Mitäköhän ihmettä oon tekemässä nyt mun elämälläni? Oon vaan rauhaton, joskus jopa maaninen tai sitten äärimmäisen depressiivinen. Mikään ei koskaan riitä. Elän nyt elämää joka olisi vuosi sitten ollut ajatuksissani lähes utopiaa, mutta en ole siltikään tyytyväinen. Ja koitan jatkuvasti vain saada lisää ja lisää! Oon mennyt mukaan siihen hedonismiin ja pinnallisuuteen mitä kerran halveksin. Tuhlaan rahoja, juon ja poltan. Kohta edes ihmissuhteilla ei ole mitään väliä.
Olen nihilisti enkä oikein usko mihinkään. Koska mikään ei ole auttanut! Oon kokeillut kaikkea new age-juttuja, meditointia, buddhalaisuutta, kommunismia, anarkismia, kapitalismia, rasismia, seksismiä, feminismiä, primitivismiä, ateismia ja kristinuskoa. Mitä on enää jäljellä kun on nähnyt kaikkien "totuuksien" olevan vain valheita? Onko sitten maailmassa enää mitään muuta kuin valheita?
Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Ympäristötuhojen ja superbakteerien vuoksi meistä suurin osa kuolee kuitenkin varmaan seuraavan 50 vuoden kuluessa toinen toistaan kurjemmalla tavalla. Planetaarinen itsemurha on menossa. Miksi minun edes pitäisi yrittää mitään? Vitut, tekisi joskus vaan mieli pistää kuula kalloon kun kattoo nykyistä meininkiä. En halua menettää kaikkea ja kuolla johonkin ojaan! Haluaisin nauttia elämästä, mutta se on mahdotonta. Kun kaikkialla on vain pettymyksiä, kuolemaa, valheita ja muuta kurjuutta.
Ai että kun inhoan tätä maailmaa!
Mutta onko missään mitään järkeä? Pitääkö edes ajatella jotain tai koittaa pelastaa itseään tai muita? Vai onko se kaikki vain yritystä saada valheellista turvallisuuden tunnetta joka kuitenkin murenisi jossain vaiheessa? Ehkä haluni saada maailmaani jotain "järkeä" on vain kontrollinhalua ja neuroottisuutta. Ehkä ainoa vaihtoehto on vain irrottaa ote kaikesta ja tippua.
