Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Avautumista - 52

Konna

  • Vieras
Vs: Avautumista
« Vastaus #765 : 17. Kesäkuuta 2015 klo 16:35 »

Minulla on sama tilanne Kurren kanssa: osa-aikatöistä jää käteen öbaut saman verran kuin mitä saisin sossusta (olettaen että asuisin yksin). Olen elintasooni tyytyväinen, mutta tuntuuhan se taloudellisesti vähän tyhmältä tehdä töitä kun saman rahan saisi muutenkin (edellyttäen että vuokraisimme kakkosasunnon ja asuisimme virallisesti erillämme). Saapa nähdä kuinka kauan motivaatio riittää työntekoon, ellei tule jotain perustuloa tai muuta kannustinloukon poistavaa systeemiä. Toisaalta taas teen ihan mielelläni pari päivää viikossa jotain "järkevää", mutta voisihan se olla jotain muutakin kuin palkkatyötä.
Kirjattu

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583
Vs: Avautumista
« Vastaus #766 : 17. Kesäkuuta 2015 klo 17:14 »
  • Tykkää (0)

  • http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83270-sivistysmaassa-olli-immonen-saisi-saisi-kenkaa-valittomasti

    Ei hyvä jumala noiden persujen kanssa...Miten on oikeasti mahdollista että tässä maassa edes keskustellaan siitä että onko kansanedustajan sopivaa käydä uusnatsien tapahtumissa? Milloin joku oikeasti tekee asialle jotain?!

    Mitäköhän Saksassa seuraisi siitä jos hallituksen poliitikko olisi mukana uusnatsien tapahtumissa? Tai miten Amerikassa kohdeltaisiin poliitikkoa joka hengailee Ku Klux Klanin jäsenten kanssa? Alkaa olla aika selvä että Suomi ei ole enää mikään sivistysmaa, vaan valtio jossa hallituksessa voi istua natsip*skoja. V*ttu vie, kohta muutan pois täältä jos kehitys jatkuu...
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #767 : 17. Kesäkuuta 2015 klo 19:02 »
  • Tykkää (0)

  • ^ On siinä Soinilla tekemistä, että saa pidettyä porukkansa edes joten kuten kurissa seuraavat neljä vuotta.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Varjotar

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #768 : 17. Kesäkuuta 2015 klo 19:18 »

    http://www.iltalehti.fi/talous/2015061719882240_ta.shtml

    Joo, että 20 miljoonaa vaa vastaanottokeskuksii että saadaa TYÖVOIMAPULALLE paikkausta ja viedää omalta kansalta kaikki..

    Voi jeesus perkele en muuta sano >:D :blank:
    Kirjattu

    Konna

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #769 : 18. Kesäkuuta 2015 klo 08:58 »

    ^Eiköhän meillä nyt kuitenkin ole varaa jeesata muutamia turvapaikanhakijoita, joista suurelta osalta on oikeasti viety kaikki.
    Kirjattu

    Gabriel

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 216
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #770 : 14. Heinäkuuta 2015 klo 19:32 »
  • Tykkää (0)

  • Haluisin kauheesti tehdä jotain, mutten tiedä mitä. Yksilön vaikutus tuntuu kovin mitättömältä. Mutta jos kaikki yksilöt ajattelee näin, niin sitten mistään ei totisesti tulekaan mitään. Ehkä vois liittyä johonkin järjestöön.

    Älä ainakaan murehdi sellasia juttuja mille ite et voi mitään. Karu totuus on, että yksi ihminen ei kyllä ihan kauheesti voi tehdä. Voit tietty liittyä tänä päivänä jos jonkinmoiseen järjestöön ja lykätä loputtomasti rahaa niiden tileille, mutta tekeekö se sitten Sinun elämästä helpompaa. Itsellä on ainakin melkoiset epäluulot niiden rahojen perillemenosta. Jos jollain on heittää vastaväitteitä/faktoja noiden isojen ympäristö-ym järjestöjen rahojen käytöstä, niin mielelläni tarkistan sen jälkeen omiakin kantojani. Fiksuin tapa omasta mielestäni säästää ympäristöä on että kuljet jalan/fillarilla/julkisilla kulkuneuvoilla. Tietenkin myös kasvisruokavalio on myös fiksu valinta jo eettisistäkin syistä.
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #771 : 17. Heinäkuuta 2015 klo 18:35 »
  • Tykkää (1)

