Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Takertuvainen parisuhdekumppani - 1

Rauhan Toveri

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 198
Takertuvainen parisuhdekumppani
« : 03. Marraskuuta 2014 klo 20:38 »
  • Tykkää (1)

  • Hei,
    Ajattelin kysyä, onko teillä ollut samoja tunteita tai ongelmia?

    Olen ollut yli vuoden erään miehen kanssa parisuhteessa, mutta minua välillä ahdistaa kamalasti olla tässä suhteessa. Yritin erota miehestä kerran, mutta rakastan tätä miestä vain niin kovasti, että palasin hänen luokseen. Hän on vain niin takeruvainen. Hänen on kamalan vaikea jättää minua koskaan rauhaan. Olen aina ollut ihminen, joka nauttii omasta rauhasta ja pohdiskelee maailman kaikkeutta itsekseen. Hän ei ymmärrä sitä, vaan ajattelee että haluan olla yksin, koska olen vihainen hänelle. Ja kun olen hiljainen enkä kuuntele, hän ajattelee että olen pahalla tuulella, vaikka haluan vain rauhoittua. Heti kun tulen kotiin, hän alkaa lääppiä, kun otan hänen kätensä pois, hän sanoo "Anteeksi, että koskin" Hän koko ajan pyytelee anteeksi mitättömistä asioista. Se on ärsyttävää ja ahdistavaa. Vaikka yritän selittää miltä musta tuntuu, hän ei ymmärrä. Hän jatkuvasti valittaa, että meillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa, ja se ahdistaa mua vielä enemmän. En voi ikinä mennä tapaamaan kavereitani ilman että hän tulee mukaan.

    Meinasin erota hänestä, koska hän valehteli että hänellä on vakava sairaus. Joka kerta kun menin ulos tapaamaan kavereitani ilman häntä, hän aina oli tekevinään itsemurhan. Nyt hän ei käyttäydy onneksi noin pahasti, mutta hän on edelleenkin niin takertuvainen, että toivon olevan sinkku. Haluaisin tuntea olevani vapaa niin kuin ennen, mutta se on vaikeaa kumppanini takia. Ja hän ottaa jokaisen eleeni niin suuresti! Kun olen vaikkapa vähän väsynyt, hän kysyy heti, että olenko vihainen hänelle. Hän syyllistää kaikesta aina itseään. Hän tekee itsestään aina syyllisen mitättömiin asioihin ja se raivostuttaa mua! En osaa sanoa, miksi se ärsyttää mua, mutta se nöyristeleminen ja kitiseminen ja jankkaaminen kuluttaa mut loppuun... En jaksa koko ajan sanoa, että "Ei se mitään, älä syyllistä itseäsi" turhaan.

    Mun pitäis omistaa koko elämäni sille, etten tee mieheni oloa syylliseksi. Pitäisi olla miehen vierellä 24/h, kertoa kaikki tekemiseni, esittää olevani aina iloinen hänelle.

    Anteeksi tämä negatiivinen energia, mutta mun pää räjähtää. Ajattelin jakaa tän tänne, jospa muillakin sattuisi olemaan ajatuksia samasta asiasta. Onko selviytymistarinoita tai vinkkejä? Voiko tälläisestä selviytyä ilma eroa? Olen tosi huono eroamaan ihmisestä, jota rakastan, vaikka samalla tekisinkin itseni onnettomaksi.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #1 : 03. Marraskuuta 2014 klo 21:46 »
  • Tykkää (2)

  • Mielenkiintoinen aihe, ja kiitos että uskalsit avata sydäntäsi!

    Ensimmäisenä tulee mieleen, mitä on rakastaminen? Mitä tarkoittaa, kun rakastaa jotakuta?

