Jooga on kyllä tullut elämääni ihan elämäntavaksi saakka. Joogaan sisältyy asanoiden lisäksi myös filosofia ja hyvin tärkeänä osana mielen hiljentäminen eli meditaatio. Ajoittain olen myös toteuttanut joogaruokavaliota (laktovegetarismia, ei siis kananmunaa tai sipuleita) ja olen huomannut että mieli on silloin rauhallisempi. Joogafilosofiani tukena olen käyttänyt yaman ja niyaman periaatteita, jotka ovat hiljalleen tulleet aivan luonnostaan omaan tietoisuuteen. Lopulta jos pyrkii hyvään ja kohti Korkeinta, oivaltaa itsekin miten olisi hyvä elää
Ei siihen opuksia välttämättä tarvitse, mutta ne voivat olla apuna ja tukena omalla polulla.
Raskauteni alkuaikoina joogani kärsi, enkä tehnyt sitä kuin ehkä kahdesti viikossa. Samoin meditaatio vähentyi radikaalisti ja huomasin että olin saattanut olla useamman päivänkin meditoimatta! Olo oli kamala! Sellainen oloko sitä oli ennen kuin alkoi meditaatiota ja joogaa harrastamaan?
Päässä pyöri asiat ja maailma oli melko kaoottinen, synkrolle saattoi heittää hyvästit ja jo valmiiksi villiintyneet hormonit eivät kyllä asiaa auttaneet! Elämä alkoi taas tasapainoittua ja alakuloisuus helpottua kun sain aluksi meditaation ja sitten joogan taas osaksi joka-aamuista rutiinia.
Ei jooga ja meditaatio kaikkia "mielen vaivoja" poista, mutta ainakin helpottaa ja auttaa havaitsemaan "Okei, nyt on tällainen tilanne ja tällainen tunnetila, se ei onneksi kestä kuin hetken." Sillä niin se elämä menee, välillä joku huoli painaa ja sitten se helpottaa, jos siihen ei jää jumiin. Stressiäkin tässä on saanut huolella harjoittaa kun vauvamahan kanssa etsinyt perheellemme kotia ja järjestellyt asioita olemattomien rahojen kanssa. Sitä tärkeämpää onkin oman jaksamisen kanssa ollut se että saa oman hiljaisen hetken itsensä ja kehonsa parissa
