Avautumista - 39

Minusta jokaisella on kaiken potentiaali tässä ja nyt. 

Noinhan se on. Ja itsensä kanssa sitä joutuu aina elämään, oli sitten Goalla tai Härmässä

Itellä oli joskus muovipusseista kunnon ärsytysvaihe.

Ärsytys on laantunut parista syystä:

 - Olenko itse mallioppilas kaikissa ympäristöasioissa? En, esimerkkejä on helppo keksiä. Haluaisinko itselleni raivottavan niistä asioista, jotka voisin tehdä paremminkin? Miksi siis raivostuisin muillekaan asioista, joissa he eivät ole täydellisiä?

- Miksi juuri tämä asia ärsyttää? Miksei minua ärsytä jokin muu epäkohta maailmassa, vaan juuri tämä? Ovatko delfiinien kärsimykset suurin epäkohta maailmassa? Jos eivät, miksi juuri tämä asia ärsyttää?

- Onko ärsyyntymisellä millaisia vaikutuksia? Kun ärsyynnyn, tulenko onnellisemmaksi, tai tulevatko muut ihmiset siitä onnellisemmaksi?

- Millä tavalla haluaisin jonkun toisen ihmisen suhtautuvan asiaan, jos roolit käännettäisiin toisin päin?

- Jos maailmassa on epäkohtia, eikö silloin se energia, mikä menee niistä ärsyyntymiseen, kannattaisi käyttää epäkohtien korjaamiseen? On suoranaista ajanhukkaa alkaa hermostumaan jokaisesta maailman epäkohdasta, kun samaan aikaan voisi tehdä jotakin niiden korjaamiseen.

- Jos todella haluaa korjata asioita, silloin ei ole aikaa hukattavaksi hermostumiseen. Jos silti haluan hermostua ja pitää kiinni hermostumisestani, minulla on jokin muu motiivi siihen, kuin asioiden parantaminen. Jos haluan pitää ärsytyksestäni kiinni, millä tavalla silloin eroan niistä, jotka pitävät kiinni epäeettisyydestä?

Ei niitä tunteita toki kannata liikaa ruokkiakaan mutta mun mielestä vihan tunteet on aika hyviä signaleeja kuitenki sillee viestimään ihmiselle että miten sen kannattaa asiaan x suhtautua.

Ei sulla välttämättä oo motivaatiota korjata kaikkia maailman epäkohtia samantien. Niitten pittää eka saaha sut tuntemaan jotain. Sitten ku tunnet jotain oleellista, niin ehkä löydät itestäs halun muuttaa maailmaa. Kun miettii sitten tuosta päästä, niin se alkuperäinen ärsyyntyminen oli eka askel siihen että mikään sun elämässä muuttuu.

Tunteet on ihan okei.

Hmm. Tunteet ovat vihjeitä siihen, miten asiaan kannattaa suhtautua, mutteivät tarjoa vastausta sellaisenaan.

Se että tuntee vihaa siitä, että joku kävi naarmuttamassa katumaasturiasi, ei tarkoita sitä, että tähän asiaan kannattaa suhtautua niin, että haista vittu hippi, sua vaan vituttaa kun ei oo rahaa. Viha ja kaikki muut tunteet antavat vihjeen sisäisestä maailmastasi.

Kirjoitin tuossa hermostumisesta kiinni pitämisestä, en sen tuntemisesta.

Ja mielestäni positiivisia tunteita kannattaa ruokkia.

Kuulostaa mielenkiintoiselta JB. Itse olen hyvinkin aloillani viihtyvää tyyppiä, ja oman kokemukseni mukaan tarvitsen suhteellisen paljon omaa aikaa, muuten olo muuttuu epämiellyttäväksi. Olisi hauska kuulla, mitä kaikkea opit tuon viikon aikana, koska ainakin itselläni toisinaan käy road trip tms. mielessä. Olitko siis reissussa ihan muuten vaan sinne tänne menossa, vai millä tavalla päämääräsi valitsit? Entä liftasitko vai millä tavalla liikuit? Oikeastaan tästä saisi melkein oman ketjunsakin jo, jos kiinnostaa vastailla.

http://yle.fi/uutiset/greenpeace-pomo_jai_kiinni_turhista_lennoista__vahapaastoisemmat_kulkuneuvot_eivat_kelvanneet/7317394

Nonni ja sit sitä mennää keikkuumaan öljynporauslautoille vaarantamaan luontoa ja ihmishenkiä ja esitään niin hyviä ihmisiä että! Greenpeace on vajonnu jo kauas jonnekki pohjan alle...  En tykkää yhtään kyseisen järjestön toiminnasta! Itseasiassa sen teot jopa kiukuttaa hiukan.