  • Ahdistaa kaikki lopunajan ennustukset, mitä nyt viimeaikoina on ollut uutisissa. Jotenkin kaiken haitallisen määrä tuntuu niin lamauttavan massiiviselta, ja tuntuu, ettei sitä oteta edes tosissaan. Jengi ei tajua, ettei siinä ole kyse vaan jostain luonnonrakastajien puunhalailujutusta, vaan että kaikkien elämä ja olemassaolo perustuu näille asioille. Voin ihan suoraan sanoa, että mun huoli luonnosta on 10% sitä mitä joillekin kukille ja ketuille tapahtuu, ja 90% sitä miten kaikki mullistukset vaikuttaa omaan ja muiden ihmisten elämään. Tää meininki tällä hetkellä on ihan järjetöntä, sahataan vaan hymy suussa oksaa jolla istutaan, ja jotkut kehtaa jopa väittää, ettei mitään ilmastonmuutosta ole edes olemassa.

    Haluisin kauheesti tehdä jotain, mutten tiedä mitä. Yksilön vaikutus tuntuu kovin mitättömältä. Mutta jos kaikki yksilöt ajattelee näin, niin sitten mistään ei totisesti tulekaan mitään. Ehkä vois liittyä johonkin järjestöön.

    Samaa olen itsekin miettinyt...Olen tullut toistaiseksi siihen lopputulokseen, että jotkin asiat on vaan liian suuria. Se mitä suuret ihmisjoukot tekevät ja miten luonto siihen reagoi, ei ole asia jonka voisin muuttaa. En vaikka antaisin kaikki vähät rahani Greenpeacelle tai liittyisin johonkin militanttiin anarkistiryhmään. En voi hävittää eläimille kärsimystä aiheuttavaa lihateollisuutta vaikka rupeaisin raakavegaaniksi.

    Luulen että kaiken modernin informaatiotulvan vuoksi ihmisillä on enemmän paineita asioiden muuttamiseen, mikä on hyväkin asia. Mutta varjopuoli on se, että se saa ihmisen tuntemaan syyllisyyttä jos ei koko ajan tee työtä jonkin suuremman hyvän eteen. Ja kaikesta kriiseistä ja modernien elämäntapojen epäeettisyydestä tietoisena on vaika nauttia elämästä. Kun joutuu aina miettimään jokaista päätöstään.

    Oon itse sitä mieltä että elämme vain tietynlaista, outoa ja väkivaltaista aikakautta. Kenties lopputulos on se, että melkein kaikki kuolemme itse aiheuttamiimme ekokatastrofeihin jättäen jäljelle palaneen maan. Mutta kuolema on aina ollut osa maailmaa. "Äiti maa" on aikoinaan itse tappanut viiteen kertaan lähes kaiken elollisen pinnaltaan. On hyvä muistaa että kriisit ja katastrofit ovat yhtä lailla luonnollisia kuin muukin. Me elämme epävakaassa maailmassa jossa lajeja kuolee ja syntyy jatkuvasti. Ei ihmiskunta ole mikään maailmanloppu. Elämää oli ennen meitä ja tulee olemaan meidän jälkeemmekin.

    Mutta elämästä saa ja pitää nauttiakin! Joskus voi olla täysin itsekäs hedonisti. Ihminen tarvitsee nautintoa jaksaakseen tässä maailmassa. Itse en suostu kokemaan syyllisyyttä siitä jos pyrin parantamaan oman elämäni laatua. Uskon elämäni olevan ainutlaatuinen ja suhtaudun siihen arvostaen. Mutta tämä ei tarkoita etteikö välillä voisi ajatella muuta maailmaa. Mutta jos ottaa jatkuvasti harteilleen koko maailman tuskat, niin ei vaan jaksa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #772 : 19. Heinäkuuta 2015 klo 19:51 »
  • Tykkää (1)

  • Ahdistaa kaikki lopunajan ennustukset, mitä nyt viimeaikoina on ollut uutisissa. Jotenkin kaiken haitallisen määrä tuntuu niin lamauttavan massiiviselta, ja tuntuu, ettei sitä oteta edes tosissaan. Jengi ei tajua, ettei siinä ole kyse vaan jostain luonnonrakastajien puunhalailujutusta, vaan että kaikkien elämä ja olemassaolo perustuu näille asioille. Voin ihan suoraan sanoa, että mun huoli luonnosta on 10% sitä mitä joillekin kukille ja ketuille tapahtuu, ja 90% sitä miten kaikki mullistukset vaikuttaa omaan ja muiden ihmisten elämään. Tää meininki tällä hetkellä on ihan järjetöntä, sahataan vaan hymy suussa oksaa jolla istutaan, ja jotkut kehtaa jopa väittää, ettei mitään ilmastonmuutosta ole edes olemassa.

