Minä mietiskelin myös Rainbow:n jälkeen tuota medianäkyvyyttä sekä sen hyviä ja huonoja puolia. Jouduin lähtemään itse pois jo ennen kuin se varsinainen mediapyöritys alkoi, joten en nähnyt kaikkia vaikutuksia paikan päällä, mutta seurasin kiinnostuneena mitä tapahtumasta kirjoitettiin.
Ensimmäiset jutut olivat tosiaan sensaatiohakuisia repäisyjä, mutta viikkoa paria myöhemmin tuli paljon myönteisempiä artikkeleita ja TV-ohjelmia, joissa Rainbow:n omat teemat pääsivät varsin hyvin esille. Esim:
Iltasanomat 21.7. - "Poliisi: Hippileiri edustaa ihailtavaa elämäntyyliä":
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2227033Helsingin Sanomat 21.7. - "Euroopan hipit nauttivat kesästä alasti Leppävirralla":
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Euroopan+hipit+nauttivat+kes%C3%A4st%C3%A4+alasti+Lepp%C3%A4virralla/1135258729401MTV3 28.7. - "Hippileiri hakee harmoniaa Leppävirralla"
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2010/07/1163243MTV3 28.7. - "Hippileiriläiset kertovat filosofiastaan":
http://www.katsomo.fi/?progId=43782Savon Sanomat 10.8. - "Hipit lähtevät leiristä yksi kerrallaan":
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/hippileiri-k%C3%A4y-nukkumaan/588205Lisäksi Voimassa ilmestyi jo ennakkoon varsin asiallinen juttu leiristä (
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-6/hippikesa-taalla-taas).
Näitä kelpaa näyttää vaikka niille vähän vähemmän hipeille vanhemmille.

Kuvaushelikopterit olisivat saaneet pysyä poissa, mutta muuten en itse pidä näkyvyyttä mediassa kovin negatiivisena. Minusta on hienoa, että Rainbow-perhe pystyy ottamaan suurenkin joukon uteliaita avoimesti ja lämpimästi vastaan. Mikä olisikaan parempi tapa jakaa rakkautta ja oman esimerkin kautta muuttaa maailmaa? Monelle ensikertalaiselle vierailu leirissä on varmasti mielenpainuva kokemus, vaikkei tapahtuma ihan omalta jutulta tuntuisikaan. Ja kuten Brooks kirjoitti, parhaassa tapauksessa osa ns. turisteina paikalle tulleista todella koki löytäneensä kotiin.
Jos satunnaisten kävijöiden määrä vaikuttaa nousevan liian suureksi, niin minusta sitä ei kannata rajoittaa salailulla vaan yksinkertaisesti kokoontumalla hiukan syrjäisemmässä paikassa. Silloin paikalle saapuminen vaatii hiukan enemmän viitseliäisyyttä ja kävely on mainio tapa virittäytyä tunnelmaan. European Gatheringin lisäksi on myös pienempiä Rainbow-leirejä ja muita samankaltaisia kokoontumisia, joissa on median suhteen rauhallisempaa - ja hyvä niin. Infoa niistä löytyy mm. Lightflower-foorumilta (
http://rainbowforum.lightflower.org) sekä tietysti veljiltä ja siskoilta.
Yksi medianäkyvyyden ja yleisemmin avoimuuden huonoista puolista on kieltämättä se, että joutuu yleensä tavalla tai toisella tekemisiin viranomaisten kanssa. Poliisi määritteli Paukarlahden kokoontumisen julkiseksi yleisötapahtumaksi sen jälkeen, kun oli löytänyt avoimen kutsun siihen verkosta - ilmeisesti juurikin osoitteesta hipit.fi.

On tylsää joutua neuvottelemaan järjestelyistä viranomaisten kanssa, mutta vielä ikävämpää jos ajaudutaan avoimeen konfliktiin, kuten USAn Rainbow:ssa on ilmeisesti ainakin parina vuonna käynyt. Onneksi Pohjois-Savossa asiat sujuivat lopulta kohtuullisen joustavasti, ja suurin osa leirin kävijöistä ei toivottavasti joutunut edes ajattelemaan asiaa.