Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Mielenterveys ongelmat - 9

Colourflower

  • Vieras
Vs: Mielenterveysongelmat
« Vastaus #120 : 04. Maaliskuuta 2013 klo 14:41 »

^ Ensinnäkin: minun silmääni hirvittävän hyvin kirjoitettu Nefiltä ja hirmuisen kiva saada lukea jotain, mistä heijastuu tasapaino ja sopusointu niin kuin tästä yllä olevasta. Toiseksi, kun itsekin olen läpikäynyt erinäisiä aallonpohjia (ja varsinkin yhden, jonka vaikutukset kestivät vuosikausia), Nefin kirjoituksesta tulee sellainen myhäilevän oivaltava "noinhan se juuri menee" -tunnelma. Ikävä kyllä, vaikka kirjoitus olisi miten suunnattu nimenomaan masentuneelle/ahdistuneelle/tms. "potilaalle" niin juuri sellainen tuntuu tällaisesta asiasisällöstä vähiten hyötyvän. Osittain se vain "tuntuu" siltä: luetut asiat jäävät vaikuttamaan alitajuisesti pulpahtaakseen pinnalle silloin kun niille on "tilaus" ja "kysyntää". Mutta silti nujerrettu ja lyttyyn lyöty ihminen ei koe vapautuksen viestiä vapauttavana, vaan enemmänkin vahinkovittuiluna tyyliin "sinussa on kyky parantaa itsesi, hommaa jostain voimia sen käyttämiseen" (että mistä?).

Pyrin siis ilmaisemaan, että kaikki Nefin yllä olevassa kirjoituksessa on täyttä totta, näin se tapahtuu kun tapahtuu ja näin ihmismieli toimii, mutta toisaalta masennuksen ja ahdistuksen hoito on niin monimutkaista salatiedettä, ettei sitä valitettavasti tehdä totuuksilla vaan tuntuu kuin potilaan läheisten täytyisi keskittää kaikki oveluutensa asioiden juonimiseksi siihen tilaan, että ne onnistuvat kussakin yksilöllisessä tapauksessa loksahtamaan paikoilleen.
Kirjattu

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583
Vs: Mielenterveys ongelmat
« Vastaus #121 : 04. Maaliskuuta 2013 klo 15:16 »
  • Tykkää (0)

  • Ei pidä ajatella olevansa uhri. Uhrimentaliteetti on se mikä ajaa ihmisen kuin ihmisen pohjamutiin. Se ajatus että on jonkin asian uhri, jolla ei ole mahdollisuutta pistää vastaan, tekee masentuneesta entistä masentuneemman. Uhrin aseman ottaminen tekee ihmisestä häviäjän joka tilanteessa. Se vahvistaa sitä ajatusta että "minä olen voimaton, en voi asioille mitään, niitä vain tapahtuu minulle". Ihminen tekee itsestään objektin. Ja miten sitä sitten voi itseään auttaa?

    Ikävä kyllä monessa mielessä tälläiseen ajatteluun kannustetaan. Ihmisille tyrkytetään kaikenmaailman mielenterveysongelmadiagnooseja ja sehän tarkoittaa juuri sitä asettuu sairauden uhriksi. "Minulla on masennus", "minä olen bipolaarinen", "minä olen skitsofreninen". Ihmistä aletaan määritellä tämän sairauden perusteella. Ja sitten tulee lääkkeet mukaan, kun olet sairas, niin hyvä olo tulee vain lääkkeillä. Ja kun syö lääkkeitä, niin joka päivä vahvistaa itsessään sitä sairaan uhrin leimaa.

    Uhriasenteiden sijaan tulisi vahvistaa sitä puolta itsessä joka sanoo: "Minä voin muuttua, minä voin taistella vastaan, minä en alistu!". Ikävä kyllä usein sairaudesta kärsivän ihmisen mieli täytetään usein sairautta "hoitavien" taholta ajatuksilla ettei hän voi itse tehdä sairaudelle mitään.

