Kerronpa nyt paastokokemuksestani, jos jotakuta vaikka kiinnostaisi. Olin siis viikon mehupaastolla viime kesänä ja siitä lähtien olen halunnut paastota uudelleen. En ole kuitenkaan löytänyt kalenteristani tyhjää viikkoa, vaan aina on muutamana päivänä viikossa pitänyt tehdä jotain, mihin paaston aikana ei kykene. Sitten vastaus annettiin eteeni naistenlehdestä: 5/2-paasto. Yllättävää kyllä, en ollut ollenkaan kriittinen sen suhteen, vaikka kyse oli naistenlehden dieetistä, jonka useimmat varmasti aloittavat pudottaakseen painoaan tai kohentaakseen epäterveellisistä elämäntavoista johtuvaa huonoa oloa. Paaston kun sanottiin laskevan kolesteroliarvoja ja jotain muitakin arvoja paremmille tasoille.
Idea on siis syödä kahtena ei-peräkkäisenä päivänä viikossa korkeintaan 500 kilokaloria. On eri mielipiteitä siitä, pitääkö päivän aikana syödä vain yksi ateria vai voiko sen jakaa osiin. Minä jaoin osiin.
Jatkoin osa-aikapaastoa kaksi ja puoli viikkoa. Paastopäiviä kertyi siis viisi. Vaikka elämäntapani olivat ennen paastoakin kunnossa, koen, että paasto on sysännyt minua vielä paljon terveellisimmille vesille. Luin jostain artikkelista, että naisten nälänsietokyky menee kyseisen paaston seurauksena pilalle, mutta minun kokemukseni ovat ihan päinvastaiset. Ennen olin heti kiukkuinen, kun jouduin tunninkin odottamaan ruokaa nälän ollessa jo aika vallitseva, mutta nyt pystyn olemaan paljon pidempiä aikoja ilman ruokaa. Koen, että myös keskittymiskykyni on parantunut, koska paastopäivien aikana se oli ihan huippuluokkaa ja nykyään osaan paljon helpommin päästä paastonaikaisiin fiiliksiin täysin ravittunakin.
En suosittele 5/2-paastoa minään ihmelääkkeenä kaikkiin vaivoihin, vaan haluan vain tuoda esille, että se on hyvä vaihtoehto, jos haluaa kokeilla paastoa, mutta ei halua juoda suolavettä ja hankkia paastomehuja ja kärsiä siitä tuskasta, kun joutuu taas aloittamaan syömisen nautinnollisten paastopäivien jälkeen. Minun mielestäni mehupaaston jälkeinen syöminen ainakin oli tosi ahdistavaa, kun taas tämän toisen paaston välipäivinä syöminen oli äärimmäisen miellyttävää.
On ehkä syytä kysyä, miksen sitten jatka ihmepaastoa lopun elämääni, mutta ratkaisu on aika yksinkertainen: vaikka paastoilisi vain saavuttaakseen henkisen tasapainon, syömättömyydellä pudottaa myös varmasti painoaan. Tietenkin sitä voi yrittää estää syömällä välipäivinä massiivisia ruoka-annoksia, mutta siinä taas pilaisi terveysvaikutukset ja luulen, ettei olokaan olisi yhtään niin tyyni. Tulen silti ehdottomasti pitämään satunnaisia minipaastopäiviä. En esimerkiksi ole koskaan pystynyt lukemaan niin intensiivisesti tenttikirjaa kuin paaston aikana.