    Niin siinä taitaa käydä, etteivät ihmiset omaehtoisesti ryhdy torjumaan ilmastonmuutosta, koska se merkitsisi tinkimistä omasta elintasosta ja kulutustottumuksista. Mieluummin piiloudutaan sen valheellisen väitteen taakse, ettei ilmastonmuutosta ole olemassakaan, tai sitten luotetaan ihmiskunnan kykyyn ratkaista tämänkin ongelman tieteen avulla, eli puuttumalla seurauksiin syiden sijasta.

    Toiselta puolen en kuitenkaan taivu uskomaan kaikkia maailmanlopun profeettojakaan.

    Olen samaa mieltä Johnnyboy92:n kanssa siitä, ettei maapallon kohtalo riipu siitä, säilyykö ihmislaji tällä planeetalla vaiko ei. Evoluution pitkässä juoksussa maapallo on tosiaankin osoittautunut hyvinkin epävakaaksi, ja homo sapiens on vain yksi laji muiden joukossa, joka tulee väistämättä jossakin vaiheessa katoamaan - joko sukupuuton kautta tai sitten kehittymällä uusiksi lajeiksi. Kaikissa tapauksissa maapallolla on vielä noin 4,5 miljardia vuotta elinaikaa, ja sitten tämä kaikki on joka tapauksessa ohi. Elinkelvottomaksi maapallo on toki muuttunut jo paljon aikaisemmin, eikä siihen tarvita ihmistä: valistuneiden arvioiden mukaan Maan olosuhteet saattavat muuttua elinkelvottomiksi jo vajaan kahden miljardin vuoden kuluttua, kun auringon laajentumista seuraava lämpötilan nousu riittää haihduttamaan merivedet. Tosin ihmisille ja muille monimutkaisemmille eliöille olosuhteet käyvät sietämättömiksi jo paljon aiemmin, sillä suhteellisen pienetkin lämpötilojen muutokset riittävät aiheuttamaan ongelmia.

    Teen eron ympäristönsuojelijoiden ja luonnonsuojelijoiden välille ja itseni luen kuuluvaksi jälkimmäisiin. Ympäristönsuojelijat haluavat Kurren tavoin ensisijaisesti vaikuttaa siihen, että ympäristö säilyy ihmisille elinkelpoisena ja mahdollisimman viihtyisänä, kun taas luonnonsuojelijoille luonnolla - kukilla ja ketuilla muiden mukana - on itseisarvo, joka on riippumaton ihmisestä. Luonnonsuojelijoiden mielestä ihmisen edun pitää väistyä, jos se on ristiriidassa luonnon edun kanssa.

    Sikälikin olen maailmanlopun profeettojen kanssa eri mieltä, että tänä päivänä ihmisten tietoisuus ympäristöuhista on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ja myös mahdollisuudet ja edellytykset niiden torjumiseksi ovat suuremmat kuin koskaan. Kysymys on pikemminkin siitä, että olemmeko me valmiita käyttämään nuo mahdollisuudet.

    Eikä myöskään pidä väheksyä tieteen mahdollisuuksia. Saattaa hyvinkin olla, että jo sadan vuoden kuluttua energiaongelma on ratkaistu uusiutuvalla energialla, todennäköisesti ainakin osittain fotoniikalla. Mahdollista, muttei tietenkään täysin varmaa, on pelkästään aurinkovoimaan perustuva energiantuotanto. Ehkä halvat aurinkokennot ja laserfuusio ovat toteutuneet. Energiaa voidaan tulevaisuudessa tuottaa myös keinotekoisella fotosynteesillä. Lisäksi tulevaisuuden aurinkovoimalat tuottavat energiaa myös avaruudessa, mistä sitä siirretään maahan mikroaalloilla ja lasersäteillä. Esimerkiksi Japanin avaruusvirasto on suunnitellut avaruusaurinkovoimalan rakentamista jo 2030-luvulla.

    Ja jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin kansainvälisillä sopimuksilla, kaukana ei varmaankaan ole se hetki, kun maapallon lämpötilan nousua aletaan torjua ilmakehään levitettävillä hiukkasilla, jotka heijastavat osan auringon säteilystä takaisin avaruuteen.

