Sinällään tietoisuuden etsiskely päihteiden kautta voi antaa yhden näkökulman asiaan, mahdollisesti jopa yhden oivalluksen olevaisesta Miffyn kohdalla.
Itse haluan tehdä selvän rajanvedon päihtymisen vuoksi nautittavien päihteiden ja psykedeelisten kemikaalien välille. Ero on niin merkittävä että "päihteistä" puhuminen ohjaa ajattelua todennäköisesti täysin väärään suuntaan. On kuitenkin vähän eri juttu juoda kännit kuin virittää aivonsa kemiallisesti sille taajuudelle jolla aistien rajoitukset vähenevät merkittävästi ja olevaisuus näyttäytyy juuri niin hohtavana kuin se todella on. Sitten kun on oppinut katsomaan sitä sellaisenaan, niin psykedeelit lakkaavat merkitsemästä mitään - ne ovat vain työkalu, eivät päihde, ja sitten kun on saavuttanut sen ymmärrystason mitä niillä olisi tarjottavaa, niistä saa irti enää fyysisesti pahan olon. Surullista, mutta jokaisesta opettajasta tulee päästää irti.
Kuitenkin jokaisella meistä on oma todellisuus vaikka kaikki onkin yhtä suurta kokonaisuutta. Uskoisin jumaluuden meissä, eli sielumme, olevan ihmisruumiissamme jotta voisimme oppia siitä jotakin tiettyä; sielunkin tehtävänä on kehittyä jotta se voisi yhtyä. Todellisuuksien lukumäärä on rajaton sillä olemme kykeneväisiä luoda uuden.
Lainasin tämän pätkän vain voidakseni nyökytellä sille ihan erityisesti erikseen
Tuo valaistumisasia oli kiinnostava aihe 
En usko että on olemassa päämäärää missään, on vain välietappeja, joista valaistuminenkin on vain yksi.
Ah niin totta ja niin merkittävää. Onneksi tässä pelissä ei ole viimeistä leveliä jonka jälkeen pitäisi vaan ihmetellä että mitäs perhanaa sitä nyt sitten tekisi.
Eräs valaistunut veli sanoikin että valaistuessaan vasta ymmärtää kuinka paljon on vielä matkaa. En usko että valaistuneet ihmiset sen enempää kehuskelevat valaistumisellaan kuin pitäisivät jotakin vuorisaarnoja.
Näin henkilökohtasesti mä en ymmärrä miten valaistumisella voisi
kehuskella. Sen sijaan olen varma ja vakuuttunut että itsensä muistaneilla on tarve saada toiset ymmärtämään sama juttu. Sitten KUN on muistanut, ymmärtää miksi se alkuperäinen valaistunut ei oikeasti koskaan ollutkaan "yläpuolella", "parempi" tai millään muullakaan mittarilla yhtään mitään enemmän. Sitä ilmiötä jota kehuskeluksikin voisi nimittää, kutsutaan nimellä "claridad" - sitä kun alkaa kuvitella olevansa ainakin vähän enemmän, paremmin tai oikeammalla tavalla valaistunut kuin muut. Ajatus on kuitenkin järjetön: miten Yksi voisi olla enemmän kuin Yksi, kun Yhtä on kaikki mikä on?
Tässäpä liikkuukin asian juju, kukaan ei kykene toiselle sanomaan kuinka edetä henkisellä polullaan, joten miksi valaistunut ihminen tulisi tyrkyttämään oman itsensä löytämisen ymmärrystä jollekulle toiselle.
Olennaisuus tässäkin. Tyrkyttämisestä on ihan takuulla vain ja ainoastaan haittaa. Todellisuudessa eniten apua on sellaisesta, joka osaa kuunnella toisia tyrkyttämättä omia näkemyksiään ja pystyy luomaan sellaisen tuomitsemattomuuden ja luottamuksen ilmapiirin jonka puitteissa toinen voi luopua häpeästä. Häpeä on Se Juttu joka pitää egon ja todellisen itsen erossa toisistaan. En missään nimessä väitä osaavani itse toimia noin
Monesti turhaudun kun toinen ei heti tajua, ja saan aikaan väittelyn. Jälkeenpäin huomaan onneksi miten tuollaiset tilanteet kertovat vain omasta kypsymättömyydestä, mutta onneksi aina voi palata oikealle tielle. Koskaan ei ole pakko jäädä roikkumaan erehdykseensä kun ei muka kehtaa myöntää tehneensä jollakin kertaa tyhmästi.
(ei myöskään pidä ruveta varmuuden vuoksi uskomaan olevansa koko ajan väärässä. rehellisyys on tässäkin tärkeää.)
Myös vertauksilla ja analogioilla voi yrittää selventää pointtia, mutta on hyvä muistaa että se Totuus, joka olisi tarkoitus löytää, on kaikkien sanojen takana Hän Joka Sanoja Puhuu. Löytämisen hetkeä voi nimittää miksi hyvänsä, voimaa voi nimittää miksi hyvänsä, ja lopulta se mikä On, on sitä mitä on täysin riippumatta sanakirjamäärittelyistä tai uskonnollisten termien yksityiskohdista.