    Itse uskon että meillä ei ole rajoja. Ihmiset pystyvät mihin vaan. Me emme ole geenien, sairauksien, persoonallisuuksien tai yhteiskunnallisten olojen vankeja tai uhreja, ne ovat vain pintapuolisia asioita. Oikeasti me olemme helvetin sitkeitä eläviä olentoja! Jokaisen on vain löydettävä voima itsestään, tiedän omasta kokemuksesta että se on todella vaikeaa ja vaatii paljon, mutta sitten kun saa siitä otteen, niin asiat alkaa muuttua. Ei enää tunne itseään uhriksi tai sairaaksi.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #122 : 06. Maaliskuuta 2013 klo 16:06 »
  • Tykkää (0)

  • Colourflower, olen täysin samaa mieltä että masentunut torjuu vapautukseenkin pyrkivään kirjoitukseen/kommenttiin kieltävästi eikä suostu näkemään vastausta. Mutta kuitenkin uskon että juuri suuria tunteita tai vastustusta herättämällä ihminen alkaa itse hiljalleen (ei välttämättä ensi viikolla tai ensi kuussa) itse ajattelemaan mitä oikeasti ajattelee, mitä oikeasti tuntee ja mitä todellisuudessa onkaan. Tämä voi muhia alitajunnassa pitkäänkin ja ärsyttävä kirjoitus (kuten joku minunkin kirjoitukseni voi tulkita) herättää jonkin syy-seuraus-suhteen jonka kautta alkaa asiaa oppimaan ja käsittämään.

    Koen että masentuneita hyssytellään liikaa. Juuri voimaikkaimmat epäonnistumisen/masennuksen tunteet jotka heräävät ulkopuolisesta "sysäyksestä", voivat olla niitä jotka meidät lopulta herättävät. Lopulta kaikki lähtee itsestään, ihminen vastaanottaa sen mitä haluaakin. Jos viestini vastaanottaa loukkaavana tai vittuilevana, ehkä se onkin tarpeen, herättämään hänessä sen mitä on nyt koettava :)
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Kukka

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #123 : 09. Maaliskuuta 2013 klo 19:02 »

    Mutta kyllä maailma on nykyään todella vaikea paikka vähemmän sosiaalisille ihmisille tai sosiaalisista peloista kärsiville. Pitäisi aina olla niin itsevarma ja itsenäinen... Sanoisin että sosiaalisia taitoja painotetaan ihan liikaa ei siinä suvaita oikein erilaisuutta.

    Sosiaalisia taitoja todellakin painotetaan liikaa. Se alkaa jo koulussa, kun oppilaat laitetaan pitämään esitelmiä ja arvioidaan sen perusteella, miten hyvin puhuu luokan edessä. Totta kai sosiaalisemmat ihmiset selviytyy paremmin. Mutta onko epäsosiaalisuus tai sosiaalisten tilanteiden pelko sairaus? Tietysti elämästä tulee hyvin vaikeaa, jos ei pysty tutustumaan ihmisiin, tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta nimenomaan yksinäisyydestä voi löytää arvokkaita ajatuksia. Jotenkin yksin olemiseenkin tottuu, samaan aikaan voi kaivata ihmisiä elämäänsä ja kuitenkin edes yrittää olla onnellinen pienistä hyvistä asioista. Pahimpina päivinä - ja miksei myös vähemmän pahoina - kirjoitan paperille viisi hyvää asiaa siitä päivästä, ihan kuinka pieniä asioita tahansa, vaikka keväinen auringonpaiste tai yksi ystävällinen sana joltakulta. Vielä ei ole tullut päivää, etten olisi niitä viittä asiaa keksinyt. Parin viime vuoden aikana olen pikku hiljaa havahtunut siihen, kuinka paljon nimenomaan omilla ajatuksilla voikaan vaikuttaa siihen, miten elämän kokee. Jos uskoo että elämä on paskaa ja vaikka mitä, silloin se myös ihan varmasti on sitä.

