Heijaa,
Olen ympäristön ja elämän kolhujen muokkaama hippiäinen. Koetan omalta osaltani tehdä jotain maapallon hyväksi. En ehkä onnistu siinä lainkaan, silti ainakin yritän.
Herkkä maan lapsonen, joka koettaa selviytyä tässä julmassa ja kylmässä maailmassa.Onko pakko selvityä yksin, kysyn itseltäni. Miksen voisi jakaa ajatukseni, aikani ja antaisi tilaa ystävyydelle.
Olisi kivaa heitellä kiviä rannalla, jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, samoilla metsissä tai puistoissa käydä istuksimassa. Kuunnella musiikkia ja jammailla samalla, vaikka hieman letkeämpääkin menoa. Minut saa kaffelle ja kirpparille kahta kertaa kysymättä. Elä kysy baariin, en lähde kuitenkaan. Päihteettömät hippitapahtumat herättävät mielenkiintoni.
Do not judge your neighbor
until you walk two moons
in his moccasins
(Northern Cheyenne)
Olen vakaasti sitä mieltä, että lehmät valtaavat maailman ja kaikki ihmiset talloutuvat niiden jalkoihin, myös minä. Ihmiskunta tuhoutuisi ja se olisi oikein meille.
Olen hamsteri, kerään ja hamstraan tavaraa, eniten vaatteita (vaatekomero pursuu..), enkä osaa luopua materiasta. Tahtoisin elää askeettisemmin, mutta olen tottunut kermaperseilemään. Koirakin makaa nojatuolissa pehmeällä tyynyllä ja syö viinirypäleitä. Aina pitää saada kaikkea, omistaa paljon, mutta milloin osaisin luopua jostain. Olen tottunut tiettyihin mukavuuksiin, kuten puhelimeni toimintoihin ja tietokoneeseen. Ikävää olla kaiken oravanpyörän keskellä ja huomata olevansa yhteiskunnan orja. Materian kuluttaja, tuhlaaja ja sitä haaliva.
Samoilen vielä puijon metsissä Kuopiossa, mutta tässä heinäkuun lopulla olen muuttamassa rakkauteni kanssa Tampereen nurkalle, olisi kivaa jos siellä odottaisi ystävä.
Haaveena esim. päästä Ozora festivaliin rastojen kera riehumaan.
Voisi olla kiva tapahtuma. =) Gotlanti ja soul school. (Voi olla, että jää menemättä, mutta.. no ajatuksena kiva.) Rivitalo omistusasuntona olisi kiva. Noh, saahan sitä haaveilla, vai mitä?
Olen tälläinen omanlaisensa enemmän tai vähemmän taiteellinen tyttönen, en piirrä tai maalaa, en koe tikku-ukko-taiteeni nousevan uudeksi kuvataiteen tähdeksi. Mutta.. minä kirjoitan. Olen ehkä pöytälaatikko kirjoittaja, mutta nautin siitä. Saavutan usein flow-tilan ja unohdan kaiken ympärilläni olevan.
Olen rakkauteni löytänyt, sormustettu ja kahleet jalkoihin laitettu, en valita.
Ympärilläni ei pörrää ihmisiä kuin ampiaisia, mutta en kaipaa mitään arsenaalia pintaliitoja, vaan oikean ystävän. Ystävän, joka kuuntelee ja kuulee, halaa ja lohduttaa, ymmärtää tai ainakin yrittää kovasti niin tehdä. Ystävän, joka tukee, eikä hylkää. Jos olen kivitettävänä, tule kanssani taistelemaan kivisateen keskelle ikävää maailmaa vastaan.
Olisitko oikea ja pysyvä. Henkilö, kehen voi luottaa kuin kallioon, joka ei myrskyn ollessa pahimmillaan jätä uppoavaa laivaa. Ei rottana puhu seläntakana pahaa, tai ole kaksinaamainen, se suututtaa minua.
Olisi kivaa, jos olisit saman henkinen kuin minä. Sinua kiinnostaisi yrittää pelastaa maailma, tai ainakin koettaa tehdä siitä parempi paikka elää.
Kiitos,
-Njala
s.posti, herra.hkis@yahoo.fi