Näkisin elämän ja ajan kulkevan tietyllä tavalla sykleittäin, vaikka olisimme käyneet syklin loppuun niin se ei ole kaiken loppu vaan mahdollisesti tuo sykli on vain osa suurempaa sykliä, jonka liikkumavara ja todellisuuksien lähtökohdat ovat rajattomat. Omassa elämässämme voimme huomata tämän että palaamme tiettyihin kysymyksiin ja valintoihin uudelleen vaikka olisimmekin jo kerran vastanneet niihin ns. oikein. Vaikka onko elämässä edes oikeaa tai väärää vastausta kun kaikki niistä johtavat eteenpäin. Sykleistä johtuen vain saattaa näyttää että jumittuisimme tai palaisimme taaksepäin. Tavallaan kyllä, mutta miten muuten oppisimme? Voimme oppia saman asian vaikeammin tai helpommin, toisaalta emmekö vaikealla tavalla opi paljon muutakin ja enemmän!
Sinähän viet minulta sanat suusta. Ei voi kuin nyökytellä ja kompata taas.
En kuitenkaan sanoisi että valaistumisen olevan sama asia kuin kolmannen silmän avautuminen.
En lähde kiistelemään aiheesta, mutta sillä hetkellä kun itse heräsin/valaistuin (sama asia, eikä nyt runkata välimerkkejä vaikka mikä uskonnollinen posse olisi määritellyt mitä) koin sen kolmannen silmän avautumisen vaikken ollut ikinä uskonut sellaista olevankaan. Se vaan oli niin konkreettista ettei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä siitä mitä tapahtui.
Kuitenkin (sillä se on yksi chakroista ja yhtä arvokas kuin muutkin) sen aukiollessa kuva voi olla vääristynyt mikäli muut chakrat ovat epätasapainossa. Eli ihminen kykenee nähdä näyn joka on täysin vakuuttava ja kiinnostava, mutta vääristynyt jos henkilö ei muutoin ole tasapainossa.
Tätä olen miettinyt, mutta vähän eri termeillä. Voisiko skitsofrenia olla pohjimmiltaan juuri tuota?
Päihteiden vaikutuksesta sen verran että ne ovat todellakin kykeneväisiä vääristämään maailmaamme. Vaikka toisinaan ne voivat auttaa kun on lukossa jonkin asian kanssa, en usko niiden olevan vastaus tai opettaja. Vähän sama kuin pistäisi jonkun chakran muiden edelle.
Tähän neuvoksi jokaiselle: mitä ikinä teet, tee se tietoisesti. Älä erehdy kuvittelemaan että olisi olemassa oikoteitä; niitä ei ole. On vain erilaisia teitä. Jokainen päihde on 100% varmasti opettaja, jos siltä haluaa oppia - toiset monta monituista kertaluokkaa parempia opettajia kuin toiset. Yksikään päihde tai psykedeeli ei kuitenkaan opeta mitään väkisin, ellei itse aktiivisesti ole oppimassa. Vääristämistä taas ei tee kemikaali vaan sen käyttäjä. Olennaista on tehdä tietoisesti se minkä tekee. Tätä ei vaan voi korostaa riittävästi. Ole tietoinen siitä mitä teet.
Varmaan fataalein virhe olisi kuvitella että päihteet olisivat vastaus johonkin elämää koskevaan kysymykseen (mikähän se sitten olisi?)
Mua häiritsee suunnattomasti se miten monet henkisyyden etsijät halveksuvat psykedeelejä. Ne ovat kuitenkin lahja suoraan jumalalta ihmiselle, jotta ihminen voisi kokea "hänet" suoraan. Onko huumevalistuksen älyttömyydet todella näin hyvin omaksuttu, vai onko jotenkin itseisarvoista olla käyttämättä suoraan aivokemiaan vaikuttavia keinoja jumalan kokemisessa (ja minkä ihmeen takia tämä olisi itseisarvoista)? Mun on itse vaikea hyväksyä esimerkiksi ryyppäämistä, ja kannabiksen käyttö puhtaasti kuosimielessä saa mut voimaan pahoin. Mulle aivokemian muokkaaminen on vain ja ainoastaan tapa oppia lisää, ja paheksun suunnattomasti ihmisiä jotka väheksyvät tiettyjä kemikaaleja (vaikka kovasti yritän oppia heitäkin suvaitsemaan). Se on vähän kuin olisi sitä mieltä että ainoa oikea tapa masturboida on omilla sormilla ja mikä tahansa seksilelu olisi "halveksuttava oikotie", kun samaan aikaan se voi sitten olla jollekulle ainoa tapa saavuttaa orgasmi. Jokaisen (itsenikin) pitäisi jaksaa muistaa että
jokaiselle on oma polkunsa eikä yksikään niistä ole väärä samoin kuin se äärettömän merkittävä juttu ettei oikoteitä ole olemassa, ja on samantekevää mille keinoin matkan taittaa jos pääsee perille. (perille pääsy oikeastaan on vain sitä että keksii KUKA tätä matkaa oikeastaan taittaa)
