Avautumista - 44

Tais mennä läpi! Tuntui ainakin suht. helpolta, ei muuta kuin sitä prinsessamekkoa valitsemaan.....   
Täs kohtaa pitäis olla kai vapaa olo, mutta seuraavaks on luvassa paitsi yo-juhlat, myös hakurumba, kelarumba ja muuttorumba, mut niiden jälkeen tää ei voi enää hirveesti vaikeutua. Eihän?

Ai elämä... Sori tuottaa pettymys, mutta tähän asti sun elämäsi on luultavasti ollut niin helppoa, että tulet kaipaamaan noita aikoja... Jos pääset kouluun, alkaa luultavasti köyhyys (älä ota opintolainaa jos ei absoluuttinen pakko! Mä olen maksanut sitä nyt yli 10 vuotta takas, ja vittu että vituttaa että käytännössä dokasin sen. Ok, ostin myös auton ja musasoittimia, mutta ne myin sitten myöhemmin, että sain laskuja maksettua...) . Jos menet töihin samaan aikaan, niin vältyt siltä köyhyydeltä, mutta ei sulla sitten muuta elämää juuri ole, suosittelen sitä silti. Koulun jälkeen menee luultavasti joku tovi työkkärissä, ELLET eti kouluaikana harjoittelupaikkaa, jossa pelaat korttisi hyvin. Tälle myös vahva suositus.

No mutta sitten ku pääset töihin, elämä helpottuu, ellet sitten joudu johonkin pätkätyökierteeseen, joka vie motivaation lopullisesti. Ja jos sitten löydätkin duunin, millä elää, niin vuodessa parissa iskee masennus, ku tajuaa että se on sitten tätä eläkeikään asti, jota ei koskaan tule, koska rakennemuutos ja suuret ikäluokat vetää kassan tyhjiin.

Ainoa millä vältät ton paskan, on se, että valitset sellasen polun, jota teet rakkaudesta. Sillon ei vituta niin paljoa, vaikka käytännössä elämä menisikin noin. Ja muista, Suomeen ei ole mikään pakko jäädä. Mä jäin koska exä ei halunnut ulkomaille. Virhe. Olisi pitänyt kuunnella sydäntä. Asua ainakin muutama vuosi jossain ulkomailla, ois saanu kokemusta ja perspektiiviä. Älä ikinä rakenna parikymppisenä elämääsi puolison varaan tai kautta, voin vakuuttaa, etä kun kasvua tapahtuu, niin elämä vie eri suuntiin. Jos poikkeuksia on 1/10, on se todennäköisyys jonka varaan ei kannata laskea. Enkä puhu pelkästään omasta kokemuksesta, vaan kaikkien tuntemieni 70-luvulla ja jälkeen syntyneiden puolesta.

Tolta pohjalta kannattaa tehdä suunnitelmia, ja varautua elämän myrskyihin. Sillä niitä on varmasti luvassa. Mutta jos asenne on kunnossa, niin myös paljon ihania kokemuksia ja onnistumisia. Muista ne ja nauti matkasta.

Method mainostaa tuotteitaan vihreinä, eläinkokeettomina ja ekoystävällisinä.
Kumminkin juuri tuli vastaan kirjoitus, joka kritisoi näitä ja kertoi niiden olevan huijausta. Sisältävän muutaki kuin luonnonperäistä ja siksi olevan niin tehokasta ollakseen ekoa.
Viisas ryhtyi salapoliisiksi ja lukemaan tuotteiden INCejä.
Kyllä, Methodin tuotteet ehkä ovat kierrätysmuovipulloissa ja osittain kasviperäisiä sekä eläinkokeettomia, mutta ne sisältävät esim. synteettistä väriainetta ja synteettisiä hajusteita...
Tiskiaineissa esim. UV-absorber, synteettinen tämäkin, mutta mihin tätä edes tarvitaan?!
Saippuoista löysin esim. formaldehydiä vapauttavaa DMDM hydantoin:ia

Sanokaa te jotain?!

Sana "viher" on yleensä vaan markkinointia ja saattaa olla harhaanjohtavaa huijausta. Luomu ei kyllä ole ja sitä pyrin suosimaan aina kun mahdollista rahavarojen salliessa. Siis esim. luomusaippuoita ja shampoota, hedelmiä, suklaata jne. Itse tosin olen melko tarkka siitä mitä kehooni laitan.

Itse uskon että parhain ja varmin tapa olla ekoystävällinen on se että kuluttaa vähemmän! Me ihmiset ostellaan ja kulutetaan kaikkea materiaa ylipäätäänkin liikaa. Ratkaisu ei ole se että vaan vaihdetaan tuotteita jonkin verran "vihreämmiksi".

Nykyaikainen markkinatalous on peli jossa eniten omistavien puoli päättää säännöt. Ja isolla rahalla sekä tarkoin suunniteluilla brändeillä ihmisiä huijataan. Etenkin viime vuosina on ollut paljon nimenomaan tuotteiden "viherpesua" ja monet isotkin firmat on alkaneet kiillottaa julkisuuskuvaansa erilaisilla tempuilla kun muitakin kun hippejä on alkanut kiinnostaa kestävä kehitys.

Itse olen sen verran epäileväinen ja skeptinen että uskon että ekobrändeistä, teollisuudesta ja luomumerkinnöistä päättävät loppujen lopuksi aika samat tahot. Ja niiden pääasiallinen motiivi on raha ja valta. Yhä suuremman osan kaikesta tuotannosta omistaa se 0,00001% eliitti joka sanelee pelin säännöt. Vihreät tuotemerkit eivät ole sen ulkopuolella.

Päivät, joina ajattelee, että vielä ihmiskunta saa hommansa kondikseen, on yleensä parempia kuin ne, joina miettii, miten maailma vaan murenee ympäriltä eikä voi tehdä mitään. Vaikka toivo olisi turhaa, niin se ehkä kuitenkin kannattaa, koska vaikka yksilö ei voi pelastaa maailmaa, se voi pelastaa oman päivänsä, ja jos kaikilla olisi toivoa, se ei olisi enää turhaa, koska kaikki tekis jotain näiden asioiden eteen.

Tää on just se juttu, miks viitsii edes yrittää! Se, että sun oma maailma on parempi kuin se paska, mitä ympäriltä tulee niskaan. Jos se auttaa elämään "vapaammin hengittäen", se ei vaan voi olla väärin.
Ja toisekseen, hyvinvoiva ja hyvinvoinnistaan pitävä ihminen on ympäristöteko

Välillä tuntuu, että tää planeetta on niin tuhoontuomittu, että kantsis vaan lakata välittämästä. Pistää yoloswaglippis päähän ja ajaa maasturilla ympyrää.

Surullista mutta hauskaa. Myös siksi, että tämä mielikuva oli hauskin juttu tässä päivässä tähän mennessä.

Mäkin haluaisin, mutta en pysty. Enkä ehkä oikeasti edes haluaisi. Mutta ymmärrän kyllä tämän.

Ahdistumiseen maailman tulevaisuudesta jää helposti koukkuun. Etenkin kun media syöttää toinen toistaan raflaavampia ja brutaalimpia tarinoita kaikesta pahasta.

Itse tunsin olevani jotenkin "parempi" kun tiedostin kaikkia uhkia ja kauhuskenaarioita ja hain niistä tietoa. Olin muka parempi ja älykkäämpi kuin "lammaslauma". Se oli tosi addiktoivaa vaikkakin epämukavaa. Koin olevani jotenkin tärkeä murheitteni ja ajatuksieni vuoksi.