Tiedän, tunnen, olen tavannut monia "vihaisia" ja hyökkääviä ihmisiä, joilla tuo alkoi puolustautumisesta. Heidän kimppuunsa hyökättiin, heidän oli pakko oppia puolustautumaan. Sitten sitä helposti herkeää olemaan kokoajan valmis puolustautumaan, joka johtaa liian nopeisiin reagointeihin. Loppujen lopuksi päädytään itse hyökkääjän paikalle. Puolustuksesta on liian helppo lipua hyökkäämiseen. Joillakin se hyökkäyskin toimii puolustuksena, hyökätään ennen kuin joku toinen tekee sen.
Itse jossain vaiheessa myöskin tästä kärsin. Jouduin ja joudun yhäkin asuinpaikallani puolustautumaan tiettyjä ihmisiä vastaan. Muuten tulisin muiden tallomaksi täysin. Ovat osoittaneet minulle selkeästi sen, että jos hetkeksikään herpaannun ja annan heille aihetta, joudun silmätikuksi ja kärsisin myös siitä. Sen takia jossain vaiheessa olin erittäin herkästi puolustautumassa aggressiivisesti melkeinpä. Lopulta huomasin, että puolustukseni oli muuttunut ennenaikaiseksi. Saatoin olla itse se, joka hyökkäsi ekana. Sitten kun aloin miettimään asiaa, suurin osa minun kimppuun hyökänneistäkin taisi aloittaa samasta. Puolustuksesta tuli hyökkäys. Jatkamalla itse tätä olisin vain pitänyt jatkuvaa kierrettä yllä. Aloin opetella järkeilemään mikä niiden hyökkäysten takana oli, ja pikkuhiljaa se alkoi olemaan helpompaa puolustautua ilman hyökkäämistä ja aggressiivisuutta, tosin kuten aina poikkeustapauksia on.
Järkeilyllä opin siis pikkuhiljaa turhasta vihasta eroon. Mutta kaikesta vihasta ja ärtyneisyydestä en pääse järkeilemällä. Sellainen on vain omalla kohdallani parasta päästä suusta ulos. Muuten se ärsyyntyminen piiloutuisi mielen nurkkiin, ja siellä alkaisi kasvaa, kunnes olisi niin iso ja valtaisa, että vyöryisi tahtomattani ulos murskaten samalla. Ihmisten on helppo nauraa ärsyyntymiselleni, mutta vihaani jopa jotkut pelkäävät. Mieluummin siis päästän ärtymykseni ulos ettei se kerkeä vihaksi kasvamaan. Seuraamukset ovat paljon pienemmät. Temperamenttini ja luonteeni takia vihasta eroon pääseminen on yksi himputin vaikea asia. Olen avoin ihminen, sen olen kuullut, joten minun on vaikea pitää vihani omana tietonani samoin kuin mitään muutakaan tunnettani. Temperamenttini takia taas pillastun helposti, ja vastavuoroisesti lepyn helposti. Ärtymyksestä ja vihasta pääsen helposti eroon parissa sekunnissa, mutta jos viha on synnyttänyt katkeruuden samalla, se saattaa pysyä kanssani useampia vuosia.
Olen siis kai vihainen ihminen. En pysty vihatta elämään, vaikka se onkin seuranani vain joskus, nykyisin vielä harvemmin, joten minun pitää siis olla vihainen.