    Jos rakastaminen on sitä, että haluaa toiselle mahdollisimman hyvää, silloin aihetta voisi lähestyä niin, että miettii, mikä olisi hänen kannaltaan paras vaihtoehto. Koska varmasti rakastat myös itseäsi, pohditaan myös mikä olisi sinun onnellisuutesi kannalta paras vaihtoehto. Eli mikä olisi tasapuolisesti miesystäväsi ja sinun kannaltasi vaihtoehto, joka tähtää kummankin onnellisuuteen. :)

    Mielestäni on aina hyvä lähteä itsestään, koska itsensä tuntee parhaiten. Kirjoitit, että pelkäät tulevasi onnettomaksi, jos eroat. Oletko siis nyt onnellinen? Pelkääminen tarkoittaa sitä, että pelkäät tulevaa. Pelkäät omia mielikuviasi tulevaisuudesta, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miltä sinusta tuntuu ja millaiseksi elämä muotoutuu, jos eroat. Onko mahdollista, että sinusta ei tunnukaan pahalta, vaan helpotut suuresti? Onko mahdollista, että tapaatkin elämäsi miehen, joka vie jalat altasi, eikä sinun tarvitse kahta kertaa enää ajatella nykyisen miehesi perään?

    Emme voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nämä tapahtumat ovat aivan yhtä mahdollisia, kuin mikä tahansa negatiivinen  tai positiivinen skenaario. Et voi aavistaa, tuletko onnettomaksi vai onnelliseksi. Oletko osannut ennustaa elämäsi tähän asti? Siksi on tärkeää keskittyä nykyhetkeen, ja toimia nykyhetken pohjalta parhaan näkemyksensä mukaan. Myöhemmin on helppoa sanoa, että on tehnyt "virheen" tai toiminut "oikein", kun näkee omien tekojensa seuraukset. Samaan tapaan voisi toisinaan sanoa, että oli virhe kirjoittaa tietyt numerot lottokuponkiin, kun kuponki ei voittanutkaan. Kaikkea ei voi aavistaa, ja toisinaan seurauksia on jopa mahdoton tietää. Ainoa asia minkä perusteella voit nyt toimia, on nykyhetki. Se kaikki, mitä on tapahtunut ennen tätä hetkeä, ovat muovanneet sen, millä tavoin ajattelet, ja mitä pidät parhaana vaihtoehtona. Kun teet jonkin valinnan, se on tulosta siitä, mitä on tapahtunut aikaisemmin. Tässä hetkessä voit siis vain toimia, ja olla tarkkaavainen siitä mitä tapahtuu. Koska kun olet hereillä nyt, muistat myöhemmin paremmin mitä mistäkin seuraa.

    Jos myöhemmin ymmärrät, että olisit voinut toimia tavalla, josta olisi seurannut enemmän onnellisuutta, hyvä. Silloin olet oppinut jotakin. Elämä on oppimista, koskaan ei voi tehdä täydellistä ratkaisua.

    Miehesi näkökulmaan. Onko miehesi nyt onnellinen? Et voi tietää mitä toinen tuntee ja kokee, joten voit vain aavistella, miten asia on. Mikä on oma näkemyksesi siitä, millä tavoin miehesi olisi mahdollisimman onnellinen? Sopiiko tämä ajatus siihen, mitä ajattelet omasta onnellisuudestasi?

    Jos katsot asiaa kolmannesta persoonasta, kuin tarkkailisit jonkun muun parisuhdetta, miltä asia mielestäsi näyttäisi?

    Millaisesta ratkaisusta voisit olla tyytyväinen, riippumatta siitä, osoittautuuko se "vääräksi" tai "oikeaksi"?
    « Viimeksi muokattu: 03. Marraskuuta 2014 klo 22:24 kirjoittanut Vihreäkaupunki »
    Kirjattu

    ajt

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 212
      • Kotisivu
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #2 : 03. Marraskuuta 2014 klo 23:39 »
  • Tykkää (0)

  • Takertuminen saattaa johtua siitä, että miehelläsi ei ole juurikaan omia kavereita eikä riittävästi mielekästä tekemistä. Sinusta on saattanut tulla hänen elämänsä koko sisältö, ja hän pelkää menettävänsä sinut.