    Oma suhtautumistapani on sellainen, että minulla on tietyt periaatteet, joiden mukaan elän, ja katson, mihin saakka se riittää. Muut voivat omalta osaltaan tehdä, miten parhaaksi näkevät.

    Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän minulla on halua arvostella muiden ihmisten elämäntapaa ja tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Kenelläkään ei ole hallussaan hyvän, onnellisen saatika oikeanlaisen elämän salaisuutta.

    Lisäksi maailmanparantaminen johtaa välillä todella vaikeasti ratkaistaviin kysymyksiin. Meistä saattaisi esimerkiksi tuntua oikealta boikotoida yritystä, joka teetättää myymänsä vaatteet bangladeshlaisella lapsi- ja naistyövoimalla, mutta jos menisimme kysymään näiden riistettyjen työntekijöiden omaa mielipidettä, he todennäköisesti vastaisivat, että älkää te rikkaat länsimaalaiset sekaantuko meidän asioihimme. Tai pitääkö meidän vaatia afrikkalaisia ja arabialaisia yhteiskuntia parantamaan naisten asemaa, jos se samalla tarkoittaa omien länsimaisten arvojemme pakkosyöttöä?
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #773 : 19. Heinäkuuta 2015 klo 20:36 »
  • Tykkää (0)

  • Miksi maailman pitää olla synkeä paikka? En oikeasti halua itse mitään muuta kuin vain aamuun asti jatkuvia, siistejä bileitä hyvällä musalla, nautinnollista seksiä, rentoutta ja taidetta...Miksi ihmiskunta on vetänyt itsensä narun jatkoksi ja meinaa nyt hypätä alas parvekkeelta ja viedä mukanaan aika helvetin paljon kaikkea muutakin?

    Ja ärsyttää kun pitää elää tälläisenä aikana milloin pelkoa levitetään joka paikassa, erilainen vainoharhaisuus on läsnä kaikkialla ja missään ei vaikuta olevan rauhaa? Rentoutuminenkin on nykyään suorituslaji. Aina pitää myös ajatella ja toimia jotenkin eettisesti ja olla pelastamassa maailmaa melkein varmalta tuholta. Myisin jonkun jäseneni jos pääsisin kuolematta johonkin toiseen aikaan ja paikkaan...Oon vaan niin kurkkuani myöten täynnä kaikkia tuomiopäiviä, kriisejä, ekokatastrofeja, terrorismia, finanssikriisejä ja pandemioita!

    Enkä halua mikään maailmanparantaja, puunhalaaja, aktivisti tai anarkosyndikalisti. Haluan perkele vie olla vain ihminen ja nauttia elämästäni ja tavoitella haaveitani. Eikä mun haaveni ole mitään militanttia kamppailua ties mitä ylivoimaista sivilisaatiota vastaan...
    « Viimeksi muokattu: 19. Heinäkuuta 2015 klo 20:40 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 446
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #774 : 19. Heinäkuuta 2015 klo 21:59 »
  • Tykkää (0)

  • Jokainen ihminen haluaisi elää vaan rauhassa itseään toteuttaen. Ongelma vaan tuntuu olevan se, että varsinkin nykynuorten sukupolvella tuntuu olevan entistä enemmän vaikeuksia sopeutua ja elää epävarmassa sekä sekavassa globaalissa maailmassa. Toki maailman asiat ovat olleet aina enemmän tai vähemmän sotkussa ja toisen maailmansodaan aikaan elämä vasta hirveää olikin paikoitellen, mutta tuntuu, että nyt ollaan taas menty ankeampaan suuntaan monellakin osa-alueella ja se tavallaan voi luoda toivottomuuden ja turhautumisen tunteita ihmisissä.

    Ilmastonmuutos, ekokatrastrofit ja paheneva taloustilanne... Jos yhtään tiedostaa näitä asioita niin kyllähän ne rasittavat ja ihminen tuntee itsensä siinä melko pieneksi osaksi samalla kun koneisto vaan jyllää menemään. Itsellä on juuri tuollainen ristiriitainen suhtautuminen. Haluan antaa oman panokseni, mutta en oikein tiedä miten ja se muutenkin tuntuu hyvin pieneltä. Samaan aikaan minulla on myös uskoa ja toivoa siihen, että ihmiset alkavat "heräämään" enemmän asioihin ja, että teknologia kehittyy niin paljon, että saamme asioita oikeasti kuntoon pahentamatta niitä kuten olemme niin kauan jo tehneet.

