Olen itse sitä mieltä että 1700- ja 1800-luvun liberaaleille annetaan yleensä liika armoa. Ensinnäkin, heillä oli vaihtoehtoja. Esimerkiksi Yhdysvaltojen perustejien ei olisi ollut pakko säilyttää orjuutta. Aina on ollut vaihtoehtoja. Ja sen vuoksi vetoaminen kontekstiin tai "ajan henkeen" ei ole toimiva selitys. Historian hirviöiden toimia ei pidä vähätellä niin.
On eri asia hyväksyä ja selittää historiallisesti. Mehän emme voi siirtää omaa arvomaailmaamme menneisyyteen, vaikka kuinka haluaisimme ja yrittäisimme. Aivan samalla tavalla kuin me teemme ratkaisujamme omaamamme tiedon ja oman kokemusmaailmamme puitteissa, samoin tekivät myös ihmiset kaksisataa vuotta sitten. Ne ratkaisut, joita ihmiset silloin tekivät, ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, mitä me teemme nyt. Ehkä kahdensadan vuoden kuluttua elävät ihmiset saattavat ihmitellä ja tuomita monia meidän teoistamme.
Losurdon Liberalismin musta kirja sortuu monin kohdin siihen, että se lainaa 1800-luvun liberaalien lausumista asiayhteydestään irroitettuja näytteitä. Sillä metodilla Losurdo leimaa esimerkiksi Thomas Jeffersonin orjuuden puolustajaksi, vaikka Jefferson virkakaudellaan hyväksyi orjuuden välttämättömänä pahana pitääkseen liittovaltion yhtenäisenä ja oli myöhemmin järkyttynyt huomatessaan, etteivät etelävaltiot olleetkaan kypsyneet orjuudesta luopumaan.
Neuvostoliitto ei ollut maailman suurin orjayhteiskunta. Eniten orjia oli Brittiläisessä imperiumissa 1700-luvulla. Orjakauppa huipentui myös samana aikana Atlantin orjakaupan myötä kun miljoonia orjia kuljetettiin Afrikasta Amerikkaan. Orjuuden suurvaltoihin kuului myös noihin aikoihin Espanja ja Alankomaat. Toki on selvä että Neuvostoliitto oli myös pitkälti orjien asemassa elävien ihmisten työhön perustuva yhteiskunta, mutta samassa mittakaavassa orjuutta ei siellä ollut kuin aikaisemmissa imperiumeissa.
Kun puhutaan orjakaupasta tai Neuvostoliiton pakkotyöjärjestelmästä, voidaan luonnollisesti turvautua viime kädessä vain arvioihin. Kuitenkin esimerkiksi luotettavin arvio atlanttisen orjakaupan uhreista päätyy 12,5 miljoonaan. Näistä 600 000 vietiin Pohjois-Amerikkaan ja suurin osa Karibian meren saarille tai Etelä-Amerikkaan (Brasiliaan yksin noin 4,5 miljoonaa.) Stalinin aikana vuosina 1929-53 GULAGin leirien läpi tai niiden kadotukseen on arveltu kulkeneen vähintään 14 miljoonaa neuvostokansalaista. Lisäksi melkein 10 miljoonaa oli erilaisissa työsiirtoloissa ja noin 6-7 miljoonaa karkotettiin maan syrjäisiin kolkkiin.
Ja Yhdysvalloista vielä sen verran että maan historian epäoikeudenmukaisuuksia ei vaan voi kieltää. Kun eurooppalaisten valloittivat maan, tuhosivat he tarkoituksenmukaisesti satoja alkuperäiskansoja. Voidaan puhua sadoista kansanmurhiksi laskettavista rikoksista ja kulttuurien hävityksestä vailla vertaa. Ja nimenomaan Amerikkaan suuntautunut orjakauppa oli laajuudessaan ja käytännössään pahinta historiassa. Ja 1800-luvulla USA:n liberaalit johtajat vainosivat orjuuden vastustajia. Pitää muistaa että tuona aikana lähes kaikki USA:n senaatin jäsenet olivat orjanomistajia ja samaan aikaan vakaumuksellisia liberaaleja. 12 USA:n historian 44 presidentistä oli orjanomistajia.
Epäoikeudenmukaisuuksia ei tietenkään voi kiistää, eikä niitä länsimaissa kovin laajasti kielletäkään. Mainitsit aiemmin, että kouluissa annetaan virheellistä tietoa modernin demokratian juurista, mutta kyllähän historia-aineessa on jo iät ja ajat käsitelty Yhdysvaltain historian yhteydessä niin orjuutta kuin intiaanienkin kohtaloa. Mutta historia ei tieteenä esitä moraalisia arvolauselmia, vaan tieteellisten teorioiden tehtävänä on selittää.
Yhdysvaltain kongressi kielsi orjien tuonnin jo vuonna 1807. Sen jälkeen kauppaa käytiin maassa jo olevilla orjilla. Ja kuten kaikki varmaankin tietävät, Yhdysvaltain sisällissodan avainkysymys oli juuri suhtautuminen orjuuteen: Yhdysvaltain pohjoisissa osavaltioissa kaikki orjat oli jo vapautettu, kun taas maataloudesta riippuvaiset etelävaltiot halusivat jatkaa orjuutta. Sodan jälkeen kaikki orjat vapautettiin. Se ei olisi ollut mahdollista ilman liberaalin ajattelun vaalimaa ajatusta yksilönvapaudesta.
Orjia alistettiin tarkoituksella hyvin raa'asti. Ja usein juuri "valistuneiden" ja "liberaalien" eurooppalaisten toimesta.
Vaikka 1700-luvusta puhutaan "valistuksen vuosisatana", se ei tarkoita, että sen ajan eurooppalaiset olisivat olleet valistuneita sanan nykyisessä merkityksessä. Vaikka aikakauden älymystö länsimaissa uskoikin edistykseen ja järkeen, kaikki heistä eivät suinkaan olleet niin naiiveja ja toiveikkaita, etteivät olisi muistaneet korostaa myös inhimillisen käyttäytymise typeriä piirteitä ja ihmisten sivistymättömyyttä.
Kuitenkin juuri valistuneiden ja liberaalien eurooppalaisten toimesta orjakauppa saatiin suurelta osin lakkautettua. Sitä eivät kaikki, muiden muassa monet afrikkalaiset, tahtoneet ymmärtää.
Ja nykyisistä oikeuksistamme ja hyvinvointivaltioista saamme kiittää paljon työväenliikettä sekä esimerkiksi feministejä. Liberaaleja ei historiallisesti ole juuri kiinnostanut työväen oikeudet tai kansan enemmistöjen hyvinvointi. Liberaaleille on ollut tärkeämpää markkinoiden vapaus ja se että omistavan luokan etuja palvelee halvalla palkattava työväki. Klassisessa talousliberalimissa työväkeä ei oikeastaan edes mainita, heidän katsotaan vain olevan ihmiskarjaa.
Sosiaalidemokratialla ja vapailla ammattiliitoilla on luonnollisesti ollut keskeinen rooli nykyaikaisen hyvinvointivaltion synnyssä. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ensimmäiset toimet köyhälistön auttamiseksi tehtiin jo paljon aikaisemmin.