    Oletko keskustellut miehesi kanssa siitä, mitä hän elämältään haluaa, tai millaisia asioita hän haluaisi tehdä? Esimerkiksi uuden harrastuksen aloittaminen voisi tuoda hänelle sekä kiinnostavaa puuhaa että uusia kontakteja, ja sinä saisit olla rauhassa ainakin sen aikaa kun hän on poissa kotoa harrastuksen parissa.

    Arto
    Kirjattu

    muukorento

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 72
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #3 : 04. Marraskuuta 2014 klo 11:21 »
  • Tykkää (0)

  • Aika huolestuttavalta tuo teidän tilanne kuulostaa. Vaikka eihän sitä toisten elämästä oikein ikinä tiedä, varsinkaan lyhyen kirjoituksen perusteella. Kuuntele itseäsi, todennäköisesti tiedät vastaukset, eri asia on haluaako ne kuulla. Tärkeimpiä asioita parisuhteessa on puhuminen ja se, että ymmärtää toinen toistaan. Jos saisit kumppanisi ymmärtämään, miten koet asiat ja  yrittämään muuttamaan käytöstään, tilanne voisi parantua. Parisuhteesta huolimatta on oikeus säilyttää oma henkilökohtainen vapautensa ja oman kodin pitäisi olla aina paikka, jossa voi rauhoittua ja rentoutua. Onko kumppanillasi kavereita tai muuten muuta sosiaalista elämää, ei yhden ihmisen varaan voi oikein rakentaa koko elämää. Onko hänellä jotenkin vaikea elämäntilanne, voisiko ripustutuminen johtua siitä? Kaikissa parisuhteissa on erilaisia vaiheita , eihän kyse ole vaikeammasta vaiheesta? Joka tapauksessa pidä ensi sijassa huolta itsestäsi. Pidä kiinni omista rajoistasi, ei kannata yrittää enempää kuin jaksaa. Tämä voi tässä olla ylireakointia, mutta henkiseen vallankäyttöön ei pidä koskaan alistua. Toivon, että saatte tilanteen ratkaistua.
    Kirjattu

    NoSelf

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 7
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #4 : 04. Marraskuuta 2014 klo 19:41 »
  • Tykkää (0)

  • Kuulostaa sikltä, että poikaystäväsi rajussa epätasapainotilassa todellisen, korkeamman itsensä kanssa. Kuulostaa henkilöltä, jonka chakrat ovat hyyyvin epätasapainossa. Suosittelen meditoimaan tunnin päivässä ja käymässä psykiatrilla puhumassa tuosta epävarmuudesta, itsetuhoisuudesta, mustasukkaisuudesta ja omistuksen halusta. Usein kun ei pysty kontrolloimaan itseään, herää tarve kontrolloida muita.

    Käske poikaystääväsi meditoimaan ja käsittelemään näitä negatiivisia tunteita ja päästämään niistä irti, vaikka juuri tässä järjestyksessä.

    1. Pelko
    2. Syyllisyys kuvauksen perusteella tämä chakra olisi todella heikoilla, vahvistuu mm. pidättäytymällä orgasmeista
    3. Häpeä
    4. Suru
    5. Itsepetos
    6. Harhaluulot
    7. Kiintymykset
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #5 : 05. Marraskuuta 2014 klo 14:30 »
  • Tykkää (0)

  • Ensimmäisenä tulee mieleen, mitä on rakastaminen? Mitä tarkoittaa, kun rakastaa jotakuta?

