Mä kävin eilen lääkärissä kun sormi ei ihan palautunut siitä, kun se vääntyi ikävästi pari viikkoa sitten. Ajattelin jos siel on jotain sijoiltaan tai murtunut... Röntgenissä kai näkyi sitä sun tätä epäselvää aluksi, ett jostain puuttui ja jossain liikaa ja sain heti lähetteen sairaalaan johki kuvaukseen ja siellä mulle laitettiin semmonen ranneke, missä hetu ja nimi.. ja siin kohti aloin vähän panikoida että pääsenkö mä sieltä pois? Mä pelkään sairaaloita ja lääkäreitä, tai inhoan koko systeemiä todella sieluun ja vereen. Nyt on jotenkin mennyt monta tuntia kaikesta palautumiseen. Tuntuu että haluis juosta metsään ja sieltä viidakkoon ja kadota 'sivilisaatiosta'. Lopulta siel sairaalassa ei edes tehty juuri mitään, istuin vaan odotushuoneessa ja sitten ne oli että kaikki ok ja kolmen viikon päästä takas jos on vielä särkyjä. Sinne meni koko päivä ja tunteita on pyörinyt tässä niin paljon että ihan uuvuttaa. Enpä tiedä miksi siit halusin tänne kirjoittaa. Ehkä just vastustaa niin paljon tää kulttuurissa missä kehoon/ruumiiseen vaan isketään nimilappu ja se on jotenkin musta aina kamalaa, sellainen objektina olo. Ajattelin että ehkä tääl joku ymmärtää niit fiiliksiä mistä puhun. Valitettavasti mitään suurempaa viisautta ei ole jakaa,.. ei kannata teloo itsee tai muita. Oma koti, rauhallinen aika ja luonto on paras lääkäri.
