Eräällä luennolla viime syksynä oli tehtävänä kirjoittaa muutamassa minuutissa vastaus kysymykseen, kuka minä olen. Kysymys hämmensi minut täysin. Luettelin joukon adjektiiveja paperille. Ja suurimmaksi osaksi niitä, jotka kuvasivat positiivisia puolia itsestäni, koska arvelin, että tehtävän jälkeen meidän pitäisi esitellä tekstejämme muille.
Jälkikäteen sain tietää, että moni muu oli määritellyt itsensä esimerkiksi tyttäreksi, opiskelijaksi, opettajaksi, jonkun ikäiseksi, suomalaiseksi tms. Minulle ei tullut mieleenkään siinä tilanteessa luetella kaikkia niitä rooleja, joita minulla tässä elämässä tällä hetkellä on.
Mutta toisaalta, olenko minä myöskään vain adjektiivien summa: sosiaalinen, helposti innostuva, monesta asiasta kiinnostunut, leikkisä, pohdiskeleva, kyseenalaistava, idearikas ja usein kärsimätön? Olenko minä myös jotain muuta? Mikä minut määrittää?
Nämä adjektiivit ovat sellaisia, joilla olen kuullut muiden määrittelevän itseäni, olen pitänyt kuulemastani ja hyväksynyt ne osaksi minua. Todellisuudessa minua ehkä määrittää enemmän se, mitä minä pidän tärkeänä, mitä minä arvostan, kuin se, millainen minä luulen olevani.
Olen sydämeltäni maailmanparantaja. Olen jo pitkään halunnut vaikuttaa maailman menoon ja heikompien asemaan. Minä arvostan kaikenlaista työtä, joka vaikuttaa positiivisesti ympäristöön ja ihmisten oloihin ja haluaisin kovasti, että ihmiset voisivat olla tasa-arvoisia. Epäoikeudenmukaisuus saa minut välillä kiehumaan ja hyvä niin, en varmaan muuten tekisikään asioille mitään. Toivoisin ympärilleni kuitenkin lisää ihmisiä, jotka haluaisivat muuttaa maailmaa ihan konkreettisesti.
Haluaisin elää vielä enemmän arvojeni mukaista elämää. Vaikka tasa-arvo ja ihmisoikeuskysymykset ovat lähellä sydäntäni, teen niiden eteen kuitenkin verrattain vähän tällä hetkellä (koska en mukamas ehdi).
Minulle on tärkeätä jakaa ajatuksiani läheisten ihmisten kanssa ja kuulua johonkin yhteisöön. Olenkin kiitollinen siitä, että minulla on monta hyvää ystävää, jotka tosin ovat hajaantuneet ympäri Suomea ja maailmaa. Arjestani siis puuttuu yhteisö, jokin epämuodollinen kaveriporukka, johon tuntisin kuuluvani, jonka kanssa saisin jakaa arkeani. Toki kuulun moneen yhteisöön, mutta ne liittyvät aina johonkin harrastukseen, opiskeluun tms. eikä niissä tule hengailtua muuten. Kaipaisin todella paljon samanhenkisten ihmisten seuraa, joihin voisin tutustua syvällisemmin. Nyt, kun olen kohta kaksi vuotta asunut yksiössä, kaipaan jo solu/kimppakämppäasumista. Minusta olisi ihanaa muuttaa hippihenkiseen kommuuniin! En vain tunne ketään, joka haluaisi samaa (Löysinkin muuten tämän foorumin, kun haeskelin kommuuneja Jyväskylästä).
Olen ehkä aina ollut jollain tavalla mieleltäni hippi, mutta viime vuosina olen alkanut myös muuttamaan omaa käyttäytymistäni siihen suuntaan yhä enemmän. Pari-kolme vuotta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi. Viime keväänä kiinnostuin raakaruoasta. Ja viimeisen vuoden aikana olen myös kiinnostunut yhä enemmän meditaatiosta, mindfullnessista, henkisestä kasvusta ja sisäisestä rauhasta.