    Jos rakastaminen on sitä, että haluaa toiselle mahdollisimman hyvää, silloin aihetta voisi lähestyä niin, että miettii, mikä olisi hänen kannaltaan paras vaihtoehto. Koska varmasti rakastat myös itseäsi, pohditaan myös mikä olisi sinun onnellisuutesi kannalta paras vaihtoehto. Eli mikä olisi tasapuolisesti miesystäväsi ja sinun kannaltasi vaihtoehto, joka tähtää kummankin onnellisuuteen. :)

    Mielestäni on aina hyvä lähteä itsestään, koska itsensä tuntee parhaiten. Kirjoitit, että pelkäät tulevasi onnettomaksi, jos eroat. Oletko siis nyt onnellinen? Pelkääminen tarkoittaa sitä, että pelkäät tulevaa. Pelkäät omia mielikuviasi tulevaisuudesta, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miltä sinusta tuntuu ja millaiseksi elämä muotoutuu, jos eroat. Onko mahdollista, että sinusta ei tunnukaan pahalta, vaan helpotut suuresti? Onko mahdollista, että tapaatkin elämäsi miehen, joka vie jalat altasi, eikä sinun tarvitse kahta kertaa enää ajatella nykyisen miehesi perään?

    Miehesi näkökulmaan. Onko miehesi nyt onnellinen? Et voi tietää mitä toinen tuntee ja kokee, joten voit vain aavistella, miten asia on. Mikä on oma näkemyksesi siitä, millä tavoin miehesi olisi mahdollisimman onnellinen? Sopiiko tämä ajatus siihen, mitä ajattelet omasta onnellisuudestasi?

    Jos katsot asiaa kolmannesta persoonasta, kuin tarkkailisit jonkun muun parisuhdetta, miltä asia mielestäsi näyttäisi?

    Rakastamista on niin vaikea määrittää, kun jokainen kokee sen aina vähän eri tavalla. X(

    No... Kun yritin erota miehestä, olin ensin helpottunut ja huojentunut, mutta myöhemmin seurasi kamala ikävä ja ahdistus. Se oli niin voimakas, että tuntui että en siedä elämää erossa hänestä. Kun palasin hänen luokseen, äiti, isä ja siskot olivat pettyneinä, koska ne on aina olleet sitä mieltä, että mies manipuloi mua ja on omistushaluinen.

    Mies vannoo, että on onnellinen, kunhan saa olla kanssani. Hän ennen jopa sanoi, että olisi tappanut itsensä, jos ei olis tavannu mua. Hän itse väittää olevansa onnellinen, mutta minun mielesäni hän ei ole, koska olen hänelle ainoa elämänilo.

    Lainaus käyttäjältä: ajt
    Takertuminen saattaa johtua siitä, että miehelläsi ei ole juurikaan omia kavereita eikä riittävästi mielekästä tekemistä. Sinusta on saattanut tulla hänen elämänsä koko sisältö, ja hän pelkää menettävänsä sinut.

    Oletko keskustellut miehesi kanssa siitä, mitä hän elämältään haluaa, tai millaisia asioita hän haluaisi tehdä? Esimerkiksi uuden harrastuksen aloittaminen voisi tuoda hänelle sekä kiinnostavaa puuhaa että uusia kontakteja, ja sinä saisit olla rauhassa ainakin sen aikaa kun hän on poissa kotoa harrastuksen parissa.

    ...niin, minusta hän ei ole oikeasti onnellinen, koska hänellä ei juuri ole muita kavereita tai harrastuksia kuin minä. Kun vetäydyn makuuhuoneeseen maalaamaan ja haluan olla rauhassa, mies vain istuskelee paikallaan tyhjänpanttina eikä tee mitään. Ikäänkuin odottaa että tulen hänen seuraansa. Yleensä hän katsoo elokuvia. Saattaa katsoa jopa 5 elokuvaa päivässä.

    Olen ehdottanut hänelle harrastuksia ja hänkin on ajatellut ainakin salibandya, mutta ei ikinä tartu ideaansa. Ehkä hänen on vaikea innostua mistään. Hänellä ei ole kavereita, koska hän on muuttanut Savosta perässäni Satakuntaan. Muuten hänellä olisikin kavereita. Me suunnitellaan muuttaa Kanta-Hämeeseen. Jos me muutetaan niin toivon, että tilanne paranisi, koska Kanta-Hämeessä hänellä on kavereita.