    Itse en ainakaan haluaisi vain selviytyä minkään luhistuvan maailman ympärillä vaan elää elämääni suhteellisen rauhallisin mielin ja onnellisena. Välillä se tuntuu hyvin vaikealta, koska tilanne on mitä on. Jonkin pitäisi muuttua ja melko voimakkaasti. Mikä voisikaan herättää ihmiset unestaan?
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #775 : 20. Heinäkuuta 2015 klo 00:27 »
  • Tykkää (0)

  • Jokainen ihminen haluaisi elää vaan rauhassa itseään toteuttaen. Ongelma vaan tuntuu olevan se, että varsinkin nykynuorten sukupolvella tuntuu olevan entistä enemmän vaikeuksia sopeutua ja elää epävarmassa sekä sekavassa globaalissa maailmassa. Toki maailman asiat ovat olleet aina enemmän tai vähemmän sotkussa ja toisen maailmansodaan aikaan elämä vasta hirveää olikin paikoitellen, mutta tuntuu, että nyt ollaan taas menty ankeampaan suuntaan monellakin osa-alueella ja se tavallaan voi luoda toivottomuuden ja turhautumisen tunteita ihmisissä.

    Ilmastonmuutos, ekokatrastrofit ja paheneva taloustilanne... Jos yhtään tiedostaa näitä asioita niin kyllähän ne rasittavat ja ihminen tuntee itsensä siinä melko pieneksi osaksi samalla kun koneisto vaan jyllää menemään. Itsellä on juuri tuollainen ristiriitainen suhtautuminen. Haluan antaa oman panokseni, mutta en oikein tiedä miten ja se muutenkin tuntuu hyvin pieneltä. Samaan aikaan minulla on myös uskoa ja toivoa siihen, että ihmiset alkavat "heräämään" enemmän asioihin ja, että teknologia kehittyy niin paljon, että saamme asioita oikeasti kuntoon pahentamatta niitä kuten olemme niin kauan jo tehneet.

    Itse en ainakaan haluaisi vain selviytyä minkään luhistuvan maailman ympärillä vaan elää elämääni suhteellisen rauhallisin mielin ja onnellisena. Välillä se tuntuu hyvin vaikealta, koska tilanne on mitä on. Jonkin pitäisi muuttua ja melko voimakkaasti. Mikä voisikaan herättää ihmiset unestaan?

    Mun mielestä pahin este muutokselle on se, että mitään idealismia tai utopioita ei ole. Nykyinen maailma ei tarjoa oikein mitään tulevaisuutta kellekään. On näkyvissä vain vanhan rappeutuminen ja mätäneminen, eikä mitään visiota uudesta ajasta. Jotenkin vaikuttaa siltä että monet ovat jo hyväksyneet täysin tappion. Vaikuttaa siltä että suurin osa ihmisistä elää kuin jossain saattohoidossa. Tulevaisuutta ei edes mietitä, pyritään vaan helpottamaan oloa ja sulkemaan mielestä erilaisten päihteiden avulla kaikki ikävä. Kun uutiset menee liian ikäviksi, siirrytään tv-sarjojen pariin, avataan viinapullo ja heitetään mielialalääkkeet kurkusta alasta...

    Niitä jotka uskaltaa unelmoida, jotka oikeasti ajattelee että maailma voisi olla jotain muutakin kuin vain kahdeksasta neljään-oravanpyörää ja teknokratiaa, pidetään lähes hulluina. Moderni psykiatria pitää jo auktoriteettien vastustamista merkkinä persoonallisuushäiriöistä. Jos joku ei meinaa sopeutua, niin sysätään hänelle vain lääkkeet kouraan. Itse pidän tämän vuoksi aika monia mielenterveysongelmia vain merkkinä terveestä järjestä. Jos voit paskasti nykyisenlaisessa maailmassa, olet samanlainen kuin minäkin.

    Tämä aika vaikuttaa todellakin kirotulta. Alan oikeasti olla sitä mieltä että ehkä ennen asiat olivat todella paremmin? Joskus oli oikeasti aikoja, milloin tekivät asioille jotain eivätkä vaan kieltäneet todellisuutta. Joskus oli oikeasti johtajia, joilla oli sentään edes visio paremmasta maailmasta.

