Tää on ihan vitun siisti juttu. Löysin äidin kirjahyllystä kirjan nimeltä "ajattele elämäsi hyväksi" ja olen lukenut tähän mennessä kolme ekaa lukua. Se on jo nyt saanut mut tajuamaan jotakin aivan mieletöntä, jonka sitten vielä sisäistin äsken uudelleen kirjoittaessani privaa irkkikaverille:
<Miffy> luin tota keskusteluu #[kanava]lla
<Miffy> hm, mitenköhä tän selittäs
<Miffy> huomasin et siinä tuli aikamoinen vastakkainasettelu
<Miffy> tiedän täsmälleen miltä tuntuu olla väittelyn osapuolena
<Miffy> ja minkä takia siinä tulee tarve loukata keskustelukumppania
<Miffy> varsinkin jos toinen on oikein kunnolla hakoteillä ni tekee mieli pilkata sitä
<Miffy> mut nyt oon todella syvästi tajunnu tän
<Miffy> jos haluan saada viestini ihan aikuisten oikeasti perille, enkä vain tapella tappelemisen vuoksi, niin en saa aiheuttaa toiselle puolustautumisen tarvetta
<Miffy> jos saan sen tuntemaan itsensä väheksytyksi ja naurunalaiseksi niin sen täytyy hyökätä takas
<Miffy> se on välitön peilireaktio
<Miffy> kun tarkotus on saada koodattua se vastapelaaja auki ja näytettyä sille se abstrakti ajatus jota itse koittaa lähettää, niin pitää ohittaa se peilaaminen
<Miffy> kattoa sitä toista siinä ja ymmärtää ettei siellä varsinaisesti ole ketään kotona
<Miffy> tai siis
<Miffy> ei ole ketään "tyhmää" tai "vihaista" tai mitään
<Miffy> ne on kaikki sellasta ylimäärästä kuonaa näissä hahmoissa
<Miffy> vähän ku tietokonevirukset
<Miffy> siel pohjalla on puhdas havaitsija
<Miffy> mut koska me katotaan sitä toista havaitsijaa tämmösestä vastaavanlaisesta hahmosta käsin, meistä näyttää ku siellä olis joku jonka perimmäinen olemus on "vihainen", "tyhmä", "halveksiva" tai jotakin muuta vastaavaa
<Miffy> ei siellä ole sellaista
<Miffy> se on vaan koodia
<Miffy> koodi aiheuttaa kokemuksen havaitsijalle
<Miffy> eli ne erilaiset persoonalliset hölmöläiset ei oikeastaan ole edes olemassa. siellä on puhtaasti havaitsija joka tarkkailee olemassaoloa sen kaiken koodin sisältä
<Miffy> ja koska ne tarkkailupisteet, ne hahmot, eivät ole tietoisia omasta olemuksestaan hiljaisena tarkkailijana ja ne uskovat olevansa aina kulloinenkin käytösmalli, ne eivät osaa ohjata sitä hahmoa
<Miffy> niiden käytös on puhtaasti reaktiota eikä aktiota
<Miffy> ja kun ymmärtää tämän
<Miffy> kun oikeasti sisäistää oman olemuksensa ja sen, että ne toiset ovat ihan samanlaisia, voi antaa niille anteeksi sen että ne ovat sellaisia
<Miffy> ei ole ketään jolle olla aggressiivinen tai ketä halveksia, koska se joka siellä on, ei ole koskaan tehnyt mitään väärää
<Miffy> se ei ole tyhmä tai viisas. se vain katsoo
<Miffy> ja kokee
<Miffy> se on täysin puhdas
<Miffy> hm
<Miffy> kiinnitin huomiota siihen että olit aika hyökkäävä siinä keskustelussa
<Miffy> kyse on ihan samalla tavalla siitä ettet ole tietoinen prosessista
<Miffy> siksi aiheutuu turhautumista, joka on myös ihan samalla tavalla koodia
<Miffy> et sinä itse
<Miffy> se on vain tunne. tunteet ovat vain vääristymää (distortion) energiakentässä
<Miffy> tiedän täsmälleen miltä se kokemus tuntuu kun joku "perkeleen ääliö" ottaa oikeen kunnolla päähän
<Miffy> olen niin monta vuotta antanut sille reaktiolle vallan
<Miffy> mut nyt kun ymmärrän tän niin mä voin olla täysin vapaa siitä
<Miffy> niin provosoivaa kun se on! se on ku huumetta

<Miffy> väittelyn huumaa

<Miffy> elämä on parasta huumetta, niin ne sanoo, enkä ole ikinä tajunnu kuinka täsmällisen osuva ilmaisu se on <3