    En tiedä menikö vähän aiheen ohi, mutta tarkoituksena oli kirjoittaa sosiaalisten tilanteiden pelosta. Se rajoittaa elämää hemmetisti, enkä ole vielä keksinyt miten tästä loukusta voisi päästä ulos, mutta yritän säilyttää jonkinlaisen positiivisen suhtautumisen elämään.
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #124 : 09. Maaliskuuta 2013 klo 21:04 »

    Mutta onko epäsosiaalisuus tai sosiaalisten tilanteiden pelko sairaus? Tietysti elämästä tulee hyvin vaikeaa, jos ei pysty tutustumaan ihmisiin, tiedän sen omasta kokemuksesta, mutta nimenomaan yksinäisyydestä voi löytää arvokkaita ajatuksia.

    Niinpä. Ehkä sosiaalisten tilanteiden pelko tai yleinen epäsosiaalinen suuntautuminen johtuukin siitä, että nykyinen sosiaalisuus on jotenkin pursunnut yli äyräitten? Tai sitten käy niin kuin minulle kävi jossain kohdin viime vuosikymmentä, että pohdittuani yksikseni asioita päädyin pitämään monia nykymaailman (nyky-yhteiskunnan, -kulttuurin) asioita ihan typerinä ja pinnallisina, ja toiset alkoivat yksinkertaisesti ärsyttää ja oma reaktio heihin pelottaa, kun heidän elämänpiirinsä oli niitä typeriä ja pinnallisia asioita täynnään?

    Hyvin kirjoitit ja ajattelit muutenkin.
    Kirjattu

    maailmasen

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #125 : 12. Huhtikuuta 2013 klo 19:46 »

    Onkohan teil muilla kokemuksia siitä että omat valinnat ja kieltäytymiset vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin, esim. jokin asepalveluksesta kieltäytyminen voisi tehä tämmöstä,, tai vegaanius ainakin itellä on vaikuttanut hyvin voimakkaasti siihen miten pärjään sosiaalisissa tilaisuuksissa sillä olet mitä syöt ja siihen sisältyy itselläni varsin voimakasta aatemaailmaa.

    Yleisesti mielenterveys on ollut mulla vähän hajallaan vaikeiden kokemusten vuoksi, ja jouduin itseasiassa pakkohoitorundille kolmeks yöksi viikko sitten, jossa osana oli pakkolääkitys ja ekas sairaalas mua pideltiin pahoin, tai nippusiteet olivat niin tiukalla että tekivät vahinkoa ja ruhjeita ja ranne tai jokin hermo ei ole korjaantunut vieläkään, musta tilanne oli absurdi koska olen hyvin voimaton laiha hippi ja karskit poliisit ja hoitohenkilökunta sekä lääkäri piteli mua vasten sairaalapetiä ja kiristi ranteiden nippusiteit niin että luulin heidän katkasevan mun kädet ja tappavan siihen paikkaan, ja se koko tilanne oli muutenkin väärin ja epäoikeudenmukainen. Lisäksi sen jälkeen he laittoivat lepositeisiin, joista toisen käden side oli niin tiukalla tai mun ranne niin turvonnut, että se meni siniseks, kun veri ei kiertänyt, eikä poliisi reagoinut vaikka siitä sanoin.. Mua vaan rangaistiin siellä jotenkin, enkä ymmärrä että tuommoista voidaan tehdä, olin ehkä liian omanarvontuntoinen enkä nöyristellyt tai puhellu, joten se saattoi vaikuttaa huonontavasti siihen millaista kohtelua sain. Siihen ei vain voi enää sanoa mitään koska he sepustavat ne tarinansa ja näkevät rastapäähipissä potentiaalisen nistin tai jotain, joten mua nöyryytettiin, satutettiin ja kiusattiin mm. siitä etten nukkunut siel vankeudessa (päädyin Auroraan) ja lopult ne pakkolääkitsi vaikka useamman kerran selitin että se on mun maailmankuvaa vastaan, ja väärin, olen vegaani, lääkkeet tehdään eläinkokeiden kautta, muutenkin olen vuosia elänyt pelkästään luomusti joten mua aika paljon harmittaa ja suututtaa tilanne, etenkin koska se lääke vaikutti tosi paljon huonontavasti mun fiiliksiin ja ennen sitä olin hyvällä tuulella kaikesta olosuhdeskeidasta huolimatta.

