Pienten maalaiskylien huolto-asemilla on säilynyt ripaus aitoa suomalaista kulttuuria. Sitä todellista juntteutta jota maailmalla yritetään kätkeä erilaisten televisiosta tuttujen tyylisuuntien ja alakulttuurien vaatteiden alle. Kätkemätöntä kuolevaisuutta ja voimattomuutta tulla miksikään muuksi kun ihmiseksi. Sen tähden joskus kun ajaa näiden pienten paikkakuntien ohi, on ilo pysähtyä tankkaamaan kallista bensaa ja juomaan kuppi kahvia. Usein se on seissyt keittimessä aivan liian pitkään ja maistuu kitkerältä. Aivan erilaista kuin kaupungissa missä kahvi tarjotaan hetkellisesti tyydyttämään sitä hedonismin ikuista janoa, jossa kallis identiteetti kootaan kasaan ostovoiman sallimissa rajoissa laatutietoiseksi pikku paketiksi merkkiuskollisia kulutustottumuksia. Because you're worth it.
.Emme me ole Karvialta emmekä edes Suomesta, me olemme eurooppalaisia, minä huutaisin näille kyläpahasen paitsijääneille veikkosille, -Urbaaneja ihmisiä me olemme, matkalla maailman ja sivistyksen ytimeen!
Kyllä nämä kultakatriinaa ryystävät reliikit tulee siivota Waynes Coffeen lämmitettyjen espressokuppien tieltä. Kun legoland romahtaa minun syliini samalla kun rakas muorini on raapinut tyhjän arpansa esiin holografisen persoonani alta, minä juon kupin kahvia. Niin kuin Harri Holkeri, kätkeäkseni sen mustaan makuun kaiken häpeäni. Rakkaani on löytänyt ja rakastunut uuteen taiteellisempaan ja tietoisempaan kilvoittelijaan, joka on ollut joskus julkisuudessakin. Saanut sivuosan samassa elokuvassa jossa Baltzarin ja Weinsteinin ihmisorjat huoraavat tietään huipulle. Kupillisesta kahvia. Tätä on Tantra, tällä tavoin yhteisön normit rikotaan kunnes degeneraatio on syönyt ne perversionsa tieltä lopullisesti.
Mustana, ilman sokeria.
