Hmmm... Kaksimielisyys? En ole miettinyt tätä kamalasti. Minun kavereillani on paljon kaksimielisiä vitsejä välillä, yleensä kohdistuen siihen mitä olen sanonut, sillä tosi moni asia mitä päästän suustani, saa jollakin tavalla aina hämärästi toisenkin -pervonkin- merkityksen.
Itse en mielestäni ole
erityisen taipuvainen kaksimieliseen huumoriin, koska yleensä olen vain härskisti suora ja se on oikeastaan vielä vähemmän hauskaa.
Se on ehkä hyvin tilanteesta riippuvaa, missä ja miten se kaksimielisyys ilmenee.
....
......
........ Voi ei, nyt muistankin erään kaksimielisen läpän, jota heitän erään kaverini kanssa melkein joka ikinen koulupäivä. Se on tosi huono läppä, mutta olen hyvin HYVIN taipuvainen nauramaan huonoillekin vitseille. Ja se kaksimielinen läppä on vain sitä, että puhumme lemmikkikissoistamme kutsuen kissojamme "mirreiksi", ja se on mukamas ihan perkl hauskaa...
Ihmisiä vain nyt naurattavat eri asiat. Sille ei loppujen lopuksi voi mitään. Minusta pitäisi oppia vain sietämään, ettei kaikki ole kaikkien mielestä hauskaa, eikä huumorintajun poikkeavuus ehkä pitäisi olla syy jonkin suhteen katkeamiseen... Ehkä suhteen katkeamiseen pitäisi löytyä jotain muutakin. :/
Esimerkiksi minun vanhempani ovat olleet parisuhteessa tähänpäivään asti ja heillä on IHAN erilainen huumorintaju... Äiti nauraa kaikelle suoralle ja härskille "läpälle" ja isä tykkää vitsailla näsäviisailulla ja munansaannoksilla, eli sananmuunnoksilla. Äiti taas ei ymmärrä sarkasmin tai parodian hauskuutta toisin kuin isä ymmärtää.