    Sen lääkkeen väkisin pistämisen jälkeen raivostuin hieman siinä kohti kun lääke alkoi vaikuttamaan ja heittelin hoitajia banaaneilla, koska mun aivoissa tuntui että tietoisuus vajoaa johonkin alemmas ja aivot sammuvat, ja lihasten liikeradat muuttuivat, musta tuntuu että en ole vieläkään palautunut ja että laissa on jotain pahasti vialla, koska he pystyvät tekemään niin, ja tuntui että se oli heidän velvollisuutensa huonontaa ihmisen tilaa (miksi ?!), ihan kuin jokin juttu että he voivat tehdä niin, ja siihen ei ole mitään sanottavaa. Mä olin seuraavana päivänä murtunut, ja lääkäri tuntui kokevan että se oli parannus siihen tilaan missä olin aiemmin, jossa tein parhaani ja olin inspiroitunut, ja se taitaa olla Suomessa epätoivottavaa.. Ja toki he halusivat huumeseulat ja kaiken muun bonarina, lopult myönnyin niihin (tiesin ettei mussa ole mitään koska en ole käyttänyt päihteitä vuosiin) ja allekirjoitin avohoitosopparin, koska en olis kestänyt enää uutta lääketyrkytysmeininkiä ja sitä etten saa olla ulkona, ja että mun pitää nukkua tiettyyn aikaan jne. en ole tottunut vankeuteen. Lisäks ihmiset joiden vuoks jouduin sinne ovat pyydelleet anteeksi, että mokasivat, mutta aika vaikealta tuntuu antaa anteeksi, mun kotirauha rikottiin, must se oli laitonta mutta jos ihmisest tehdään ja leimataan hullu niin ei silloin taida olla mitään oikeuksia edes valittaa. Nyt mul meni monii opiskelupäiviä hukkaan ja oisin ehkä halunnut hakeakin uuteen paikkaan, lisäksi siel on nyt varmaankin melko värikäs potilaskertomus jota en mielellään kerryttäisi yhtään. (huokaus)  Kaikki tää sai aikaan sen että haluan pois Suomesta, että mä en pysty elää semmoses maassa, jossa voidaan satuttaa ja kohdella huonosti sillä perusteella että joku on laittanut tekstiviestin, jossa on ollut huolissaan toisesta, eli minusta. Kaikki se paska johtui yhdestä tekstiviestistä jonka avopuoliso laittoi mun vanhemmille jotka huolestuivat, koska ovat semmosta tyyppiä ja mä olen ollut aina vähän eri maata heidän ja valtavirran kanssa.

    Tää on kyl ollut pitkä talvi, ja mulla on usein kevätmasennusta, mutta silti mä toivoin vain että oisin saanut olla rauhassa kotona, kerrankin yksin. Nyt saan olla, mutta taas ens viikolla pitää lähteä pällistelyn kohteeksi hoitajan juttusille ja koettaa päästä siitä rattaistosta, koska kuitenkin olen ehkä hieman valtavirrasta poikkeavaa tyyppiä ja haluan pitää sen linjan ja mä vana haluan olla ihan rauhassa ilman hoitojuttuja.

