Avautumista - 64

Kiitos Takis <3
Oot kultainen, kun jaksoit vastata noin laajasti.  Musta on jotenkin tuntunut täällä että joo, rauha ja hiljaisuus ja kaikki on hienoa ja hyvä että on mestareita...kuitenkin sais olla muutakin että tää eläis, sekä  foorumi että ihmiset ja kaikki. Tiedän kyllä mitä on sfääreillä myös...

Mutta nyt mun tehtävä on nukkua univelkoja ja lepäillä. Maanantaina alkaa duuni uudella sopparilla!

Aaagh... Tullut katsottua taas YouTubesta kulkukoirien pelastusvideoita ja en voi ymmärtää miten tuollaista voi olla. Niin kamalassa kunnossa olevia koiria, sairaita ja nälkään nääntyneitä, toivonsa menettäneitä olentoja täällä ihmisen takia kärsimässä ja kitumassa. Menee yli ymmärryksen miten mikään Jumala voi tuommoista sallia. Miksi? Mun mielestä tommosta ei vaan voi hyväksyä. Tuntuu että koko eläinkulttuuri on ihan perseellään mutta miten voi olla noin julmasti. Niin toivon että ihmiset tekis enemmän auttaakseen kaikkia eläimiä. Tuntuu että pitää kohta lähteä ihan itse jonnekin Romaniaan hitto. Herätkää nyt vittu ihmiset kiitos.

Kattokaa nyt. Ehkä pieni VAROITUS ennen herkille.

https://youtu.be/1Xg2G_oINqc

MITEN KUKAAN VOI KOHDELLA KOIRAA NOIN?

Joku sanoi jossain videon kommentissa hyvin ettei ihmiset ansaitse koiria.

Voiko joku selittää miksi miksi miksi??? Ei tossa mitään järkeä miten ihmiset voi kohdella koiria noin huonosti.

Miksi kukaan kohtelee ketään huonosti? En nyt katsonut tuota videota, mutta tuli mieleen että ehkä jossain Romaniassa ei ihmisillä ole niin varaa hoitaa ja huoltaa koiria. Jos niitä on paljon vapaana, niin jotta tilanne otettais hallintaan, tarvittais varmaan aika paljon ikävää työtä, siis koirien lopettamista ja jonku rekisteröintisysteemin aloittamista tms..

Tässä vastapainoksi uutinen miten koiria juhlitaan Nepalissa
https://themindunleashed.com/2015/06/there-is-a-festival-in-nepal-every-year-that-thanks-dogs-for-being-our-friends.html?fbclid=IwAR1QZjiorFzIql3bqBBFBhzH0By2G7TrHGOCNzF72rmS8VQiTybn-CPZkQg

On totta, että kansan elintaso vaikuttaa suoraan myös eläinten elintasoon. On silti eri asia tarkoituksella kohdella kaltoin, kiduttaa ja rääkätä eläimiä. Romaniassa mm. tukehdutetaan koiria muovipusseihinn, myrkytetään, jätetään nääntymään oman onnensa nojaan (esim. roskiksiin ja tienvarsille), hirtetään (Espanjassa, jos on ollut huono kilpakoira niin siten että hirttäytyy hitaasti pikkuhiljaa), monilla koirilla ketjut hiertäneet ihon aivan rikki kaulasta kun ollut niin puristuksissa, yhdessä tapauksessa koira ollut niin tiukasti sidottuna ketjuun kiinni ettei ole voinut liikkua, ei syödä, ei juoda, ei käydä makuulle...

Varmasti on ihmisiä jotka on köyhiä joilla on hyvä sydän ja jotka eivät silti ikinä vahingoittaisi koiria. Kyse on eniten tiedostamattomuudesta ja asenneongelmasta ja valitettavasti yksinkertaisesti myös sairaasta ihmismielestä. Sekin ehkä osittain kytköksissä köyhyyteen, mutta köyhyys ei ole mikään tekosyy rääkätä muita.

Tilanne voitaisiin muuttaa jos saataisiin enemmän ihmisiä mukaan tukemaan vapaaehtoisia kulkukoirajärjestöjä, joiden ykköstehtävät ovat ihmisten valistus ja koirien kastrointi/sterilointi sekä tietenkin apua tarvitsevien koirien henkien pelastaminen.

Mutta joo, ihanaa että juhlivat Nepalissa. Harmi kuotenkin ettei poista sitä faktaa että niiden naapurustossa kuitenkin syödään koiria ja kohdellaan niitä karmealla tavalla. Jos niin moni ihminen tykkää koirista niin luulisi että saataisiin aikaan muutosaalto jos tarpeeksi moni antaisi oman panoksensa.

Suomessa on vielä tänäkin päivänä käsittämättömiä eläinsuojelurikoksia. Ei täällä olla niin hyviä tai tervejärkisiä olla kun yleisesti luullaan, täällä kaikki tapahtuu vaan suljettujen ovien takana ja näyttää siltä että kaikki on ok kun ei oo kulkukoiria yms. Sitten on pimeitten tyyppien lisäksi vielä se ryhmä jotka periaatteessa vielä haluavat hyvää lemmikeilleen, mutta eivät oikeasti ymmärrä mitä kyseinen yksilö ja laji tarvitsee... Eikä osa tajua edes sitä jos eläin on kipeä ja tarvitsee lääkäriä. Ja osa ottaa ylipäätään lemmikin ihan vääristä syistä, esim. egosyistä tai muuten hyödykkeeksi tai silkaksi omaksi ilokseen.

Kaikki eläimet on arvokkaita itsessään ja lakeja pitäisi muuttaa rankalla kädellä jokaisessa maassa eläinten suhteen.