    Lainaus käyttäjältä: Arthos
    Käske poikaystääväsi meditoimaan ja käsittelemään näitä negatiivisia tunteita ja päästämään niistä irti, vaikka juuri tässä järjestyksessä.

    Hän käy juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla. On aikamoinen haaste saada mun poikaystävä meditoimaan. Hän on sellaista sorttia, että suorastaan välttelee ajattelemasta asioita. Kun hän alkaa ajatella, hän ahdistuu heti. Hänen on vaikea päästä kiinni tällaisesta "viisaasta/järkevästä" ajattelusta. Voin yrittää saada häntä ajattelemaan, mutta loppujenhan lopuksi ajattelu tehdään ihan itse ilman toista ihmistä.

    Juuri huono itsetunto on myös paha ongelma. Hän on elämässään kokenut paljon kritiikkiä, arvostelua ja haukkumista, ja ottaa ne syvästi itseensä. Hän jatkuvasti puhuu alentavasti ulkonäöstään ja sanoo itseään tyhmäksi. Mitenhän ihmisen itsetuntoa voisi korottaa realistiselle tasolle? Olen aina kehunut häntä, mutta se ei auta kuin tiettyyn rajaan asti.
    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 351
    • Dianthus deltoides
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #6 : 07. Marraskuuta 2014 klo 13:40 »
  • Tykkää (1)

  • Aika rankalta kuulostaa :(. Poikaystävälläsi ei kuulosta olevan oikeastaan mitään elämää sinun ulkopuolellasi, jotenkin tulee olo että haluaisi sun olevan paitsi rakastettu niin tyyliin äiti, isä, kymmenen parasta kaveria, harrastus ja kaikenpäälle elämäntarkoitus. Eihän se hyvältä kuulosta, teidän kummankaan kannalta. Mietin tuosta viisi leffaa / vrk että hän ei  vissiin käy töissä/opiskelemassa tms vaan on päivät pitkät kotona odottamassa sinun palaamistasi? Tosi hyvä, että olet kuitenkin jaksanut pitää kiinni oikeudesta omaan aikaan ja tilaan, siitä huolimatta että läheisesi ei sitä oikein kestä.

    Kirjoitit tuossa, että poikaystäväsi käy juttelemassa psyhoitsulla. Tiedätkö, mitä mieltä siellä ollaan hänen ongelmistaan, kuinka paljon tietää (ts hoitavatko siellä esim lievää masennusta tai jotain vakavampaa). Onko poikaystävälläsi muuta hoitoa? Lääkitys, terapiasuunnitelma tms? Se miten kuvailit teidän arkea... No tuota, takertuvaltahan tuo kuulostaa, mittaluokkaa kuristava. Muutamien tekstinrippeiden perusteella rankkojen diagnoosien heitteleminen netissä on aika, no, ala-arvoista. Mutta. Ota tämä siis löyhästi. Tutkaile mielessäsi kaikessa rauhassa nimittäin kun jotenkin tuosta tulee mieleen riippuvainen persoonahäiriö. (Englanniksi dependent personality, löytyy paljon enemmän tekstiä).
    "Riippuvainen persoonallisuus alkaa varhaisaikuisuudessa ja ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena, joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen eroon joutumisen pelkoon. Yksin ollessaan hän tuntee itsensä avuttomaksi ja läheisen suhteen päättyessä hän pyrkii etsimään nopeasti hoivaa sekä tukea antavan suhteen."

