;) Ainakin niin kauan kun kokee tarvetta solvaamiseen.
    Minulla on ainakin vielä pitkän matkaa kulkea, mutta olen siitä kiitollinen sillä sitä enemmän opin.

    Komppaan.

    Hämmentävää. Sain juuri kirjoitettua tuohon viivaan asti ja sitten oli taas hirveä huuto mutsin kanssa, tämä viesti siis tässä auki - vielä lähettämättä. Hämmentävää siis se että vaikka kuinka toivoisi asioiden menevän jollain tavalla ja niin pois päin niin silti todellisuus on jotain ihan muuta...

    Mutta siis... niin kyllä, ihan totta tuo, sitä yritän itsekkin aina kaikkialla toitottaa vaikka surullisen harva siihen oikeastaan mitenkään reagoikaan, olankohautusta lukuunottamatta.

    Tulipa taas turha viesti... ja turha olo... ja tyhjä motivaatio... ja.. joo... offtopic
    « Viimeksi muokattu: 13. Elokuuta 2011 klo 19:46 kirjoittanut Easle »
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Uskontonne
    « Vastaus #44 : 14. Elokuuta 2011 klo 01:54 »

    Tulipa taas turha viesti...

    Mikään ei ole turhaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 8)
    Kirjattu