Mua myös ihmetyttää ihmiset jotka rakastaa kissoja rakastaa koiria mutta syö onnellisesti nautaa tai kanaa jne.

Koiran- ja kissanruokateollisuus on joo taas yks asia erikseen... Koko systeemin pitäis löytää tasapaino uudestaan taas. Vähennetään lemmikkejä ja lajeja joita ylipäätään pidetään lemmikkeinä, annetaan nykyisille kodittomille eläimille koti, jätetään pliis se bulldoggipentueen teettäminen välistä, syötetään nykyisiä lemmikkejä mahdollisimman eettisesti (kotimainen, riista, luomu jne)... En ymmärrä miten moni eläinharrastaja voi olla niin "eläinrakas" ja silti esim kasvattaa sairaita rotupentuja tai pitää lemmikkinään lajia jonka ei todellakaan kuuluisi elää terraariossa tai häkissä tai ihmisasumuksessa muutenkaan.
Mutta joo niin ja keskityttäis ennemmin pitämään huolta luonnonvaraisia eläimistä ja niiden (sekä meidän) elinympäristöstä. Jos ei kaikkee voi heti toteuttaa niin ees osan... On se kuitenkin parempi esimerkiksi ottaa hoiviinsa nälkiintynyt katukoira ja syöttää sitä einiineettisellä koiranruoalla. Mutta joo. Tarvitaan massiivinen muutos näiden asioiden suhteen. Ei kai sitä muuta voi kun tehdä itse sen minkä pystyy ja toivoa parasta vaikka haluis että kaikki muuttuis niinku nyt heti ettei enää yksikään eläin kärsisi tippaakaan.

Ps. Allekirjoitin.

 

https://kulkurit.fi/about/

Tässä myös suomalainen yhdistys jonka pääkohde Romania. 

Nykyajan muksut joutuu musta liikaa suurennuslasin alle jo pienestä pitäen ja tuntuu että vanhemmille kuormataan kaikenlaisia ylimääräisiä ja turhia kasvatuspaineita ja se on niin naurettavaa ja typerää! Ufh.

Meillä oli siis mikälie kasvatuskeskustelu tällä viikolla ja sen semmosta. Yritin kaikkeni olla positiivinen ja osallistuva ja kunnioittava siellä, mutta kotioloissa mä negailen sitä juttuu jotenkin niin perinpohjin. Mä haluaisin että maailma muuttuis siihen suuntaan että kaikkii erilaisia luonteita ja piirteitä osattais paremmin arvostaa ja nähdä hyvällä ja niistä myös puhuttais enemmän hyvällä ja ylläpidettäis jotain semmosta kivaa maailmaa...etenkin siis lasten kohdalla. Aikuisuus erikseen. Musta siinä menee jotain pieleen että aikuisilla on niin paljon mielikuvia miten jonkun lapsen vaikka pitäis osata olla ~ sen sijaan että aikuinen isona ihmisenä olis niille lapsille yksilöinä vaan olemassa ja sellaisena hyvänä esimerkkinä tms.. innostavana ihmisenä ennemmin kuin jonain arvostelijana jne.. haha..ja nyt mun pitää käydä lukemassa ja tää juttu itse aina aika-ajoin.

Haluisin muuttaa ja löysin jo kivan kämpän ja käytiin sitä katsomassa, mutta, kun toi toinen ei halua sinne. Niin meni taas jotenkin tulevaisuus ja elämän maku.

Kuulostaa kyl aika perseelliseltä. Mun mielestä kumppanien ei tarvi olla samanlaisia ja tykätä just samoista asioista, mut tommosista perusasioista niinkuin vaikka asuinpaikka ois imo kätevää olla suht samaa mieltä. Jumissaolo ja toivottomuus syö voimia, ainakin omalla kokemuksella. Olisiko teidän järkeä käydä juttelemassa jossain pariterapian tyyppisessä tästä? Joskus ulkopuolinen tyyppi saa tollaset jumit purettua aika hyvin kun luultavasti näkee molempien puolen asiasta ja osaa tulkata myös mitä kaikkea tuollaisissa on taustalla.

Yksinhuoltajuuden kanssa mulla kävi niin, että mulle oli kevyempää olla useamman lapsen kanssa ainoana aikuisena kuin asua yhdessä lasten isän kanssa hounosti toimivassa parisuhteessa. Tottakai oli hetkiä jolloin ois kaivannut toista käsiparia mut noin pääsääntöisesti mulla oli helpompaa. Sain olla iltaisin vikan tunnin pari hereillä ihan itsekseni eikä tarvinnut sopia ja sovitella mitään. Ehkä mä osasin myös jakaa omat voimani paremmin, en tiedä. Saatiin myös kumpikin, minä ja exä, paljon paremmin myös omaa aikaa kun lapset oli toisen vanhemman kanssa. Tää ei siis oo mikään kehotus erota, mut lähinnä kommentti siitä että ei se välttämättä oo niin raskasta kuin ajattelee, varsinkin siis jos ero menee ees jonkimoisissa välilöissä ja saa sovittua vuoroviikoista/viikonlopuista jne.

Nuorena, ekassa pitkässä suhteessa ollessa mä oisin halunnut muuttaa ihan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. En muuttanut kun silloinen kumppanin mielestä ei voi asua missään muualla kuin Helsingissä (tai ehkä hätätapauksessa Espoossa), ko opintolinjaa ei vaan ollut muualla kuin Turussa. En mä sitä aktiivesti ajattele mut vieläkin jos tulee mieleen harmittaa, etten muuttanut.