    Riippuvaisuushäröinen ihminen on mennyt jostain kohtaa pahasti rikki ja sen takia käyttäytyy (niinkuin sukulaisesi sanoivat) omistushaluisesti ja manipuloivasti. Takertuu vielä tiukemmin jos yrität suhteesta pois, panikoi ja ahdistuu. Jos nyt kyseessä on persoonahärö niin poikaystäväsi ei välttämättä ei edes tajua toimivansa väärin, tai vaikka joinain hetkinä tajuaisikin niin ei pysty muuttamaan tapaansa toimia ja ajatella ilman apua. Mutta. Persoonahäiriön pitäisi näkyä elämässä muutenkin kuin parisuhdeongelmina ts olla vakavaa ja syvää kaikinpuolin eikä vaan sitä, että ihminen on keskivertoa vähän hankalampi. Suostuisikohan poikaystäväsi ja sen psy-hoitaja, että tulisit jollekin käynnille mukaan ja kertoisit ongelmista? Parisuhdeongelmiin eivät kai halua puuttua, mutta on myös mahdollista ettei poikaystäväsi ole osannut kertoa mikä kaikki elämässä on kummallisesti.
    Sitten taas jos kyse ei ole mistään kauhean vakavasti, on tyyliin vain vähän masentunut se minusta tarkoittais sitä, että tilannetta voisi koettaa korjata juuri noilla muiden mainitsemilla keinoilla: poikaystävälle jostain muutama harrastus ja mielekkäitä ihmissuhteita (vaikka auttamaan leipäjonoon tms), keskustelua ilman jotain hirveää draamaa. 

    Hyvä varmaan olisi, jos saisit jostain itsellesi aikaa miettiä mitä haluat elämältäsi ja tältä suhteelta. Aika helposti kuitenkin syntyi kuva, ettei sinun ole hyvä olla suhteessa, ainakaan siis tällaisessa jamassa. Mutta ei välttämättä ole helppoa lähteä suhteesta, silloinkaan kun siinä on vaikeutensa. Rakkaus ja rakastaminen on aina vähän monimutkaista ja (oon ymmärtänyt) kaikille todellisuudessa vähän eri asioita. Sitten jos seassa on tarketumista, kuristumisen tunnetta, huolta, välittämistä, menetyksen pelkoa... Voi olla aika hankala tietää mikä on mitä vaikka ois normaalisti maailman selkeäpäisin ihminen.



    Kirjattu

    Joosef

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 46
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #7 : 07. Marraskuuta 2014 klo 21:45 »
  • Tykkää (0)

  • Hei RauhanToveri
    Ketoneilikan kommentti on oivaltaja ja hieno, kuten muutkin tässä ketjussa. Itsemurhalla uhkailu ja valehtelu siitä, että on vakavasti sairas, eivät ole normaaleita ilmiöitä. Alkoikohan suhde muuttua takertuvaksi jo pian alkuvaiheessa? Jos tätä on jatkunut jo vuoden, en usko että asia helpottuu oleellisesti terapialla ainakaan nopeassa tahdissa. Oletko onneton? Kuinka kauan luulet jaksavasi tilannetta? Ajatus mennä yhdessä ystäväsi kanssa terapiaistuntoon tuli omaankin mieleeni. Siellä tulisi kissa nostaa pöydälle myös omalta osaltasi.
    Jos sanon ihan suoraan, tuntuu, että suhteellanne ei ole hyvää tulevaisuutta. Ystäväsi käyttää Sinua hyväkseen, mutta ei ehkä muuhun pysty. Pelissä on kuitenkin myös Sinun elämäsi.
    Kirjattu

    rimpsi lorestaan

    • Vieras
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #8 : 07. Marraskuuta 2014 klo 23:26 »

    Oletan, ettei teillä ole tällä hetkellä asuntolainaa tai muita taloudellisesti sitovia asioita välillänne. Tulevaisuudessa näitä voi kuitenkin tulla, ja on olemassa myös se mahdollisuus, että saatte vielä jossain kohtaa lapsia. Äärimmäisessä tilanteessa, jossa teillä on laina, lapset ja ehkä jopa auto, kuviosta poistuminen on vielä hankalampaa kuin nyt.
    Fiksusti kirjoitettu. Näitä kannattaa miettiä jos suhteessa on hankalaa. Aina on hyvä katsoa eteenpäin eikä vain olla ja elää menemään.

