Tänään mun pitäis keksii miten oisin murehtimatta, kun Kela tekikin vähän erilaisen päätöksen, mitä olin ajatellut. Vuos sitten samasta asiasta tuli yhenlainen päätös ja tänä vuonna just toisenlainen. Viime vuonna yritin saada lapselle puolipäivähoitoa, mutta ei käynyt, että lapsi kuulu kokopäivähoito-oikeutettuihin..tänä vuonna, kun tilanne ihan sama, vain eri hoitaja ja hain sitten kokopäivän perusteella, niin tulikin päätös että lapsella ois oikeus vain puolipäivähoitoon..eikä edes mitään perusteluita siihen.
Tässä on nyt viikonloppu turhaa murehtia, koska minkäänlaista etenemistä asian suhteen ei voi tapahtua.. Muuten ihan sama, mutta kun jo hain sen paikan kokopäiväisyyden perusteella ja se sitten vaikuttaa siihen hoitajaankin, joten tää on mulle aika tukala tilanne nyt. ..on kovin turhautunut ja surullinen ja yksinäinen ja arvoton ja sosiaalisen pohjasakan masentuvaisen surkea olo. Että ne voikin tehä aina toisin kuin mitä hakee. ...muutenkin opinnot lähtenyt ihan huonosti käyntiin, opistolla sen verran muutoksii, jotka tekee mun tutkinnosta aika hankalaa, kun kurssei ei enää järjestetäkään. Opo vastailee kryptisesti ja hommat ovat jääneet rästiin pyörimään. En tiiä, ei oikein tahtois jaksaa tämmöstä, mutta silti vire on semmone että kaipais enempi tsemppaushenkeä kuin sitä että "nojos nyt jättäis vaan sit siihen"...kai sitä sit pitää vain tsemppailla eteenpäin vielä vähän ja vähän ja vähän. Pitää taas yrittää kestää sitä ettei oo iha niin hyvä kuin mitä pitäis että sujuis.
