Minäpä vain Heissuli vei! - 1

luokittelen itseni vähän sosiaalisesti kömpelöksi joten ois ylitsepääsemättömän  kivaaaaaa jos joku tulisi juttelemaan ja kyselemään

mä olen sosiaalisesti rampa, mut kyselen kuitenkin Millä tavalla goottilaisuus näkyy sun ajatusmaailmassa?

No tyyliinä hippeys on sellai mikä ehkä vähän aiheuttaa musta puistatuksia  mutta taas goottilaisuus nii herranjestas <3 Samoin kans maalaan/piirrän melko goottimaista taidetta. Eli ehkä eniten tavallaan se goottilainen ajattelu sit näkyy siinä ulkoisessa habituksessa ja no musamaus tietty! Ja hei nyt ku tuli tosta sosiaalisesta kömpelyydestä niin miten tutustutte uusiin ihmisii? tai ku... itelläni on kyl aina tilaisuuksii ja kyl niinku juttelen ihmisille (töissä paljon vaihtuvuutta esim.) mut ei ne tyypit sit ikin ota meitsii yhteyttä niin tulee sellai "sanoinks mä jotai"? Millä te avaatte keskusteluita?? Mä en osaa avata niitä millään muulla ku tyyliin "no mites vanha oot", "missäs oot käyny koulut"? Porukka kuolee tylsyyteen mun seuras Paitsi sit jos joku muu rikkoo sen jään nii sit mä kyl lähen mukaan sellaseen toitotukseen ja räkätykseen... Ja ei en osaa tiivistää asioita

no esim. Kaamos on kaunista! Se että on pilkkopimeetä, puut on pelkkiä mustia runkoja ja sataa vettä, ah <3 mä vaan nään siinä sen kauneuden ja no biiseist... no jos ylipäätään kuuntelee raskasta niin kai se jotakin masentaakin Esim 69 eyesin stolen season vois masentaa jotakuta mutta musta se on erittäin kaunis :O. Ja hei kiitti hyvist vinkeist tutustumisee Ittelläni on kyllä se "huono tapa", että sit jos jonkun saan kaveriks nii jään kyllä roikkuu siihen vaikka jutut ei ehkä käviskää yksiin, ehkä just sen takia että "no onpahan edes jotain seuraa". Ja btw, laitoin yvtä!

Rakastan pimenevää syksyä, sumuisia hiljaisia aamuja, kuutamoa..

Naulan kantaan! Niissä on jotain niin kaunista ja silloin luonto on parhaimillaan! En ymmärrä miten jotkut voi pitää noita surullisina asioina saatikati masentua noista. Tuollaisina hetkinä olen tyyliin onneni kukkuloilla ja hymy korvissa )

Olisipa itsekkin tuommoinen että small talk luonnistuisi Minulle se tuntuu aina kauhean tönköltä. Usein tutustuminen on tapahtunut aivan kuin "vahingossa" joidenkin ihmisten kanssa. Jos on yhteisiä kiinnostuksen kohteita niin niistä on kyllä helppo puhua

Omasta mielestäni minäkin kyllä taidan small talkin, mutta minun kohdallani se jääkin yleensä siihen... Tuntuu, että muut eivät osaa sitä, tai eivät vaan jostain toisesta syystä lähde siihen mukaan.Enemmän töissäkin uusia työntekijöitä kiinnostavat omat puhelimensa tai iltalehden sivut kuin keskuteli minun kanssani.
 Ja en varmaan koskaan ole saanut ystäviä "vahingossa". Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi löysin ihmisen jolla on oikeasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita kanssani : /

Upea profiilikuva.
 

Hei kiitos! Itse tehty, meikäläisen sivuilta löytyy lisää

Täällä ei ilmeisesti saa mainostaa, mutta noh, poistaa jos tein väärin, facebookissa ja kun kirjoitat sinne mielenhäiriö