    Jos ette totaalisesti eroaisi, vaan muuttaisitte vaikkapa eri asuntoihin, ja näkisitte hieman harvemmin?
    minulla ja kumppanilla tuotti yhdessä asuminen ongelmia, nyt kun asutaan taas erillämme, suhde on paremmassa jamassa kuin piiiitkään aikaan. Enemmän rakkautta.
    Kirjattu

    gemma

    • Vieras
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #9 : 09. Marraskuuta 2014 klo 08:57 »

    Mä komppaan kans Ketoneilikkaa. Omasta tilanteestani kirjoitin hiukan riuku-osastoon avautumisiin... On pirullista olla toisen ainoa elämänsisältö ja mulla kans olis omia yksinäisiä harrastuksia, joihin tarviisin omaa rauhaa.. Miten teet käsitöitä, piirrät tai luet, jos toinen ottaa kontaktia vähän väliä?! Ja aamuisin haluisin herätä rauhassa ja en tykkää, että mua aletaan "pommittaa" heti kaikella, kun saan silmäni auki... :(

    Mun elämänkokemuksen perusteella sanosin, että jos heti on vaikeeta suhteessa, se vaan pahenee ajan myötä.. Jos suhde on hyvä alussa, se voi säilyä mukavana pitkään tai muuttua ajan myötä vaikeeksi, mutta jos alusta saakka takkuaa ja on paha olla, olis ehkä viisainta pakittaa. Mitä pitempään jatkaa (kuten minä oon tehny) sitä vaikeampi on lähteä... Omat kämpät ois mulle ideaali, mutta siihen kumppani ei innostu... Ja tota itsarilla uhkailua esiintyy meilläkin.. Mutta itepä oon soppani keittänyt... ;)
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #10 : 09. Marraskuuta 2014 klo 11:19 »
  • Tykkää (0)

  • Komppaan Ketoneilikkaa. Ja annan vinkin: älä muuta kauas pois kotikonnuiltasi poikaystäväsi vuoksi, ongelmasi eivät ratkea sillä, luultavasti pahenevat kun itse joudut eroon siitä, mikä sinut on luultavasti pitänyt ehjänä.

    Ja jos toinen uhkailee itsarilla, on se psyykkisesti sairas. Se ei tietenkään ole syy jättää ihmistä, mutta kielii kyllä varsin hankalasta tulevaisuudesta.

    Tsemppiä. Tilanteesi ei ole helppo.
    Kirjattu

    rimpsi lorestaan

    • Vieras
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #11 : 09. Marraskuuta 2014 klo 12:38 »

    Ja jos toinen uhkailee itsarilla, on se psyykkisesti sairas.
    se nyt on tähän lisättävä, ettei itsarilla uhkailu välttämättä viittaa suoraan sentyyppiseen psyykkiseen sairauteen, jossa ihminen oikeasti haluaa tappaa itsensä, vaan saattaa olla pelkkää suomalaisen miehen vikinää. Kuulemani mukaan se on siinä muodossa aika yleistä... (On eri asia, onko sinänsä tervettä vikistä tuommoisia :P)
    Mutta en tunne tätä RT:n tapausta, toivotaan vain että löytyy hyvä ratkaisu.
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #12 : 09. Marraskuuta 2014 klo 15:23 »
  • Tykkää (0)

  • (On eri asia, onko sinänsä tervettä vikistä tuommoisia :P)
    Ei ole IMO tervettä. Ei vaikka olisi yleistä.
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #13 : 09. Marraskuuta 2014 klo 15:39 »
  • Tykkää (0)

  • "Riippuvainen persoonallisuus alkaa varhaisaikuisuudessa ja ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena, joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen eroon joutumisen pelkoon. Yksin ollessaan hän tuntee itsensä avuttomaksi ja läheisen suhteen päättyessä hän pyrkii etsimään nopeasti hoivaa sekä tukea antavan suhteen."