    Jotenkin tuntuu siltä että pian edessä on pelkkä kova selviytymiskamppailu. Ei armoa, ei mitään. Tai no sitähän se on jo monelle Suomessakin. Työttömän ja vähävaraisen elämä menee senttejä laskiessa. Aika monen henki murenee jossain vaiheessa.
    « Viimeksi muokattu: 20. Heinäkuuta 2015 klo 00:30 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 446
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #776 : 20. Heinäkuuta 2015 klo 00:38 »
  • Tykkää (0)

  • Aina on ollut  hallitsijoita, jotka ovat orjuuttaneet muut valtansa alle. Siinä ei paljon talonpojilla ollut sanottavaa jos ei puhuta verisisistä vallankumouksista. Mitkä eivät siis olleet mukavia kenellekään. Sittenkin joku on taas sen vallan anastanut itselleen. Ihmiskunnan historia on suurimmaksi osaksi veren värjäämä, kenties joskus muinaisina aikoina on joskus ollutkin valtakuntia, jotka olivat kuin utopioita tai edes jotenkuten tasa-arvoisia ja rauhallisia. Voimmeko koskaan maan päällä saavuttaa tasapainoista yhteiskuntaa, en tiedä. Monella on kuitenkin toiveita ja visioita sen suhteen. Ei saa luovuttaa.

    Nämä nykyiset hallitsijat eivät suurimmaksi osaksi todellakaan ole valtaansa ansainneet vaikka niin kuvittelevatkin. Joku voisi sanoa, että näissä demokratioissa "kansa saa sitä mitä äänestää", mutta kyllähän se koko vika on systeemissä ja ihmisten luonteessa. Hetken nautinnolla ja osingoilla saattaa olla hintana pitkän ajan kärsimys, niin lyhytnäköistä.

    Läpsäisy ihmiskunnan kasvoille ja yhteen hiileen puhaltaminen on ratkaisu tai sitten vaan mennään yhdessä yli laidan niin, että rytisee. Me sitten olemme tällä kokemassa ja todistamassa sitä. Tavallaan hienoa ja samalla kylmäävää.
    « Viimeksi muokattu: 20. Heinäkuuta 2015 klo 00:41 kirjoittanut Omppu »
    Kirjattu

    Omppu

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 446
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #777 : 21. Heinäkuuta 2015 klo 01:39 »
  • Tykkää (0)

  • Tullut koettua yhtä ja toista omassa elämässäni. Silti pistää jotenkin asiat perspektiiviin se kun huomaan muiden kärsimyksen ja kamppailun. Esim. ystävättäreni, joka tuntuu olevan melko helposti masennukseen alistuva. Itse vain välillä olen melankolinen ja väsähtänyt elämään tietyistä varsin hyvistä ja loogisista syistä joita en nyt tässä lähde luettelemaan. Silti tunnen muiden tuskan ehkä enemmän kuin omani ja haluan auttaa heitä kaikin tavoin, mutta pelkään epäonnistuvani siinä. Että en voi pelastaa heitä... Itseltään. Se tuntuu siltä kuin epäonnistuisin ihmisenä. Miten saada muut näkemään asiat positiivisessa valossa ja tarjota heille toivoa? Muuta kuin sanomalla, että olen täällä sinua varten?
    « Viimeksi muokattu: 21. Heinäkuuta 2015 klo 02:47 kirjoittanut Omppu »
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #778 : 21. Heinäkuuta 2015 klo 10:33 »
  • Tykkää (0)

  • Aina voi yrittää pelastaa ihmisiä masennukselta, ja joskus jopa onnistuu, muttei kaikki ole kuitenkaan pelastettavissa... Mutta mielestäni jokaisen vastuu on edes yrittää auttaa toista.

    Ärsyttää ihastua.... Miksi ihmisten pitää olla niin ihania? Ihastuminen tietää vaan katkeria pettymyksiä, enkä oo ollu sinkku edes kovin kauan, joten ahdistaa ihastuminen... :/
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #779 : 21. Heinäkuuta 2015 klo 10:52 »
  • Tykkää (1)

  • Ärsyttää ihastua.... Miksi ihmisten pitää olla niin ihania? Ihastuminen tietää vaan katkeria pettymyksiä, enkä oo ollu sinkku edes kovin kauan, joten ahdistaa ihastuminen... :/

    Itse kaipaan ihastumisen tunnetta...Mun mielestä on hienoa jos, seurauksista huolimatta, ihastua johonkuhun. Vaikka itsellä on aina mennyt ihastumiset ja seurustelut aika onnettomiksi, niin en silti pidä niitä turhina tai huonoina asioina. Ihastuminen on elämää, jos sitä ei ole, niin on kaikki jotenkin ankeampaa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard