Seksuaalisuutesi - 6

^ Äähh... Onneksi ei tule vakituisesti seuratuksi tuollaisia keskustelupalstoja. Usko ihmisiin olisi taas koetuksella.

Lisäksi oon myös miettinyt sukupuoli-identiteettiäni ja tullut siihen tulokseen etten sovi ainakaan perinteisiin sukupuolirooleihin. Haluun vähän rikkoa rajoja ja olla rehellisesti oma itseni, mitä ikinä se sitten onkaan. En kuitenkaan tarkoita että transihminen. Oon jotain miehen ja naisen väliltä. Musta on kiva joskus näyttää vähän naiselliselta, esim. käyttää meikkiä ja naisten vaatteita. Oon aina ihaillut naisten kauneutta ja seksikkyyttä.

Welcome to the club. Minulla oli joskus yksi hame ja meikkasin aina bileiltoina. Tärkeämpää oli ja on kuitenkin kokemus sisällä, eli ajatus itsestäni on vieraampi karuna äijänköriläänä kuin sievänä pienenä tyttöpoikana. Joitakin vuosia identifioin itseni transgenderiksi, nykyisin en.

Mä olen ihan vaan tylsän tavallinen aktiivinen hetero.

Homoseksuaalit ja muut erilaiset eivät mua haittaa, kaikilla on oikeus rakastaa omalla tavallaan.

Mä oon lesbo, enkä voi sille mitään.

Miks sun pitäisi voida sille jotain? Sehän on hyvä jos tietää mitä haluaa.

Kai minä hetero olen, mutta tykkään kuitenkin miehistä eri tavalla kuin naiset tavallisesti.

Niin... Ja kovasti haluaisin itsekin olla mies, mutta se ei tällä vartalolla onnistu. Pitää yrittää sopeutua siihen, mitä luonto on suonut; identiteettikompleksinen nainen. Jee...

Tuota, ei se ihan noin ole, onneksi 
Tunnen muutamia, joilla tuo identiteetti on ollut niin vahvasti mies (vaikka kroppa ollutkin naisen) että asia on korjattu myöhemmin. Hirmuisen iso ja hankala operaatiohan se on, ja sanoisin omana (sukupuoleeni tyytyväisen) arvionani, että jos pärjää syntymässä saamassaan vartalossaan niin se on kyllä erittäin hyvä. Kätevää.
Mutta sanovat, että se sisäinen konflikti voi paisua ihan todella todella suureksi, vakavaa masennusta, itsemurha-alttiutta yms ja silloin voipi se muutosprosessi, suuruudestaan huolimatta, olla ainoa järkevä, ilon ja onnen tuova ratkaisu.
Jos asia askarruttaa niin lukaise esim http://www.trasek.net/?page_id=45 ja voin myös tarvittaessa linkittää sinut muutamankin mieheksi korjatun kanssa.

Joo, kyllähän tiedän tuosta mahdollisuudesta, mutta niin kovasti toivon, että olisin syntynyt pojaksi ja kasvanut mieheksi. Ja sukulaisetkin heittää karua läppää transuista tai suorastaan inhoo heitä. Joskus kyllä laskuhumalassa vaikeroin ja itkin siitä siskolleni ja äidilleni, ettei mulla oo penistä, mutta ihansama.
Joskus nelivuotiaana näin unta, että olin poika, ja kun heräsin kesti jonkin aikaa että tajusin olevani tyttö. Ja olin ehkä sisäisesti jotenkin pettynyt.
Näen välillä unia, että olen mies ja ne ovat mukavia unia, ja tunnen itseni niin omaksi itsekseni.