    Kuulostaa ihan kuvaavalta. Poikaystäväni tapana on juuri se että hän haluaa paljon hoivaa ja hellyyttä. Sen takia hän yrittää hallita mua tekemällä mut huolestuneeksi, tai tekemällä mulle pahan omatunnon, kun olen jättänyt hänet yksin. Eilen illalla mulla oli äidin kanssa äiti-tytär -ilta. Kun tänään tapasin poikaystäväni, hän heti valitti, ettei pystynyt nukkumaan yöllä ja oli vaan istunu sängyn reunalla. Suhteen alussa toi manipuloiminen toimi, mutta kun oon nyt huomannut sen, niin tekis mieli vaan läimästä sitä, kun se alkaa ruikuttaa. Kuitenkin tyydyn vaan sanomaan: "Jaa".

    Yritän parantaa tilannetta vaan sillä, että en anna myötätuntoa turhaan kitinään, tai en taivu kaikkeen mihin hän yrittää taivuttaa. Kun hän valittaa, että haluaa viettää illan kahden kesken, menen silti ulos kavereiden kanssa. Mietin aina, pitäisikö mun joka kerta tuoda se suoraan ilmi, kun hän manipuloi kitisemällä?

    Te monet ennustatte, että mitä pitempään on yhdessä, sitä vaikeampi on erota... Itse en ennustaisi omalla kohdallani niin. Enemmänkin odotan hetkeä, jolloin olen niin onneton, että lähden. Silloin on helpompi lähteä, jos on kokonaan onneton.  On myös vaikea rakastaa ihmistä, joka pilaa koko mun elämän. Tietenkin vakituisen asunnon ja lasten hankinta on mulle ehdoton ei, juuri tän epävarman onnen takia. Mun ja mun poikaystävällä on paljon ihaniakin hetkiä. Niitä hetkiä varjostaa vaan tää takertuvaisuus ja manipulointi.

    Alkoikohan suhde muuttua takertuvaksi jo pian alkuvaiheessa? Jos tätä on jatkunut jo vuoden, en usko että asia helpottuu oleellisesti terapialla ainakaan nopeassa tahdissa. Oletko onneton? Kuinka kauan luulet jaksavasi tilannetta? Ajatus mennä yhdessä ystäväsi kanssa terapiaistuntoon tuli omaankin mieleeni. Siellä tulisi kissa nostaa pöydälle myös omalta osaltasi.

    Joo, hän oli hyvin takeruvainen jo alkuvaiheessa. Välillä mun elämä ja arki on mukavaa tän miehen kanssa, mutta välillä menee hermo. Se on sellasta vuoristorataa, kliseisesti sanottuna. Ja olen jutellut poikaystäväni kanssa sen psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta en enää muista, oliko se tämä aihe, vai ihan vain masennukseen liittyvä. Ehkä voisin kysyä uudestaan, että pääsisin juttelemaan. Tai ihan vain pyytämään poikaystäväni omallekin psykoilogille.

    Juteltiin juuri äidin kanssa, että mun ei kannata muuttaa lukion jälkeen poikaystäväni perässä. Mun kannattaa muuttaa sinne, mistä löydän opiskelupaikan. Koska jos mulla ei oo ammattia, oon liian riippuvainen toisesta(äiti sanoo). Aion kyllä hankkia ammatin ja mietin juuri sitä, mitä tulisi asua erillään ainakin opiskeluvuodet. Ehkä pitää yrittää osaako hän olla jollakin tavalla fiksusti erossakin.
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Takertuvainen parisuhdekumppani
    « Vastaus #14 : 09. Marraskuuta 2014 klo 16:04 »
  • Tykkää (1)

  • Juteltiin juuri äidin kanssa, että mun ei kannata muuttaa lukion jälkeen poikaystäväni perässä. Mun kannattaa muuttaa sinne, mistä löydän opiskelupaikan.
    Äitisi on oikeassa.
    Kirjattu