Miksi sinusta tuli kasvissyöjä? - 1

Aikoinaan pidin eläimiä hyvin mekaanisina otuksina, koska ennen en ollut tekemisissä niiden kanssa juuri lainkaan. Muistan kun lukiossa filosofian tunnilla vierailulla oli eläinaktivisteja, ja muistan mitä ajattelin eläinten kärsimyksistä: "Mitä haittaa siitä on, että eläimet kärsivät, kreääntyvätkö ne kärsimykset johonkin tallelokeroon joka sitten on jotenkin pahasta vai mitä ihmettä?" Nykyään hämmästyttää ja naurattaa kun muistaa mitä vielä jokin vuosi sitten ajatteli.

Myöhemmin aloin viettämään eläinten kanssa aikaa enemmän, kun läheisellä ihmisellä oli eläimiä. Jossain vaiheessa avauduin näkemään ne paremmin, ja tajusin että ne ovat ihan samalla tavalla yksilöitä kuin ihmisetkin. Siinä samassa tajusin kuinka ikävää olisi teljetä niitä häkkiin ja tuottaa niille epäeettinen elämä siksi, että haluaa pihvinsä lautaselle. Siitä pikkuhiljaa siirryin kasvissyöntiin, vaikka välillä söinkin lihaa, mutta pikku hiljaa jätin sen kokonaan pois. Jossain vaiheessa harkitsin vegaaniuttakin, mutta totesin että lakto-ovo-vegetarismissa on minulle jo ihan tarpeeksi miettimistä kun syötyä tuli silloinkin vähän miten sattuu. Pitää myös pitää huolta itsestä, ja sitten jos alkaa myöhemmin tuntua siltä että voisi siirtyä vegaaniksi, sitä voi koittaa, mutta ensiksi on pidettävä itsestä huoli eikä uhrautua.

hmm. mielenkiintoisia viestejä Pystyn jotenkin hyvin samaistumaan tuohon viestiin jonka keltainen kirjoitti:

Kasvissyönti oli minulle aika nopea muutos.
 Oikeastaan olen koko elämäni ollut tosi potentiaalinen kasvissyöjä (koska en tykkää lihasta), mutta aikaisemmin elämässäni oli liikaa murheita ja huolehdittavaa, niin ettei energiani riittänyt eläinten oikeuksiin tai oman terveyteni ajattelemiseen. Sanoin monesti, että voisin hyvin olla kasvissyöjä, mutta olisi kieroa ja väärin huolehtia tuntemattomista eläimistä, kun en pysty perheestänikään huolehtimaan.
Kun suurin murhe lopulta hetkellisesti katosi, aloin laittaa ruokaa ja totesin, että kasvisruokahan on mun juttu.

Jotenkin vaikka eläimille kuuluu oma arvonsa, niin myös itsensä ja oman terveyden (ja mielen hyvinvoinnin) kannalta on hyvä joustaa tietyissä asioissa... Aina ei ole helppoa ja juuri silloin elimistö vaatii paljon.

Itse olen vielä aivan lapsenkengissä tässä kasvissyönti-aatteessani. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut kuinka helposti liha on korvattavissa mitä loistavimmilla tavoilla. Koulussamme on erinomainen tarjonta kasvissyöjille ja vegaaneille, joten usein päädyn ottamaan kasvisruokaa liharuoan sijasta (edistystä sekin). En siis ole vannoutunut kasvissyöjä, mutta pyrin nykyään tekemään ns. parempia valintoja.

 Itseäni kuitenkin on jäänyt hieman mietityttämään miksi toiset ovat niin ehdottomia vegetarisuutensa suhteen.. Tunnen itseasiassa muutamia vegaaneja jotka eivät halua hyväksyä edes muiden lihansyöntiä... en tiedä yrittävätkö nämä ihmiset saada hyvää muutosta aikaan, vai pönkittävätkö he vaan omaa itsetuntoaan väheksymällä muiden ruokailutottumuksia. Minun motiivini kasvissyönnin aloittelussa on se että minä, pienikokoinen ihminen joka ei tee juurikaan fyysistä työtä, pärjää hyvin vähemmällä lihamäärällä... ainut haittapuoli tässä ruokavalion muutoksessa on, että hemoglobiinini oli laskenut hurjasti ...ruisleipää ja pinaattia lisää, mutta kurjaa kun joutuu jotain rautakapseleitakin syömään... hyihyi

Matkalla täydeksi kasvissyöjäksi. Nykyään on vielä aina välillä lihaa mukana mutta yleensä kalaa tai kanaa, ja kotonani en ikinä laita mitään lihaa. Mulla on vähän sellainen ongelma ollut, että aina tähän päivään asti olen valitettavasti pitänyt lihan mausta. Nykyään olen jo niin tottunut kasvisruokaan, että liha maistuu useimmiten puulta ja sitä on jopa vaikea saada alas. Mutta silti sitä tulee aina välillä syötyä, toistaiseksi.