Ja jostain syystä tunnen naiseuden jotenkin alentavana... Varmaan jotkut sovinistit/seksistit ovat sekoittaneet pääni tai jotain. Itse tunnen paljon vahvoja naisia ja myöskin heikkoja miehiä, mutta miksi silti ahdistaa ajatus, että: olen nainen = olen heikko? Ei hitsi, olen ihan täynnä ristiriitoja ja ongelmia... Tuntuu niin, että minulta vaaditaan, että minun pitäisi sopeutua stereotyyppisen ja perinteisen naisen muottiin, mutta en vain sovi sellaiseen muottiin, enkä edes halua yrittää, sillä pelkään että hukkaan oman itseni tai jotain! (toisaalta en ole edes löytänytkään omaa itseäni)

No ennenkun hakeudun johonkin leikkaukseen, voisin edes kokeilla voinko olla tyytyväinen naisena parisuhteessa... B/
Mutta miehet haluaa naisen, joka on naisellinen, jolla on pitkät hiukset, paneutuu paljon ulkonäköönsä, eikä ole raavas eikä härski... tai mitä stereotyyppiseltä naiselta nyt odotetaankaan.

Joo, kyllähän tiedän tuosta mahdollisuudesta, mutta niin kovasti toivon, että olisin syntynyt pojaksi ja kasvanut mieheksi. Ja sukulaisetkin heittää karua läppää transuista tai suorastaan inhoo heitä. Joskus kyllä laskuhumalassa vaikeroin ja itkin siitä siskolleni ja äidilleni, ettei mulla oo penistä, mutta ihansama.
Joskus nelivuotiaana näin unta, että olin poika, ja kun heräsin kesti jonkin aikaa että tajusin olevani tyttö. Ja olin ehkä sisäisesti jotenkin pettynyt.
Näen välillä unia, että olen mies ja ne ovat mukavia unia, ja tunnen itseni niin omaksi itsekseni.

Ja jostain syystä tunnen naiseuden jotenkin alentavana... Varmaan jotkut sovinistit/seksistit ovat sekoittaneet pääni tai jotain. Itse tunnen paljon vahvoja naisia ja myöskin heikkoja miehiä, mutta miksi silti ahdistaa ajatus, että: olen nainen = olen heikko? Ei hitsi, olen ihan täynnä ristiriitoja ja ongelmia... Tuntuu niin, että minulta vaaditaan, että minun pitäisi sopeutua stereotyyppisen ja perinteisen naisen muottiin, mutta en vain sovi sellaiseen muottiin, enkä edes halua yrittää, sillä pelkään että hukkaan oman itseni tai jotain! (toisaalta en ole edes löytänytkään omaa itseäni)

No ennenkun hakeudun johonkin leikkaukseen, voisin edes kokeilla voinko olla tyytyväinen naisena parisuhteessa... B/
Mutta miehet haluaa naisen, joka on naisellinen, jolla on pitkät hiukset, paneutuu paljon ulkonäköönsä, eikä ole raavas eikä härski... tai mitä stereotyyppiseltä naiselta nyt odotetaankaan.

Ei sun tarvitse sopeutua mihinkään! Paskat niistä jotka vaatii sua sopeutumaan johonkin mihin et voi! Ja se että ajatellaan naisen olevan automaattisesti heikko, on vain sovinistista saastaa. Mua raivostuttaa sellainen. Ja harmittaa kun näkee kuinka yleistä se on edelleen. Oot tainnut elää aika ahdasmielisessä ympäristössä, mikä nyt ei ole mikään ihme Suomessa. Luulen että Suomi on yhä vaikea paikka niille jotka eivät perinteisiin ja seksistisiin sukupuolirooleihin sovi. Mutta ei pidä anta suvaitsemattomien ja ahdasmielisten voittaa!

Sulla on kyllä pahasti vääristynyt kuva siitä miehet haluaa naiselta. Ei kaikki miehet halua mitään "prinsessaa" tai huippumallia.  Miesten haluihinkin liitetään niin paljon kaikkia stereotypioita ja oletuksia että ällöttää. Ei mua esimerkiksi kiinnosta mitkään överisti meikkaavat pissikset ja lyhyet hiukset voi olla naisella hyvännäköiset.

Ja täs yksi hyvä biisi hyvillä sanoilla:

Joan Jett - Androgynous	Small | Large