Kuinka pitkälle toisesta voi olla vastuussa? Haluaisin muutosta, mutta hänen itsemurhalla uhkailunsa aiheuttaa mussa ahdistusta.
Holy shit, Gemma, onpa rankka tilanne
. Sanoit, että jotain masennusta kumppanillasi voisi olla. Ilmeisesti ei ole käynyt lääkärissä, ts on vain epäily eikä homma oo hoidossa? Oon kyl sitä mieltä, et ihan ehrottomasti kipin kapin lekuriin, ihan vaik normi terveyskeskukseen ja sieltä vaatimaan lähetettä psykiatrian päivystykseen. Ja koko tarina ulos, myös se miten raskasta sulla on omaisena. Voi olla, ettei läheisesi oo hirveän innoissaan ajatuksesta hakea hoitoa, mut jos on esim vakava masennus niin siinähän on jo oireena toivottomuuden tunne, just sellai fiilis ettei mikään tuu ikinäpikänäkoskaan muuttumaan eikä mikään auta. Mä tos tilanteessa suostuttelisin, vetoaisin siihen että on sekä sulle että hänelle tärkeää et tilanne alkaisi parantumaan ja ruinaisin. (Lopulta vielä uhkailisin pakkohoidolla jos ei lähde omasta halustaan liikkeelle....Ja vastaanotolle tueksi ja puheavuksi mukaan, ihan suosittavat sitä tuolla mt-puolella, tuntuu että vasta se huolesta itkevä läheinen saavat ottamaan todesta). Itsemurhasta puhuminen on aika vakava juttu. Vaikka enskäteen tuntuisi olevan vain uhkailua ja jonkunlainen ase pitää toinen suhteessa silkasta pelosta niin taustalla voi olla ihan totinen henkinen hätä. Ja, no, ei ole ihan normaalia että toiseen takerrutaan, kyllä sekin tuntuisi viittaavan siihen että on joku isompi häikkä mielenterveyden puolella.
Mä mietin tota toisista huolehtimisesta. Kaikkea ei tarvi kantaa, eikä oikeastaan pidäkään kun ei tavallainen ihminen (ja läheinen) pysty toista ihmistä korjaamaan ja esim vaikea masennus vetää helpsoti myös ne ns terveetkin perässään. Mut sit toisaalta hyvään ihmisyyteen kuuluu imo myös toisista huolehtiminen, eli että ei vaan kylmästi viskaa pellolle kuin haisevaa biojätettä vaan katsoo, et henkilö saa ainakin jotain hoitoa ja joku muu, esim sukulainen, ottaa vastuulleen. Ei masentunut tai muuten rikki mennyt ihminen ole minusta itsekäs tai käytä toista hyväksi, harvoin kai se et on vaikea on tahallista ja tietoista?
Mietin täs sitäkin, et sulle on raskasta ja tarttisit varmasti jotain lepoa/mahdollisuutta vetää henkeä ja keskittyä hoivaamaan hetkeksi itseäsi. Oisko kumppanillasi esim ystäviä vai vaikka veljeä tms, jolle voisit kertoa tilanteesta ja pyytää vaik ottamaan hemmo kylään muutamaksi päiväksi? Eroakin voi olla helpompi pohtia, jos saa tilanteeseen turvallisesti etäisyyttä.
Netissä on paljon myös paikkoja, joissa voisi kysellä neuvoja, veikkaisin et esim tukinet.netin sivustolta voisi löytyä hyvää ja asiantuntevaa apua. Kliseitä, mut älä jää yksin. Oo yhteydessä johonkin ystävään ja kerro tilanteestasi. Mä koetan lähettää sulle ihan hirmuisesti voimia jaksaa etsiä apua taakaksi käyneelle läheiselles.