Olen vegaani kuten 3-vuotias lapsenikin. Ensimmäisenä lopetin muun lihan paitsi kalan syömisen hmm joskus 12 vuotta sitten ja 7 vuotta sitten jätin pois myös munat, kalan ja maitotuotteet. Olin pohtinut jo jonkin aikaa että haluaisin elää terveellisemmin ja jotenkin puhtaammin, lueskelin joskus Voi hyvin lehteä ja asia kiinnosti kovasti. Kerran sitten tein kinkkukiusausta ja availin sitä palvikinkkupakettia kun huomasin että kyseinen ruoka-aine haisi ihan sikalalle ja mua alkoi yököttämään. Siinä sitten mietin että no eihän mun mikään pakko sellaista ole syödä. Olin myös huomannut että liha suli elimistössäni hitaasti ja esim pihvin syömisen jälkeen olo oli tosi tukkoinen muutaman päivän. Jotenkin ajattelin myös lihasta että kun eläin kuolee niin mätänemisprosessi alkaa hyvin nopeasti lihassa ja se kuvotti myös, en halunnut olla raadonsyöjä ja ajatus kuolleesta eläimestä ja vielä lämpimästä lihasta ei todella ollut ruokahalua herättävä. Otin asioista paljon selvää ja opettelin ravitsemusasioita ja kokkaamaan uudella tavalla. Pian huomasin että oloni oli paljon parempi ja niin jatkoin. Mitä enemmän asiaan tutustuin niin sitä enemmän tuli mukaan myös eettiset ja ekologiset näkökulmat ja arvot. Tällä tiellä ollaan ja hyvin voidaan. Juuri laskin lapseni ravintoaineiden saannin muutaman päivän osalta ja hyvin sai kaikkia ravintoaineita. Ajoittain lasken muutaman päivän ajalta lapseni syömiset tarkistaakseni että kaikkia ravintoaineita tulisi vaikkei joka päivä niin ainakin muutaman päivän sisään. Lapseni on melko pieniruokainen ja pienikokoinenkin mutta kasvanut omalla käyrällään tasaisesti joten kaikki siis kunnossa. Sitä paitsi sekasyöjien lapsetkin voivat olla pieniruokaisia ja olen kuullut että jotkut syövät todella yksipuolisesti (muro, nakki, ranskalais, makaroni-linjaa) enkä usko että monien tälläisten lasten vanhemmat ovat laskeneet lapsensa ravintoaineiden saantia, joten väitän että lapseni syö monipuolisemmin ja minä olen tietoisempi hänen ravitsemuksestaan kuin monet em vanhemmat.

Olen kohdannut hyvin vähän fanaattisia vegaaneja, ja pyrin välttämään kiivaita keskusteluja aiheesta (yleensä se kiivaus tulee kyllä sekasyöjätaholta vain kun tulee ilmi että olen vegaani ja että varsinkin lapseni on vegaani). Mielelläni keskustelen aiheesta asiallisesti ja asialinjalla, mutta ketään en yritä käännyttää. Vegaanius on mun juttuni ja tunnen toimivani niin kuin sisimmässäni koen oikein olevan, mutta en koe mitenkään olevani parempi kuin kukaan toinenkaan (kasvissyöjä tai lihansyöjäkään). Itse en vain voisi toimia toisin.

Hämmentävää. Nun hemoglobiinini päinvastoin parani kun siirryin kasvissyöjähköruokavalioon ja aika monella muulla olen kuullut käyneen samaa. Selityksenä oli c-vitaaminimäärien kasvu, auttaa sen vähänkin raudan imeytymisessä. Lihassa oleva rauta on ymmärtääkseni helposti imeytyvässä hemirauta-muodossa, mutta yllättävän harva sitä rautaa on kasvissyönnin takia tarvinnut.

Muistathan ottaa rautalisät, oli ne sitten tabletteja tai omaa suosikkiani nokkosjauhetta (pahaa mutta tehokasta) esim tuoremehun tai hedelmien kanssa? Eikä maitotuotteita/soijamaitoja tms kalsiumpitoista tuntiin pariin (sekä ennen että jälkeen syönnin)? Muistaakseni myös kahvi ja suklaa sotkivat raudan imeytymistä, en kyllä oo ihan satavarma .