Minusta tuntuu, että suurimmat muutokset kohti hipimpää elämää ovat tapahtuneet usein sen jälkeen, kun olen saanut yliannostuksen entistä elämäntapaani, kun se on alkanut tuntua täysin turhalta. Esimerkiksi joskus teini-iässä rakastin shoppailua ja ostelin vaatekaappini täyteen kaikenlaisia rättejä. Sitten jossain vaiheessa vaan kyllästyin. Rupesin inhoamaan kiiltäviä kauppakeskuksia ja alennusmyyntien tungosta. Nykyään lähden ostoksille yleensä vain, jos oikeasti tarvitsen jotakin.
Samoin kävi matkailun kanssa. Kun sain täysin vapaasti vailla mitään suunnitelmia ja rajoituksia matkustella ympäriinsä tarpeeksi, se alkoi tuntua turhalta. Haluan yhä nähdä maailmaa, mutta nykyään lähden mieluummin reissuun jonnekin, missä pääsen oikeasti tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Mieluiten lähden jonnekin tekemään jonkinlaista merkityksellistä työtä. Nähtävyydet eivät minua enää kiinnosta.
Mitä muuta minä arvostan? Arvostan jonkinlaista tasapainoa omien periaatteiden ja avarakatseisuuden välillä. On hyvä pitää kiinni omista ideaaleista, jotka kokee hyviksi, mutta silti on hienoa pystyä myös ymmärtämään ja arvostamaan erilaisia maailmankatsomuksia ja näkemyksiä ja oppimaan niistäkin jotain. Tasapainoilen itsekin tämän asian kanssa jatkuvasti. Mitä vahvemmin koen esim. kasvissyönnin olevan oikea tapa elää, sitä vaikeampi minun on suhtautua avoimesti lihansyöntiin. Toisaalta toivon, että muutkin vähentäisivät lihansyöntiä, joka tuhoaa maapalloamme, mutta toisaalta en halua alkaa ”lähetyssaarnaajaksi”, sillä en usko sen tehoavan. Ihmisten on tehtävä omat valintansa.
Vielä yksi asia, mikä minun on pakko kertoa. En tiedä, määrittääkö se minua, mutta koska suuri osa vapaa-aikaani ja opiskelujanikin nykyään kuluu teatterin parissa ja suhtaudun siihen suurella innolla, on minun mainittava se täälläkin. Ehkä se esiintyminen on sitä oman egon esille tuomista, kuka tietää. Joka tapauksessa teatterin tekeminen saa minut todella tuntemaan olevani elossa ja olen myös huomannut, että sitä voi käyttää välineenä maailmanparantamiseen. Tekeillä onkin ensimmäinen työpajateatterini, joka käsittelee globaaleja aiheita ja jonka avulla toivon voivani sytyttää muissakin ihmisissä kipinän vaikuttaa maailmaan.
Varsinainen ammattini perustuu faktoihin ja niiden kautta epäkohtien käsittelemiseen, mutta viime aikoina olen yhä uudelleen huomannut, että oikeastaan taiteen avulla voi vaikuttaa ihmisiin paljon syvemmin, tunnetasolla, kuin faktoja latelemalla. Joten haavelenkin, että voisin vaikuttaa jatkossa enemmän taiteen/taideopetuksen saralla kuin kylmien, loogisten faktojen parissa.
Luonnosta sen verran, että en ole ollenkaan sellainen vaarojen samoilija kuin monet hipit, mutta nautin kyllä luonnonläheisyydestä, lenkkeilystä ja hiihtämisestä metsässä ja vaeltamisesta. Monesti luonnossa tulee oltua ihan liian vähän. Haluaisin kokeilla ihan kunnon pitkää, useamman päivän vaellusta vaikkapa Lapissa.
Tällaisia asioita kuuluu minuun/minun elämääni muun muassa. Kuka minä todella olen, on niin vaikea kysymys, että siihen en vielä osaa vastata. Ehkä se hieman selvenee, kun pääsen keskustelemaan teidän muiden hippien kanssa
