Kun maailma on sairas, on masennus vain luonnollinen ja terve reaktio vaikka sairaus ympärillämme osoittelee sormella ja huutaa ITTE OOT SAIRAS ja tarjoaa sitten myrkkyä lääkkeeksi
Jos yhteiskuntamme ei olisi niin vinksahtanut ja vonksahtanut kuin se nykyisin on, se ymmärtäisi ja myöntäisi, miten valtava osa masennustapauksista ja muistakin miel.terv.ongelmista on sosiaalista tai sosiokulttuurista perua.
Tänään ajattelin tyttöjen ja nuorten naisten ulkonäköpaineita. Erään uutisen mukaan (en jaksa etsiä linkkiä) joka kymmenennellä peruskoulun ylimpien luokkien tytöllä on syömishäiriöksi luokiteltavia oireita. Se oli uutisen laatijan mielestä "yllättävän paljon", mutta itse uskon lukeman vähättelevän. Ja tämä 10 % tai enemmän tarkoittaa siis niitä tapauksia, joissa
psyykkiset oireet heijastuvat fyysiseen olomuotoon. Kuinka paljon on sellaisia tapauksia, joissa psyykkiset oireet eivät ilmene syömishäiriönä, mutta
silti niitä on? Ehkä 50 %:lla tytöistä? Ei mahdotonta. Pointti tässä on, että
syömishäiriöitä olisi tuskin ollenkaan, elleivät yhteiskunta ja kulttuuri olisi häiriintyneet. Laihuus- ja timmiysihannetta ylläpitäviä tyttöjä syyllistetään, kun todellisuudessa he ovat vain tarpeeksi heikkoja ja epävarmoja heijastamaan laajamittaista asennevirhettä. Sen ydin on, että ihmisestä on tehty tuotantoesine, joka hyväksytään tai hylätään ulkokohtaisten ominaisuuksiensa – tyttöjen ja nuorten naisten kohdalla usein ulkonäön – perusteella.
Tässä mielessä voi tosiaan katsoa, että mielenterveysongelmat ovat harvinaisen inhimillinen asia tuotteistavassa ja esineellistävässä nykymaailmassa.