Jonkin vuoksi iski tässä sellainen helvetinmoinen ahdistus päälle. Tai vaan tyytymättömyys maailmaan joka vaikuttaa opettavan ihmiset uskomaan siihen ettei millään ole mitään merkitystä. Kun katselen maailmaa, niin alkaa tulla koko ajan yhä oksettavammat fiilikset. Ihmiset kutistetaan pelkiksi luvuiksi, kuluttajiksi tai resursseiksi työantajille. Mitään sielua tai Jumalaa ei ole. Ainoa mikä on olemassa tässä maailmassa on kylmä hedonismi ja materialismi sekä kapitalismin lait. Niillä jotka tätä maailmaa johtaa, on pakko olla psykopaatin aivot. 500000 nälkään kuollutta lasta on myöskin vain luku...

Vittu tän kaiken kanssa! Ja mitä mun sitten pitäisi tehdä? Mennä duuniin johonkin mitäänsanomattomaan, arvottomaan firmaan tekemään auttamaan yritystä saamaan voittoa? Siinäkö se sitten se elämä olisi? Saisin yhteiskunnan arvostuksen kun olisin kovasti duunia painava yksilö!

Oon kauan miettinyt että mikä mua oikein kaikkein pahiten risoo tässä maailmassa. Nyt oon tajunnut sen; kyseessä on merkityksen ja historiallisuuden puute. Ihmisille opetetaan ettei mitään idealismia ole olemassa, on olemassa vain harmaa, merkityksetön markkinatalous ja sen luoma "kuluttuuri" (lue: kasa kaupallista hevonpaskaa!). Nykyajasta puuttuvat ne "suuret kertomukset" jotka ennen ajoivat ihmisiä kaduille ja vaikuttamaan. Suuria kertomuksia olivat esimerkiksi työväenliikkeen vallankumouksellisuus tai rauhanliike. Ja ihminen joka kokee oikeasti olevansa osa jotain suurempaa, saa ihmeen paljon aikaa. Sellainen ihminen on valmis menemään vaikka vankilaan hymyissä suin! Sellainen ihminen voi oikeasti saada ihmeellisen paljon voimaa ja kokea merkityksellisyyttä.

Nykyään kollektiivisuus ja suuret aatteet kielletään ja tilalle tarjotaan markkinavoimien tuotteistamaa "individualismia" joka koostuu kuluttamisesta ja tavarafetisismistä sekä viihteestä. Ja kun ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa tietokoneilla ja viihdemaailmoissa, niin erkaantuvat he näin täysin itsestään ja toisistaan. Onko tämä tosiaan se länsimaisen kehityksen päätepysäkki. Onko kulttuurialue joka synnytti tuhansia filosofeja, taiteiden mestareita ja vaikuttajia tosiaan päättynyt rahan vallan johtamaan nihilismiin ja todellisuudesta erkaantumiseen?

Ja on surkea katsoa mitä sitten tarjotaan "vaihtoehdoiksi" kapitalismille ja kulutuskulttuurille...Ainoat vaihtoehdot ovat muka omaan napaan tuijottava mindfullness, fundamentalistiuskovaisuus tai uusfasismi. Tai sitten jokin epämääräinen, päämäärätön viherpipertely. Missä ovat ne radikaalit liikkeet jotka loivat alun perin demokratian ja kansalaisoikeudet?! Missä ovat ne aatteet joiden vuoksi ihmiset kerääntyivät yhteen ja taistelivat? Jäivätkö ne kaikki 60-luvulle vai mitä?

Nykyään kollektiivisuus ja suuret aatteet kielletään ja tilalle tarjotaan markkinavoimien tuotteistamaa "individualismia" joka koostuu kuluttamisesta ja tavarafetisismistä sekä viihteestä. Ja kun ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa tietokoneilla ja viihdemaailmoissa, niin erkaantuvat he näin täysin itsestään ja toisistaan.

Sitä se just nimen omaan on, juoni passivoida, ja erottaa meidät toinen toisistamme. Ettei mitään tuollaista aatetta enää ikinä pääsisi tapahtumaan. Ja ne jotka vieläkin tuolla kaduilla heiluu ja järkkäilee mielenosoituksia feisbuukissa on meitä kunnon tyyppejä vihaavia epä-ihmisiä tai vähintäänkin psykopaatteja.