    En tiedä onko tämmösest tarinasta kelle mitä iloa , ehkä täällä on muitakin kohtalotovereita, paljon halauksia ja rakkautta teille, myötätuntoa. Ja voimia myös kaikille muille, pian on kesä ja luonto puhkeaa, must jokanen saa kuunnella luontoaan ja itseään ja oppia rakastamaan just sitä vaikeaakin tilannetta, sairaalakierros ja kaikki se kierrättäminen nippusiteis opetti kyl siitä että on ihmisiä vankeudessa, ja mielipidevankeina, maailmassa on sotaa, kaikkea, että siit kärsimyksestä voi välittää ja sitä voi ajatella ja meditoida heille ja meille positiivista voimaa, harjoittaa myötätuntoa ja ymmärtää kärsimystä, ymmärtää miten sairas jokin systeemi voi olla joka urauttaa vallanpitoon ja sellaiseen ihmisten muokkaamiseen, johon ei välttämättä ole mitään hyvää syytä. Täst nyt tuli vähän palopuhe mutta haluan kyllä nostaa näit asioita tältäkin kantilta esiin, aina en ole huomannut että esim. terapia olisi auttanut läheistäni, tai että lääke olisi ratkaisu ja helpotus heidänkään solmuihin, toki on ihmisiä jotka kokevat helpostusta hoitoammattilaisten tapaamisesta.

    lopult, jos joudut pakkopiikityksen alle, niin tässä mantra sinulle: hyttysiä, hyttysiä ne vain ovat, vaikutus laskee ajallaan.  Happi kiertää sairaaloissakin, hengitys on eräs tie vapauttaa itseään ja joogalla saa vapautettua kadonneet energia yhteydet (ehkäpä näin), lähden tästä keittelemään maarianohdakkeen siemeniä, joilla lienee puhdista vaikutus, sitä on käytetty mm. kemoterapiamyrkkyist puhdistautumiseen.

    Mielenterveydes itsee on auttanut musiikki ja sanat, mantrat ja yhteys, luottamus luontoon ja siihen että luonto hoitaa ja eheyttää lapsensa, meditaatio, ihmiset jotka ymmärtävät, kuuntelevat, vastaavat, ja antavat tilaa

    https://soundcloud.com/baye/reiki-mix-1
    Kirjattu

    Punkhippi

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 38
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #126 : 09. Toukokuuta 2013 klo 00:09 »
  • Tykkää (0)

  • ^maailmasen, osanottoni tuosta kaltoinkohtelusta. Ei kuulostanu kyllä kauhean kivalta kokemukselta. Voimia vaan sulle.

    Mutta jos voin siirtyä asiasta kukkaruukkuun, en oikein tiedä voidaanko tää luokitella mielenterveysongelmaksi, mutta itte kärsin(?) lievästä misantropiasta. Ne jotka eivät tiedä, misantropia on ihmisvihaa(kuulostaa tosi ei-hippimäiseltä, tiedän) tosin en itse pidä niin tuosta viha -sanasta koska se on niin voimakas, enneminkin tunnen yleistä inhoa ihmistä kohtaan. Jotenkin oon nyt luokioon mentyäni huomannu ittessäni sellaisen piirteen, että suurin osa kanssaihmisistä vaikutta tosi typeriltä. En oikeasti tiedä mistä tää johtuu, se on vaan semmoinen tunne mikä mulla on.
    Jotenkin mulla on hirveän vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka on mun kanssa poliittisesti tai eettisesti eri linjoilla. Yleensä viihdyn paremmin ihmisten kanssa jotka on samanlaisia. Tai sitten aikuisten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi käydä jotain mielekästä keskustelua.

    Tää on mun tälläinen öillinen avautuminen, pitäis varmaan mennä nukkumaan. Öitä
     - Kalle
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #127 : 09. Toukokuuta 2013 klo 01:11 »
  • Tykkää (0)

  • ...

    Joo, on toi Suomen "mielenterveydenhoitojärjestelmä" aika kusetusta. Oon kuulla aiemminkin samanlaisia juttuja. Ei kyllä kuulu mihinkään oikeusvaltion toimiin pakkolääkitykset ja ihmisten pahoinpitely sairaaloissa. Suututtaa että tollaista tapahtuu...
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #128 : 09. Toukokuuta 2013 klo 01:17 »
  • Tykkää (0)

  • ^maailmasen, osanottoni tuosta kaltoinkohtelusta. Ei kuulostanu kyllä kauhean kivalta kokemukselta. Voimia vaan sulle.