Kiitos vinkeistä! Nyt kun huomioin paremmin ravintoaineidensaantini, niin hemppari on pysynyt kohdillaan ja olo on muutenkin parempi (: Silloin kun muutos tuli kasvispainoitteeseen ruokavaliooni, niin tein virheen siinä, kun en ottanut ajoissa selvää näistä hiven- ja ravintoaineasioista. Mutta eipä hätää, virheistä oppii.

Olen kohdannut hyvin vähän fanaattisia vegaaneja, ja pyrin välttämään kiivaita keskusteluja aiheesta (yleensä se kiivaus tulee kyllä sekasyöjätaholta vain kun tulee ilmi että olen vegaani ja että varsinkin lapseni on vegaani). Mielelläni keskustelen aiheesta asiallisesti ja asialinjalla, mutta ketään en yritä käännyttää. Vegaanius on mun juttuni ja tunnen toimivani niin kuin sisimmässäni koen oikein olevan, mutta en koe mitenkään olevani parempi kuin kukaan toinenkaan (kasvissyöjä tai lihansyöjäkään). Itse en vain voisi toimia toisin.

Uskon selena, että ihmiset voivat olla epäluuloisia siitä, että sinä sekä lapsesi olette vegaaneja. Omasta mielestäni tuossa ei ole mitään pahaa tai väärää, mutta itsellenikin herää kysymyksiä tuosta 3-vuotiaan vegeruokavaliosta... Tuossahan on niin paljon haastetta lapsen hoitoon liittyen (...vai onko?). Esimerkiksi kuinka olet saanut järjestettyä ruokailuasiat esim. päivähoidon puolelta - tai matkustettaessa ? Onhan se todella hienoa, jos pystyy ottamaan asioista selvää ja jakamaan tärkeää tietoa -tässä tapauksessa seuraavalle sukupolvelle. Muutenkin pidän ajatuksesta, että teet ja toimit niinkuin parhaalta tuntuu, otat asioista selvää, ja silti huomioit sekä oman että lapsesi hyvinvoinnin 

Uskon selena, että ihmiset voivat olla epäluuloisia siitä, että sinä sekä lapsesi olette vegaaneja. Omasta mielestäni tuossa ei ole mitään pahaa tai väärää, mutta itsellenikin herää kysymyksiä tuosta 3-vuotiaan vegeruokavaliosta... Tuossahan on niin paljon haastetta lapsen hoitoon liittyen (...vai onko?). Esimerkiksi kuinka olet saanut järjestettyä ruokailuasiat esim. päivähoidon puolelta - tai matkustettaessa ? Onhan se todella hienoa, jos pystyy ottamaan asioista selvää ja jakamaan tärkeää tietoa -tässä tapauksessa seuraavalle sukupolvelle. Muutenkin pidän ajatuksesta, että teet ja toimit niinkuin parhaalta tuntuu, otat asioista selvää, ja silti huomioit sekä oman että lapsesi hyvinvoinnin 

Päivähoidossa erilaisuus joskus tuntuu olevan ongelma. Hoitajat kokevat vaikeaksi että joku syö eritavalla kuin muut, vaikka lapsia se ei tunnu häiritsevän. Kysymyksiä tottakai lapset esittävät, mutta sehän on vain hyvä asia ja kaikenlisäksi kovin luontaista lapsille. Itse toimin vielä vuosi sitten perhepäivähoitajana ja kyllä lapset minun ja lapsenikin syömisistä kysyivät mutta vastasin mitä lapset halusivat tietää eikä siinä sen kummempaa ollut. Monesti meillä oli oikein rattoisia keskusteluja ruokapöydässä. Kerrankin eräs hoitolapseni kysyi ( varmaankin sadatta kertaa  ) että miksi teillä on tuollaista ruokaa? Ja minä kerroin että koska emme syö lihaa. Lapsi vastasi: en minäkään ja laittoi tyytyväisenä lihapullan suuhunsa  . Ja lisäsi ettei meidän äitikään (äitinsä oli vegetaristi). Hoitolapset söivät meillä sekaruokaa, mutta meillä oli viikottain kasvisruokapäivä. Vastasin aina vain siihen mitä lapset kysyivät en enempää valinnoistamme puhunut, ja vastasin aina lapsen tasoisesti.   

Vegaanista ruokaa hoidossa kyllä valmistavat lapselleni. Hoidon alussa tarjouduin tuomaan itse ns lihan korvikkeet yms erikoisuudet, mutta he halusivat tehdä itse. Ainoa mitä toivoisin heiltä lisää on enemmän proteiinia ruokiin. Tätä  he eivät ole oikein ymmärtäneet vaikka olen sanonut että jokaisella aterialla täytyy olla jotain proteiinipitoista palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä tai soijavalmisteita. Melko usein tuntuu olevan  keittoa tai kastiketta jossa tyyliin perunaa ja pakastevihanneksia.  Ja taas tarjouduin tuomaan hoitoon papuja, linssejä ja soijavalmisteita, että niitä  lisäisivät. Mutta lapseni onneksi juo soijamaitoa joten saa ainakin jotain proteiinia hoitopäivän aikana. Kotona syödään kuitenkin päivän aterioista 3 joten voin sitten kotona tankata niitä lisää. Lapsestani ehkä olisi tullut laktovegetaristi mutta hänellä todettiin paha maitoallergia. Samaa ruokavaliota voisin harkita itsekin, mutta mulla on vähän sama juttu; iho-oireita ei tule mutta vatsa on mennyt maitotuotteista (myös hyla, aina enemmän tai vähemmän sekaisin). Lapseni on menossa pieneen maalaiskouluun, silloin voi tulla ongelmia ruokien kanssa, mutta katsotaan sitä sitten, turhaa sitä on etukäteen murehtia.

Matkoilla joudun luonnollisesti varautumaan useinkin omilla eväillä tai ainakin lisukkeilla. Kap Verdessä kävimme vuosi sitten ja oli sielläkin muutama ravintola mistä sai vegaanista ruokaa. Kuivaruokaa otin toki mukaan täältä Suomesta mutta hyvin pärjättiin viikko .

Oma asennoituminen vaikuttaa mun mielestä paljon. Joku kokee jonkin asian isona ongelmana ja toiselle se on ihan pikkujuttu. Ja hyvä näin, erilaisiahan me kaikki olemme, ihania yksilöitä jokaikinen 

Olen monesti miettinyt lihan hyviä ja huonoja puolia, samoinkuin kasvisruokailuakin. En ole kuitenkaan löytänyt selvää motiivia ryhtyä vegaaniksi. Olen vähentänyt liharuoan syöntiä, mutta en osaa oikein sanoa miksi haluaisin jättää lihan kokonaan pois.

Monet kasvissyöjät vetoavat siihen, että karjaeläimillä on huonot oltavat pienissä ja ahtaissa navetoissa, kanaloissa ja sikaloissa.. mutta Suomessa on kuitenkin niin tiukka lainsäädäntö, ettei eläimiä anneta pitää huonoissa oloissa. Tottakai on aina niitä, jotka fuskaavat säännöistä ja jättävät eläimet huonolle hoidolle. Pääosin kotimaisessa tuotannossa otetaan kuitenkin huomioon eläinten hyvinvointi ja niiden vaatimat olosuhteet. (Tiedän tämän kokemuksesta). Suosin siis kotimaista lihaa, jos päätän syödä lihaa.

Kanaloiden tuotteita olen vältellyt. Minulla ei kuitenkaan ole omaa kokemusta kanaloista tai siellä työskentelystä.. joten en voi sanoa että kanalat olisivat hyviä tai erityisen huonoja. Haluaisin oikeastaan käydä joissain kanaloissa ja haluaisin nähdä kaiken siellä tapahtuvan konkreettisesti. Elän tällähetkellä vain kuulopuheiden mukaan. Väitetään että kanoilla on liian vähän elintilaa -joten uskon tätä... enkä siis syö siipikarjan tuotteita.

Onko sitten taas riistaeläinten tai kalojen kohtalo huono jos ne päätyvät osaksi ruokalistaamme...? ne ovat kuitenkin saaneet elää vapaasti luonnossa... Vai onko se eläimen tappaminen se syy, miksi monet eivät syö edes "onnellisesti eläneen" eläimen lihaa ? On monia kysymyksiä joita voi pohtia...

suurin syy vegetarismille taitaa olla se, ettei haluta että ketään tai mitään joudutaan tappamaan. Luonnon kietokulun mukaisesti eläimiä kuitenkin tulee ja menee. Kaikki kuuluvat osaksi jotain ravintoketjua, ja harmiksemme ihminen on vaan siellä ylimpänä.. se tappaa muita ja jopa omia lajitovereitaan...

p.s. voisiko joku valaista minulle, että miksi osa ihmisistä ei juo maitoa ?