    Mutta jos voin siirtyä asiasta kukkaruukkuun, en oikein tiedä voidaanko tää luokitella mielenterveysongelmaksi, mutta itte kärsin(?) lievästä misantropiasta. Ne jotka eivät tiedä, misantropia on ihmisvihaa(kuulostaa tosi ei-hippimäiseltä, tiedän) tosin en itse pidä niin tuosta viha -sanasta koska se on niin voimakas, enneminkin tunnen yleistä inhoa ihmistä kohtaan. Jotenkin oon nyt luokioon mentyäni huomannu ittessäni sellaisen piirteen, että suurin osa kanssaihmisistä vaikutta tosi typeriltä. En oikeasti tiedä mistä tää johtuu, se on vaan semmoinen tunne mikä mulla on.
    Jotenkin mulla on hirveän vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka on mun kanssa poliittisesti tai eettisesti eri linjoilla. Yleensä viihdyn paremmin ihmisten kanssa jotka on samanlaisia. Tai sitten aikuisten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi käydä jotain mielekästä keskustelua.

    Tää on mun tälläinen öillinen avautuminen, pitäis varmaan mennä nukkumaan. Öitä
     - Kalle

    Aika tuttu tunne. Aika luonnollista tuntea noin jos katsoo että miten valtaosa suomalaisistakin elää. Onhan se meininki aika sairasta. Mutta itse kuitenkin uskon että jokainen ihminen on periaatteessa samanlainen ja hyvä, mutta monet menettää sen yhteyden siihen hyvään kun elää p*skamaisessa maailmassa ja kulttuurissa. Jotkut onneksi oppii että ei ole pakko totella sitä mitä telkkarissa sanotaan ja että on vaihtoehtoja.

    Oma lukioaikani meni aika lailla eristäytyneenä, ihan senkin vuoksi että ei lukiossa ollut oikein ketään kenen kanssa olisin halunnut viettää aikaa. Ei tule ikävä niitä aikoja!
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    gemma

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #129 : 14. Toukokuuta 2013 klo 19:11 »

    Ite olin "omituinen" lapsena ja siitä johtuen koulukiusattu ala- ja yläasteella. Kotiolotkin oli mitä oli. Suurimmasta osasta ihmisiä koen, että mulla ei oo heidän kanssaan mitään yhteistä..  :(
    Jotenkin asiat usein menee, että ensin viihdyn jonkun kanssa ja sitten alan ahdistua liiasta "roikkumisesta", rahan pyytämisestä tai siitä, ettei mun tarvetta omaan rauhaan ajoittain kunnioiteta ollenkaan. En siis jaksa puhua monta tuntia puhelimessa joka päivä; mieluummin näkisin kasvokkain silloin tällöin. Mulla ihmissuhteet aina pitkittyessään mutkistuu kauheasti.. Tuntuu, etten koskaan riitä tämmösenä.. Tai se ei riitä mitä pystyn ja haluan antaa..
    Mulla oli lapsena vaan eläimet ja luonto ystävinä ja en osaa oikein olla ihmisten kanssa.. Kumma kyllä toisen erakon joskus löysin ja naimisissa ollaan, mutta muuten olen aika epäsosiaalinen. Kirjojen kautta kohtaan toisten (yksinäisten?) ajatusmaailmoja... Mutta voi tämmöisenäkin elää onnelista elämää..  :)
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #130 : 14. Toukokuuta 2013 klo 22:45 »

    Mutta voi tämmöisenäkin elää onnelista elämää..  :)

    Niin voi. Heureka!

    Itse uskon, että aika moni ihminen pääsisi mielenterveysongelmistaan, jos tunnistaisi pakkososiaalisuuden stressivaikutuksen itsessään. Kun stressiperäisten ongelmien alkusyy lähtee, stressi lähtee ja ongelmat lähtevät, ainakin aikaa myöten.
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #131 : 14. Toukokuuta 2013 klo 23:20 »
  • Tykkää (0)

  • Itse uskon, että aika moni ihminen pääsisi mielenterveysongelmistaan, jos tunnistaisi pakkososiaalisuuden stressivaikutuksen itsessään. Kun stressiperäisten ongelmien alkusyy lähtee, stressi lähtee ja ongelmat lähtevät, ainakin aikaa myöten.

    En itse sanoisi sitä edes pakkososiaalisuudeksi, vaan pakoksi toteuttaa yhteiskunnan antamia sosiaalisia malleja. Omalla kohdallani asia oli juuri niin, sitä häpesi kun ei ollut samanlaista sosiaalista elämää kuin muilla. Sitten kun kasvoin, aloin tajuta että ei kukaan elänyt oikeasti sellaista elämää minkä puutteesta koin häpeää. Koin oikeastaan olevani huonu kun elämäni ei ollut kuin suosituissa tv-sarjoissa...

    Yhteiskunta ja media saa meidät tuntemaan häpeää jos emme toteuta henkilökohtaisissa elämissämme sen antamia malleja. Enkä usko että kukaan toteuttaa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #132 : 14. Toukokuuta 2013 klo 23:28 »

    En itse sanoisi sitä edes pakkososiaalisuudeksi, vaan pakoksi toteuttaa yhteiskunnan antamia sosiaalisia malleja.

    Tuokin asia on aivan ehdottomasti todellisuutta. Itse kuitenkin tarkoitin eri asiaa eli pakonomaista tarvetta olla ylipäänsä sosiaalinen. Asia on oikeastaan aika absurdi: sosiaalisuuden ihanne on jo sinänsä sosiaalinen asia, eli jos ei ottaisi sosiaalista painetta niin vakavasti, ei tuntisi painetta sosiaalisuuteen.
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #133 : 14. Toukokuuta 2013 klo 23:44 »
  • Tykkää (0)

  • Tuokin asia on aivan ehdottomasti todellisuutta. Itse kuitenkin tarkoitin eri asiaa eli pakonomaista tarvetta olla ylipäänsä sosiaalinen. Asia on oikeastaan aika absurdi: sosiaalisuuden ihanne on jo sinänsä sosiaalinen asia, eli jos ei ottaisi sosiaalista painetta niin vakavasti, ei tuntisi painetta sosiaalisuuteen.

    Itse ajattelen myös että me kaikki ollaan sosiaalisia enemmän tai vähemmän. Enkä tarkoita sosiaalisuudella mitään tiettyä tapaa käyttäytyä ja kommunikoida. On ikävä kyllä vallalla sellainen vääristynyt käsitys sosiaalisuudesta, jonka mukaan ollakseen sosiaalinen, ihmisen täytyisi olla joku narsistinen moottoriturpa jolla olisi 1000 läheistä ystävää ympäri maailmaa... Oikea sosiaalisuus on jotain ihan muuta.

    Oikeasti ihan täyttä sosiaalista elämää voi olla se että ajoittain tapaa muita ihmisiä ja kohtelee heitä hyvin sekä on läsnä. Jokainen on omalla tavallaan sosiaalinen olento. Kenenkään ei ole onneksi pakko olla samanlainen tässä asiassa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #134 : 15. Toukokuuta 2013 klo 00:42 »

    Itse ajattelen myös että me kaikki ollaan sosiaalisia enemmän tai vähemmän.
    Jokainen on omalla tavallaan sosiaalinen olento. Kenenkään ei ole onneksi pakko olla samanlainen tässä asiassa.

    Mutta kaikkien on silti oltava sosiaalisia, koska kaikki vain ovat sitä? ??? Itse olen alkanut jälleen ymmärtää erakkoutta entistä paremmin.
    Kirjattu